Loman ja matkan jälkeisessä viikossa on havaittavissa jonkin sortin sopeutumattomuutta.
Ulkona on täydellinen kesäilma, vaikkei kai vielä edes virallisesti ole kesä, mutta oma olo on lähinnä uupunut. Haluaisin juosta paljain jaloin nurmikolla ja katsella ikkunasta näkyvää välkkyvää merta niin läheltä, että varpaat voisi kastaa veteen, mutta sen sijaan tyydyn avaamaan ikkunan, vedän kevyen viltin ylle ja torkun töiden jälkeen sohvannurkassa tyynyä halaten.
Samaan aikaan takaraivossa pieni ääni huutaa, että Suomen kesä on lyhyt ja epävarma, mitä jos tämä onkin ainoa helleaalto. Pitäisi siis nauttia nyt, varmuuden vuoksi.
Torkkumisen lomassa tutkailen Googlen karttaa ja haaveilen uusista kohteista. Ystävää kyselin Kyprokselle, miehelle hellehuuruissani eilen viestitin, että miten olisi maailmanympärysmatka. Ehkä jonkinlaista matkanjälkeistä melankoliaa vielä, kaipuuta valloittamattomiin kohteisiin ja uusiin kokemuksiin. Saattaapa hyvin vaikuttaa myös jonkinlainen tyytymättömyys nykyhetkeenkin. Olen tilanteessa, jossa en oikeastaan tiedä, mitä haluaisin seuraavaksi.
Mieleen on hiipinyt epäilys siitä, olenko nykyiseen työhöni antanut sen, mitä voin antaa ja olenko jo oikeastaan saanut sen, mitä lähdin hakemaan. Onko tämä työ jo omalta osalta nähty? Mutta jos niin, niin mitä sitten?
Vai olenko vain hätäinen ja liian utelias uusien mahdollisuuksien suhteen? Tai ihan vain huono sietämään työn olosuhteiden uudelleenraamittumista niin, että tilaa luovuudelle ja oman osaamisen kehittämiselle siinä muodossa, mitä haluaisin on entistä vähemmän. En kuitenkaan tiedä yhtään, mitä ne uudet mahdollisuudet juuri nyt olisivat, mikä saisi innostumaan.
Toivon, että kesä antaisi vastauksia. Löytäisin vahvistusta sille, olisinko kykenevä ehkä jälleen irrottautumaan freelance-elämään siitäkin huolimatta, että edelliset jaksot ovat osoittaneet, että olen enemmän tekijä kuin oman osaamiseni myyjä. Vai voisiko jossain olla kiinnostava ja riittävän hoitamaton työmaa lähteä tekemään jotain vastaavaa kuin pari vuotta sitten nykyisessä työssäni. Pidän nimittäin siitä, asioiden rakentumisesta, työnjäljen nopeasta näkymisestä. Mutta voisin ihan hyvin tehdä myös jotain ihan muutakin. Haaveilinpa jo hetken simppelistä kausityöstä, jolla on selkeä alku ja loppu, sellaisesta kuin vaikka kesäjäätelön myynti.
Ehkä uupuneeseen oloon vaikuttaa takaraivossa koko ajan tahattomasti myllertävä arjen palasten paikoilleen asettelu. Tai sitten vain lämpö sulattaa mieltä. Tiedä tuosta, mutta jotenkin silti on tunne, että ensi syksyn täytyy tuoda mukanaan vähän uutta. Onneksi siihen on vielä aikaa, syksyyn. Nautitaan sitä ennen vielä aluillaan olevasta kesästä!
Kuva on muuten parin viikon takaa YSL Beauty Clubin kemuista, joissa pyörähdin vaivautuneena poseeraamassa kuvaseinää vasten seuranani Elsa ja Iina. Kuva Jere Viinikainen.
Arvonnan voittajat:
Vitabalansin tuotepakettien voittajat ovat Tanja, Anna Ylitalo ja Sirkku. Onnea! Laitattehan sähköpostilla osoitteenne ja puhelinnumeronne, niin saadaan paketit matkaan!
