Viime vuosina korujen käyttötapani ovat kokeneet suuria muutoksia. Korujen käyttö on ylipäätään vähentynyt, mutta myös minimalisoitunut. Lisäksi huomio kasvojen läheltä on siirtynyt käsiin, suosin entistä enemmän rannekoruja ja toisinaan jopa sormuksia, jotka siis aikaisemmin olivat jotain, mitä en millään osannut käyttää. Ei sormukset edelleenkään ole arkikorujani, mutta silloin tällöin lähden liikkeelle useampi kerralla.
Joskus luottokoruni olivat koristetimantilla varustetut korvakorut, nyt se on ennemmin ohut yksinkertainen kaulakoru.
Korvakoruja en kovin monena päivänä ole tämän vuoden aikana käyttänyt. Se ei niinkään johdu tietoisesta päätöksestä vain yksinkertaisesti siitä, etten ole oikein löytänyt nykyisiin mieltymyksiini sopivia korvakoruja, ja siten olen ollut mieluummin ilman.
Keväällä vielä käytin Edbladin ruusukultaisia linnunmuotoisia nappikorvakoruja, mutta kadotettuani toisen nekin jäivät. Monesti kyllä kaupassa päädyn mallailemaan korviksia ja Edbladin hyllyn luona pyörähdän usein ohi kulkiessani, mutta harvemmin enää korvakoruissa mikään kolahtaa niin, että päätyisivät kassalle.
Siihen nähden yllätys olikin, kun joitain viikkoja sitten kävelin Stockan katutason läpi ja silmäni kiinnittyivät koruosaston uuteen tulokkaaseen. Pernille Corydonin korukaappi sai ottamaan askeleen takaisin ja pysähtymään. Ensin ajattelin vain katsoa, mutta ennen kuin huomasinkaan, oli myyjä esittelemässä koruja ja olinkin jo tekemässä valintaa.
Oikeasti ajattelin ensin kaulakorua, mutta jokin tanskalaisen Pernillen korvakoruissa (tai oikeastaan kaikessa viehätti). Vaikka yleensä suosin ruusukultaa, nyt kultaisetkin miellyttivät omaa silmää. Päädyin lopulta kauniisiin vesiputousmaisesti laskeutuviin ja huomattavasti isompiin sekä näkyvämpiin kuin olen enää pitkiin aikoihin käyttänyt. En tiedä onko osin sen vaikutusta, mutta niinä muutamina kertoina kun Waterfall-korvakorut olleet päällä, ne ovat keränneet kehuja.
Vitriinistä jäi vielä mieleen kummittelemaan muutama koru, erityisesti eräs kaulakoru, joten pidän todennäköisenä, että joku päivä tänä syksynä vielä palaan valikoiman äärelle. Googlailessani huomasin, että Pernille Corydonin koruja on myynnissä myös Bulevardilla sijaitsevassa Nudgessa, ihmekös siis niissä oli jotain tuttua.
