Näin kauan osasin pysyä poissa, heh. Kolmen tunnin aikaero hieman painaa, minkäs sille voi, että on vanhaksi tullut. Väsymyksen ohittaa kuitenkin mennen tullen tahto nähdä, niinpä reissaamisen jälkeen suunnattiin samantien Reykjavikin pientä kaupunkia tutkimaan. Onneksi hotelli on aivan keskustassa, pääkadun varrella, jota en pienuudessaan olisi ensinäkemältä pääkaduksi tunnistanut. Pienessä on kuitenkin oma tunnelmansa, ja viimasta huolimatta Reykjavikista välittyy lämpö. Ja minä en meinaa pysyä housuissani, hymyilen hölmönä ja nautin. Vihdoin täällä. Palan halusta nähdä lisää – kaiken! Viikko on lyhyt aika, mutta energiasta ei ainakaan ole pulaa. Huomenna Reykjavik jää taakse, ja edessä uudet maisemat.
Parempia kuvia luvassa kyllä, älkää huoliko, en ole täysin hurahtanut efekteihin vaan nautin edelleen raikaudesta. Välillä on vain hauska leikkiä, kuten nyt.
