Tänään on jälleen matkattu niin upeiden maisemien äärellä, ettei meinaa ymmärtää. Sääkin on vaihtunut jatkuvasta sateesta vähän monipuolisempaan versioon, eli paikoin aurinko paistaa täydellä teholla kun taas toisena hetkenä paikalle ilmestyy kuin tyhjästä rankkasade, joka hakkaa maata voimalla ja valtavat salamat halkovat taivasta. Onneksi aurinkoa on joka päivä edellistä enemmän, joten ainakin suunta on oikea!
Pristina oli sen verran pikkuinen kaupunki, että vuorokaudessa tunnuttiin nähneen kaikki oleellinen, niinpä jatkoimme tänään Kosovosta takaisin Montenegroon poiketen vuoriston pikkukylissä ja ajaen pitkän pätkän serpentiiniteitä. Yön vietämme täällä vuorien keskellä ja huomenna jatkamme takaisin rannikolle palauttamaan auton. Matka ei kuitenkaan vielä siihen lopu, meillä on torstai-iltaan asti aikaa nauttia lomasta ja tarkoituksena olisikin viettää se näiden ohjelmantäytteisten päivien jälkeen enemmän rentoutuen ja toivottavasti auringosta nauttien sekä Montenegrossa että Dubrovnikissa.
Olemme moneen otteeseen pysähtyneet päivittelemään, miten pitkältä tämä reissu on tuntunut. Enkä todella tarkoita liian pitkältä, vaan ihanan pitkältä! Ehkä se johtuu siitä, että olemme yksinkertaisesti ehtineet nähdä niin paljon ja niin erilaisia kohteita, että tuntuu kuin tässä olisi ollut useampikin matka eikä vain yksi. Mutta hyvä niin, parempi näin päin! Postausmateriaaliakin on kertynyt kameraan ja muistiin mahdottomasti, mutta pieni hetki toki menee sitä kaikkea purkaessa ja kattavammat matkapostaukset tipahtavat ruutuun ehkäpä vasta kotona kun maltan oikeasti istua koneen ääressä. Saa myös esittää toiveita, mistä olisi mukava lukea? Jostain tietystä matkan kohteesta vaiko ihan kaikista? Autoilusta Balkanilla ehkä? Vai kyllästyttääkö reissuaiheet? Kertokaa tok! Mutta tällä erää, terkut pienestä Kolasinin kylästä Montenegron vuoristosta ja ihanaa Juhannusta kaikille!
Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.
