On tunnustettava, että olen tässä jo hetken aikaa potenut kovaa blogikriisiä, joka onneksi on (toivottavasti) jo sen ihan pahimman piikkinsä ylittänyt ja vähän tasaantunut, vaikka edelleen olen vielä vähän hukassa. Kriisi on monen osatekijän summa, joista päällimmäinen on hiljalleen kehkeytynyt kaipuu muutokseen. Olenhan pitänyt blogia jo kuusi ja puoli vuotta, kasvanut ja tehnyt muutoksia elämässäni, joten kaipa tuo on ihan ymmärrettävää, että jossain vaiheessa se sama uudistumisen tarve iskee myös blogiin. Kaikki on ollut perushyvin, mutta silti itseä on vaivannut pieni urautuminen. Olen onneksi saanut ihanaa vertaistukea, ilmeisesti kun tunne ei ole täysin tuntematon muille pitkänlinjan bloggareille, joiden elämän ja arjen painopisteet ovat vuosien saatossa eläneet.
Kyse ei siis ole motivaation puutteesta vaan pikemminkin kehityksen kaipuusta, jollain tapaa tarpeesta päivittää blogi vastaamaan enemmän nykyisyyttä ja halusta ravistella rutiineita. Mutta ensin pitäisi kaivaa itsestä esille, mitä se käytännössä tarkoittaa. Helpommin siis sanottu kuin tehty, rutiineihin kun on helppo unohtua. Kriisi puhkesi kunnolla kun huomasin olevani ainutlaatuisessa tilanteessa, jossa blogilleni olisi muitakin kotipaikkaehdokkaita. Samalla se sekä lämmitti mieltä että pakotti siihen kauhistuttavaan tilanteeseen, että on pakko pysähtyä ja miettiä mihin suuntaan haluan mennä ja arvailla, mikä taho voisi tukea sitä parhaiten. Luulin jo miettiväni itseni hengiltä, sillä harvoin päätöksenteko on helppoa kun puhutaan itselle arvokkaista asioista, ja blogi koko historiallaan on sitä minulle.
Myönsin itselleni, että olen solmussa. Moni asia kuulosti hyvältä ja kiinnostavalta, mutten ollut varma, mitkä ns. oikeasta syistä. Läheiseni ovat varmasti viimeisen kuukauden aikana kuulleet niin paljon blogijuttujen ja siihen liittyvien omien vaikuttimien analysointia, etten yhtään ihmettele jos kaipaavat yhtäkkiä pientä etäisyyttä sekä minuun että blogiini, heh. En kuitenkaan voisi olla kiitollisempi kaikista kannustavista sanoista, kehitysideoista ja ihan vain kuuntelusta. Vaikka ajatukset ehtivät heilahdella lyhyen ajan sisään paljon, aikalisän ottaminen kannatti ja pääsin hiljalleen ydinasioiden äärelle, mikä on se, että viihdyn täällä meillä, Bella-blogeissa, älyttömän hyvin. Uskallan koko sydämestäni sanoa, että meillä on mieletön tiimi, jossa tunnen olevani erityinen ja tärkeä. Sillä on merkitystä.
Kun kysyin mieheltä jonkin aikaa sitten, jo päätöksen tehtyäni, että teinkö tyhmästi kun annoin kiintymykseni ihmisiin painaa vaakakupissa niin paljon, mies totesi, että eikös se ole juuri niitä tärkeimpiä asioita, jotka saavat viihtymään missä tahansa työssä. Hän oli oikeassa, sillä on valtavan iso merkitys kenen kanssa asioita tekee ja miten omaa kehitystä kannustetaan sekä tuetaan. Tuskin siis tarvitsee sanoa mihin päätökseen päädyin, vaikkei se ollut helppo, yksi hankalimmista vähään aikaan. Tilanne, jossa jouduin peilaamaan sekä blogini tulevaisuutta että muistelemaan menneisyyttä, miettimään itseäni sekä teitä lukijoita ja antamaan ajatuksen myös omille uratoiveille.
Yksi valinta siis tehty, mutta vielä monta edessä. Uudistumisen kaipuu nimittäin on edelleen hyvin vahvasti pinnalla. En vielä tiedä miten ratkaisen sen, mutta kai se vaatii sitä, että ravistelen rajojani ja kokeilen jotain uutta rohkeasti. Niinpä en voi sanoa, että mikään ei muuttuisi, sillä itse toivon, että jotain muuttuu. En vain tiedä vielä mitä. Se voi olla jotain pientä ja hassua, ulkoista tai sisäistä, mutta aika näyttää tarkemmin. Tai sitten, ehkä on aika vain hassutella vähän enemmän. Ehkä on aika ottaa entistä rennommin?
Mies jo ehdotti, että mistä jos vain saadessani sellaisen ajatuksen päähäni, mistä voisi kirjoittaa, kirjoittaisin, enkä jäisi miettimään? Ajatuksessa on perää, sillä huono tapani on vähän ylianalysoida ja monesti mitä enemmän pureskelen sitä turhemmalta moni ajatus alkaa itsestä tuntumaan. Myönnän, olen usein (okei, aina) vähän liiankin kriittinen omille tekemisille ja ajatuksille, joten vähän vähempi miettiminen voisi tehdä ihan hyvää. Kaiken kaikkiaan olen saanut paljon hyviä ajatuksia ympäriltä ja huomannut jälleen sen, että on niin helppo jumittua sinne laatikon sisään ja tilanteeseen, jossa jonkun muun pienikin ilmoille heittämä ajatus voi tuntua ihan valtavalta ahaa-elämykseltä! Siksi ihanat blogiystäväni janoankin kuulla teidän ajatuksianne ja toiveitanne!
KERRO JA VOITA!
Olisi valtavan mukava kuulla, mistä erityisesti olisi kiva lukea ja mitä nähdä. Millaiset aiheet kiinnostavat eniten, mitä haluaisit lisää tai onko mielessäsi jotain uutta, mikä voisi olla kiva lisä blogiini? Pienet ja isot, villit ja varovaiset, ajatukset ovat enemmän kuin tervetulleita, sillä niistä voi kummuta vaikka mitä innostavaa!
Juuri nyt olisi siis erinomaisen ihana kuulla postaustoiveita ja ihan ylipäätään ajatuksia siitä, mistä juuri sinua kiinnostaa lukea! Pienetkin terveiset ilahduttavat aina!
Pienenä porkkana arvon ajatuksensa ilmoille tuoneiden kesken kuvassa näkyvän tuotepaketin (kaikki saatu blogin kautta), niinpä näppäimistö laulamaan ja kommenttilaatikkoon terveisiä! Minä kiitän isosti jo ennakkoon, olette tärkeitä!
Tuotepaketin arvonta on käynnissä su 21.9 puoleen yöhön asti, mutta mietteesi ovat toki senkin jälkeen erittäin tervetulleita!
Kahdesta ekasta kuvasta kiitos Johanna Söderlund.
Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.
