Lattialla latauksessa seisovassa matkakaiuttimessa soi Olavi. Se sattui eilenkin vastaan samasta sinisestä Huaweista, soittolistan 73. kappale. Kysyit kuka soi. Tässä samalla sohvalla, jota nyt valloitan yksin perjantai-illan himmennetyssä valaistuksessa.
Sitten kuuntelimme Toton African. Sen alkuperäisen. Pari tuntia ennen kuin pyöräilit kotiin.
Tämä on ollut hyvä viikko. Monen huonon jälkeen tuntuu aika ihanalle sanoa niin. Jopa pelottavalle, ihan kuin julki kirjoittaminen muuttaisi kurssin.
On ollut hyviä hetkiä ja kiinnostavia keskusteluja. Lempeä syyssää ja energinen olo. Flunssakin on viimein lähtenyt, mutta kauan karheus säilyikin äänessä. Ensi viikolla uskallan jo normaaliin tapaan liikkumaan. Tänä viikonloppuna tyydyn vielä keveään ulkoiluun ja muutenkin rauhalliseen olemiseen. Ohjelmaa on olemattoman vähän. Ensin se harmitti, nyt tuntuu oikeastaan hyvälle. Ehkä tämä on viimein se viikonloppu kun voin tutkia kunnolla uusia kotikulmiani.
Niin, ja tietenkin saan nukkua.
Olen vähän huvittunut pintaan puskeneesta säikkyydestä, joka on päässyt heikentämään unia. Siksi fiilistelen aikaa nukkua.
Syyskodissani on niin paljon enemmän tilaa, niin paljon hiljaisempaa ja yön saavuttua hämärämpää kuin omassani, jonne kantautui kaupunkisiluetin valot, liikenteen turvallinen kohina ja naapureiden satunnainen sanojen vaihto.
Lapsenomainen pimeänpelko onkin ujuttautunut mieleen, ison asunnon tuoma pienuuden tunne. Rasahdus jossain nostaa pintaan kylmän hien, jähmetyn ja kuuntelen hiljaa. Joinain öinä herään säikähtäen ja nousen arkaillen peittojen alta kulkemaan asunnon läpi vain varmistaakseni, että ovi todella on lukossa ja on turvallista nukkua. Tietenkin on. Jos ei täällä niin missä sitten. Sitä paitsi eihän tämä nyt edes niin iso ole, mutta tottumiini verrattuna valtava. Silti järjen vakuuttelut eivät vain joka hetki toimi kuten haluaisin.
Tänä viikonloppuna voin vaikka ottaa tavoitteeksi harjoitella nukkumista uudessa ympäristössä, tuoda tuttuja rutiineja päiviin ja herätä niin rennosti kuin ikinä osaan. Kotiutua kunnolla Tai sitten vain käyn ostamassa pesäpallomailan sänkyni viereen turvaksi, kuten eilen ennen Olavia ehdotit. Yksi vaihtoehto sekin.
