En ole koskaan tainnut pahemmin kirjoitella nukkumisesta. Kerran kyllä yritin, tarkalleen ottaen puolitoista vuotta sitten kirjoitin pitkähkön postauksen aiheesta, mutta en sitä koskaan tullut julkaisseeksi, niinpä se edelleen kummittelee jossain luonnosjonon hännillä (kyllä, luonnoskansiossani on jopa vielä vanhempia raakileita). En oikeastaan tiedä miksi uniteemaa on muuten tullut sivuttua niin vähän vaikka se on äärimmäisen iso osa arkea. Itselle se on myös aihe, johon on elämän aikana kehkeytynyt voimakas viha-rakkaussuhde.
Rakastan hyviä yöunia ja koen tarvitsevani unta paljon, nykyään arki on myös mahdollistanut luontaisemmalta tuntuvan unirytmin (eli pidempään nukumisen) ja se on tehnyt ihan mielettömän hyvää! No mistä sitten se negatiivinen? Puhtaasti siitä, että olen elämäni aikana kärsinyt todella pitkistäkin painajais- ja unettomuusjaksoista, jotka ovat pitkään jatkuneina saaneet aikaan suoranaista pelkoa ja jännitystä nukkumaanmenoa kohtaan. Oikeastaan olen suuremman osan elämästäni nukkunut huonosti kuin hyvin.
Nykyään painajaisteni määrä on romahtanut, mutta silti nukkumaanmenoa kohtaan on jäänyt pieni ikävä jännitys, josta ei meinaa päästä irti. Tänä päivänä suurin ongelmani unen suhteen on se, ettei se ole tasalaatuista, eli hyvää asentoa on vaikea löytää ja nukahtaminen saattaa kestää tosi kauan. Myös ajatukset puskevat herkästi pintaan ja kaikkihan me tiedämme, kuinka ne saavuttavat yöllä pimeässä ihan kohtuuttomat mittasuhteet. Niihin tilanteisiin sain onneksi terapiasta vinkkejä, jotka ovat auttaneet mielettömästi, mutta silti monesti unenpäästä kiinnisaaminen on se suurin haaste.
Siitä olen syyttänyt paljon sänkyämme, joka on epämukavin sänky, mitä kotonani on ikinä ollut. Syy, miksi se on edelleen meillä, on se, että mies rakastaa sitä. Kun muutimme yhteen heivasimme minun sänkyni pois ja jäljelle jäi miehen vasta hankittu ja huomattavasti laadukkaampi parivuode, jonka kanssa en vain ole tullut sinuiksi. Olen valittanut sängyn kovuutta alusta asti ja surkutellut, ettei sinne kömpiminen tunnu hyvältä ja myös alaselkäni on alkanut oireilemaan. Kovuutta lievittämään laitoimme päälle toisen petarin, mutta se on lähinnä säälittävä yritys tehdä sängystä siedettävämpi. Samaan aikaan mies ei ymmärrä yhtään mistä puhun sänkyä kritisoidessani vaan on täysin sitä mieltä, että kova sänky on paras selälle, piste. Olen vängännyt vastaan, mutta toinen on ilmeisesti jossain vaiheessa elämäänsä kohdannut niin vakuuttavan myyntipuheen kovemman nukkuma-alustan puolesta, ettei osaa ottaa kritiikkiäni todesta. :)
En voinutkaan olla hyppimättä riemusta kun yhteistyön myötä pääsin unioppiin Unikulman Erottajan liikkeeseen ja sain matkaani myös tyynyn sekä peiton. Ehkä kaikkein eniten kuitenkin odotin UniKlab-laitetta, joka mittaa kehon patjaan kohdistamaa painetta. Laite ei suinkaan ole vain bloggaajien etuoikeus vaan siinä käytetään kaikki Unikulman asiakkaat, kuten vaikkapa sitä oikeaa tyynyä etsivät, ja suosittelen lämpimästi! Ruudulle ilmestynyt 3D-kuva kropasta ja siihen kohdistuvista pintapaineista, yhdistettynä fysioterapian sekä ergonomian ammattilaisen antamiin vinkkeihin, sai aikaan kunnon herättelyä unitottumuksien suhteen. Myönnettävä on, että saatoin myös ihan vähän hykerrellä päästessäni kertomaan miehelle UniKlabin tuloksia, jotka todistivat, ettei kova sänky todellakaan ole minulle hyvä vaihtoehto. Ei sillä, etteikö kova sänky toimisi joillekin, kuten vaikkapa juuri hänelle, mutta minulle ammatilainen ei sitä suosittelisi.
