PR-matka: Canon Suomi
Jos hylätty Noblessnerin telakka Tallinnassa oli kaikessa rosoisuudessaan kuitenkin helposti lähestyttävä ja puhtaasti inspiroiva kohde, liittyi matkani toiseen kohteeseen, hylättyyn Patarein vankilaan paljon ristiriitaisempia tunteita. Visuaalisesta perspektiivistä vankilarakennus oli kiehtova ja kuvauksellinen, täynnä paljon kertovia yksityiskohtia ja rosoista tunnelmaa.
Samaan aikaan se kuitenkin pysäytti ihan toisella tapaa kuin Noblessner, laittoi kylmät väreet hiipimään iholla eikä pelkästään loppusyksyn kylmää hohkaavien seiniensä myötä. On vaikea olla kuvittelematta elämää näiden äärimmäisten karujen seinien sisällä. Millaista on olla suljettuna komeronkokoiseen ikkunattomaan kiviseinäiseen huoneeseen? Miltä tuntuu katsella aikaa nähneitä lohkeilevia seiniä ja raskaita metalliovia? Patarei on synkällä ja kovalla historialla varustettu, viimeinen vanki lähti sieltä vasta vuonna 2002.
Kolkot pienet huoneet seuraavat toisiaan, kuvat seinillä kertovat pieniä tarinoita, joita mielikuvitus täydentää. Kuluneet kerrokset kertovat äärimmäisen askeettisista oloista ja pysähtyneestä maailmasta. Näissä huoneissa ovat jyllänneet sairaudet ja teloitusosasto on ollut käytössä vielä ennen vuotta 1991, jolloin oli sen viimeinen käyttökerta. Karmivat yksityiskohdat muistuttavat Patarein julmasta historiasta ja jos seura ei olisi pitänyt otetta keveänä, olisi paikan tunnelma helposti vetänyt mielen syvempiin vesiin.
Nykyään Patarei toimii museona, mutta samaan aikaan se on myös myynnissä. Vielä kun se on olemassa, se on ehdottomasti vierailun arvoinen kohde. Patarei sijaitsee vain parin kilometrin päässä ydinkeskustasta ja sinne suunnatessa voi poiketa samalla kiehtovan kauniilla Kalamajan alueella.
Kuva minusta: Meri Eskola
Kuvat on otettu lainassa olleella Canon EOS M10 -kameralla.