Olen aina ollut herkkäuninen ja tarvinnut paljon unta, mutta ikää kertyessä asia on tuntunut korostuvan ja muuttunut entistä merkityksellisemmäksi. Ehkä siksi, että huonoja öitä kestää heikommin ja toisaalta, nukkumisen vaikutukselle on tullut yhä tietoisemmaksi. Niinpä olen parina viime vuotena panostanut entistä enemmän uneen.
Ensimmäisiä askeleita oli myöhäisten iltamenojen väliin jättäminen, tai pikemminkin myöhäistä iltamenoista ajoissa kotiin lähteminen. Hankalampi asia tuolloin oli toteuttaa aikaisten aamujen vaikutus. En ole aamuihminen ja tietoisuus aikaisesta aamusta saattaa stressata niin paljon, että nukun heikosti ihan vain sen takia. Ja ylipäätään, aikainen aamu lyhentää väistämättä luontaisen unen kestoa. Niinpä yrittäjyyteen ajavia tekijöitä on monen muun asian ohella ollut mahdollisuus vaikuttaa omaan päivärytmiin, ja ennen kaikkea aamuihin.
Valintoja parempien unien puolesta
Nykyään pyrin olemaan sopimatta aikaisia aamuja, ja tavoitetilani on, että pystyn suurimman osan viikosta heräämään ilman herätyskelloa. Nyt viime kuukausina se on onnistunut yllättävän hyvin, ja miten iso vaikutus sillä onkaan! Luontaisesti herään siinä klo 8:30 paikkeilla tai vähän jälkeen, ja kun herään virkeänä, on loppupäivä erinomaista työaikaa toisin kuin silloin, kun joudun pakottamaan itseni ylös ennen aikojaan. Pieni asia, mutta omalla kohdalla erittäin merkityksellinen. Kellonaika on muuten tismalleen sama kuin muutama vuosi sitten kun jättäydyin tilapäisesti päivätöistä pois ja otin aikaa itselleni, mikä kertoo siitä, että kyseessä todella on se kehon oma luontainen rytmi.
Lisäksi olen pitänyt asuntoni sisälämpötilan alhaalla. Olisi toki ideaalia jos olisi erillinen makuuhuone, eikä alhainen sisälämpötila vaikuttaisi silloin muuhun olemiseen. Nyt joudun kestämään koleutta päivisin kotona ollessa, mikä tarkoittaa talvisin villakerroksia, mutta unen kannalta se on niin tärkeä asia, että kestän kyllä.
Viime vuonna myös päivitin täkkini ja tyynyni uusiin ja laadukkaampiin. Ja nyt asian viimeisteli uusi petauspatja. Ajattelin pitkään, että joudun uusimaan koko sängyn, mikä pitkitti koko prosessia. Viime syksynä tajusin, että runkonihan on oikeastaan ihan kelpo, joten mitä jos kokeilisin päivittää petauspatjan? Tuosta ahaa-elämyksestä seurasi syventyminen sijauspatjojen maailmaan ja tajusin, että niitä todellakin on vaikka millaisia muunlaisia kuin vanha ohuehko vaahtomuoviläpyskäni.
Omiin tarpeisiin sopiva älyvaahtopatja
Googlailin vaihtoehtoja parin kuukauden ajan ja ajattelin myös käydä testaamassa, mutta koskaan en tuntunut ehtivän lähteä kauemmas huonekaluliikkeisiin, niinpä päätin ottaa riskin ja tilata uuden patjan kokeilematta. Valinnassa painoi muutama kriteeri, kuten laatu. Pidän unta niin tärkeänä asiana, että jos pienellä lisäpanoksella saa parempaa, olisi hullua olla tekemättä sitä. Lisäksi halusin ehdottomasti paksun petarin, joka mukautuu hyvin omiin tarpeisiini sekä pehmeyden ja mukautuvuuden kaipuuseeni.