Unikulman kantava ajatus on yksilöllisyys, kehot ja tarpeet ovat erilaisia, mutta hyvä ja laadukas uni yhtä tärkeää kaikille. Niinpä oleellista onkin löytää sellainen kokonaisuus, joka tukee omaa ergonomista nukkumista ja myös rentouttaa kehoa, mikä taas takaa parempia unia. Jatkuva liike ja huonot asennot vetävät lähemmäs valvetilaa tai jopa herättävät, niinpä ideaalitilanne olisi löytää jo nukahtaessa asento, josta ei ole tarvetta liikkua. Nukahdettua nimittäin keho alkaa automaattisesti hakemaan parempaa asentoa huolimatta siitä, olisiko se sille pitkällä tähtäimellä hyväksi.
Minulla on käynyt juuri näin alaselkäni kanssa. Koska vyötäröni on selvästi lantiota kapeampi (tyypillinen haaste siis monille naisille), se ei saa kovalla patjalla tarpeeksi tukea koska sänky ei jousta tarpeeksi lantion alla. Se tarkoittaa sitä, että keskivartaloon kohdistuu jännitys, jota kehoni yrittää nukahdettua lievittää nytkäyttämällä lantioluuta hieman taaksepäin ja työntämällä päällijalan yli eteen. Näin alaselkään saadaankin aikaan varsin mukava kierre, mikä sitten yö toisensa jälkeen toistuessaan aiheuttaa juuri sitä ikävää alaselkäkipua.
Toinen ikävä puoli kyseisessä asennossa on se, että taittaessani viistosti eteenpäin myös kasvoni painuvat kohti tyynyä ja osittainen vatsallaan nukkuminen kerää nestettä silmien alle sekä tekee olon herätessä herkästi pöhnäiseksi. Lisämiinus on se, että tässä asennossa vasempaan puoleen kasvoja kohdistuu tavallista enemmän painetta. Hauska sattuma olikin kun pari viikkoa sitten valittelin Mufen meikkiopastuksessa, että vasemman puolen kulmakarvojeni korkeimmasta kohdasta on kadonnut karvoja ja se ei ole enää yhtä symmetrinen oikean kanssa kanssa kuin ennen. Meikkaaja vastasi siihen hymyillen, että taidat nukkua vasemmalla kyljellä. No niinpä tietenkin! Eli sen lisäksi, että mönkään mennyt asento pitää hereillä, kiduttaa alaselkääni ja saa silmänaluseni turpoamaan, se myös kuluttaa kulmakarvojani. Että niin, siinä ihan tarpeeksi syytä alkaa harkita uuden sängyn ostoa ihan vakavasti! Onneksi nykyään saa sänkyjä, jossa molemmille puoliskoille on oma henkilökohtaisten tarpeiden mukainen patja.
Unen haasteita auttamaan sain Unikulmalta matkaan kropalleni parhaiten sopivan tyynyn, jonka tarkoitus on tukea niin paljon, ettei tarvetta kiertoon tai käden ujuttamiseen tyynyn alle ole (ehdoton ei, kuulemma!). Päädyimmekin Hybrid 2 -tyynyyn, jossa on erillisiä osiota, alempi vaaleansininen palanen tukee niskaa ja loppu taas päätä. Hartiani ovat leveähköt, joten tyynyltä vaadittiin myös korkeutta, mitä pystyn helposti itse lisäämään tyynyn mukana tulleen täyttöpussin ansiosta. Peittoa valitessa asiantuntija kysyi ensimmäisenä palelenko helposti. Nyökyttelin ja jatkoin, että rakastan myös laadukkaita hotellisänkyjä ja tiettyä ylellistä fiilistä, haaveideni sänky onkin pehmeä pesä, jonne tekee mieli paeta ympäröivää maailmaa. Kuullessaan kuvailuni sain käsiini paksuimman Steadybody -peiton, joka tasaa kehon lämpöä ja tuntuu aivan ihanan ylelliseltä!
Otin tietty molemmat, sekä uuden peiton että tyynyn, heti viime perjantaina käyttöön ja tekisi hirveästi mieli jakaa jo ensifiiliksiä! Enpä sitä kuitenkaan vielä tee, vaan alan (tai aloin jo) pitämään pientä unipäiväkirjaa ja palaan kokemuksiin kunhan olen saanut hetken testijakson läpi käytyä!
Alin kuva: Kaisu Jouppi Photography.
Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.