Sänkyjen ja unen asiantuntijat ovat eri yhteyksissä todenneet, että kropalleni parhaiten sopii pehmeä patja. Lantioni on leveä suhteessa vyötäröön, joten kovemmassa patjassa alaselkä ei saa tukea ja selkäranka ei pääse nukkuessa suoristumaan. Tästä seuraa selkäkipuja (olen huomannut!) sekä sitä, että kroppa yrittää luontaisesti hakea selkärangalle suoraa linjaa, jolloin kellahdan vatsalleni (joka taas ei ole ideaali nukkuma-asento). Lisäksi kehon yrittäessä hakea oikeaa asentoa, jatkuva liike heikentää syvää unta ja saattaa jopa herättää siitä. Koska olen pitkä ja hoikka, kunkin kehon alueen paino ei välttämättä riitä painamaan muotoa jämäkkään patjaan, joten siksi pehmeys on asiantuntijoiden sanojen mukaan tärkeä ominaisuus kohdallani.
Niinpä kriteereissä painoikin isosti, että patja mukautuu hyvin sekä nopeasti kropan muotoihin, eikä välttämättä vaadi siihen lämpöä, vaan kropan oma paino riittää. Aikani vertailtua ja lueskeltua palasin yhä vain yhden patjan äärelle, Asko Bonnell Dream Cumulus -älyvaahtopatjan (paksuus 8cm), ja sen lopulta klikkasin alen aikaan ostoskoriin. Innolla odotin patjaa saapuvaksi ja vihdoin eilen pääsin hakemaan patjan Askon Lanternan liikkeestä.
Olisinpa tehnyt tämän jo aiemmin!
Rullasin patjan heti sängylle lepäämään ja kiinnitin siihen ostamani patjan suojuksen (yksi sellainen asia lisää, jota en ollut aiemmin tajunnut hankkia) sekä lakanat, ja voilà, sänky sai vuoden sisään toisen merkittävän tasokohotuksen!
Kun heittäydyin illalla sänkyyn ensimmäinen ajatus oli, kuinka ihanasti patja heti mukautui kroppaan ja alaselkä tuntui heti saavan ihanan tuen – ihan erilaisen kuin koskaan ennen. Heti perään seuraava ajatus oli, että miksi ihmeessä en ole vaihtanut petaria aiemmin! Tästä ei ole enää paluuta.
Yön aikana havahduin useita kertoja siihen tunteeseen, kuinka patja tuntuu kulkevan oman kropan kaaria vasten täydellisesti, yhtä aikaa tukevasti ja mukautuvasti. Siten, että asentoa tee mieli muuttaa, on hyvä juuri siinä. Niinpä sitä vain oli, ihanassa pehmeässä pesämäisessä tunteessa, josta ei olisi aamullakaan tehnyt mieli irrottautua.
Vielä en toki osaa tai voi sanoa vaikutusta uneen. Viime yö oli vasta ensimmäinen uuden petarin kanssa ja ylipäätään huono vertailukohta, sillä stressasin saman päivän lääkärikäynnin jälkeen terveysasioita, jotka vyöryivät tietenkin yön tunteina mieleen.
Ostamani Askon patja on valmistettu Suomessa, minkä huomasin ostopäätöstä tehdessä olevan itselle yllättävänkin tärkeä asia. Nykyään unen lisäksi haluan panostaa etenkin isoja ostoksia tehdessä ns. parempiin valintoihin ja pitkäikäisyyteen, niinpä lähellä tuotetut kodin elementit kiinnostavat. Olenkin miettinyt, että kun pääsen laittamaan uutta kotia, haluan tehdä kaluste- ja materiaalivalintoja, jotka kestävät ei vain seuraavat viisi vuotta (kuten Ikea-sohvani tähän mennessä) vaan ainakin seuraavat 20 vuotta. En siis enää jaksa kalusterimpuloita tai pikaratkaisuja, vaan mieluiten odotan ja panostan kunnolliseen.
Ehkä niistäkin seuraa yhtä ilahtunut fiilis kuin uudesta odotetusta petauspatjasta!
