Viime sunnuntaina olo oli kaikkea muuta kuin hehkeä, huonosti nukuttu yö ja kipeä olo tekivät olon nuutuneeksi ja nuhjuiseksi. Tummia silmänalusia tehosti tavallistakin kalpeammalta tuntuva iho ja pesun tarpeessa olevat hiukset. Värienergia olisi ehkä piristänyt, mutta päätin hautautua suureen villatakkiin, joka muuten takuulla tulee löytymään matkalaukusta Islantiin lähtiessä. Huonon olo ja väsyneen peilikuvan myötä olisi melkein tehnyt mieli jäädä kotiin, mutta sitten olisi Malagan lennot jääneet saamatta, niinpä pujahdin urheasti harmaaseen säähän ja loputtoman pitkän lentojonon jatkoksi. Onneksi oli lämmin villatakki, sillä siinä aamupäivän koleudessa Stockan ovien aukeamista odotellessa ei olisi kauaa jaksanut kevyissä kevätvaatteissa. Hieman olo päivän varrella koheni, etenkin hyvän aamiaisen jälkeen, mutta asukuvat olisi vissiiin saanut jäädä ottamatta, sen verran väsähtäneeltä kohde näytti joka kuvassa.
Neule: SheInside (saatu) / Pusero: Zara / Housut: Zara / Nilkkurit: Esprit / Laukku: Ted Baker / Rannekoru: House of Elliot (saatu): Korvikset: Glitter
Hiuskriisikin oli armoton, likaisena päätä valuva tukka ei auttanut muu kuin kietaista nutturalle piiloon. Hatun olisin halunnut upottaa syvälle päähän, mutta kaikki päähineet ovat jossain muuttolaatikossa sen verran hyvässä piilossa, etteivät ole vielä tähän mennessä löytyneet. Hiuskriisi tosin ei rajoitu vain pesemättömille päiville, olen muutenkin ihan solmussa tämän nykyisen hiusmittani kanssa, se ei edelleenkään tunnu yhtään omalta, enkä vain osaa/jaksa laittaa tätä olkapäämittaa mitenkään.
Pestynä hiukset roikkuu sikinsokin tylsänä päätä myöten ja katkeaa ihan epäkäytännölliseen kohtaan ja rautaa uskallan näyttää tukalle maksimissaan kerran viikossa suojellakseni kasvavaa pituutta. Sitten on ne paplarit, mutta ei kärsivällisyyteni riitä siihen muuta kuin viikonloppuisin. Kuten olen sanonutkin, olen wash&go –tyyppiä, eli hiusten nyplääminen ei ole juttuni, ja siksikin kaipuu pitkään malliin on kova, sille kun ei käytännössä tarvitse tehdä yhtään mitään pesun ja hoitoaineiden jälkeen. Arkiaamuisin mukavuudenhalu voittaa turhamaisuuden. Eipä siis ihme, että ole yhä useammin alkanut kietaisemaan hiukset nutturalle taakse, ei sekään tunnu omalta, mutta ovatpahan poissa tieltä ja silmistä. Tavallaan odotan hurjasti ensi syksyä, sillä olen laskeskellut, että hiukset kasvaisivat kesän aikana sen muutaman kriittisen sentin, jolloin mitta olisi taas vähän helpommin hallittavissa. Sitä odottellessa, mutta parasta nauttia matkasta. Tai matkoista. ;)
No jopas tuli positiivinen postaus, heh. Tästä purnauksesta huolimatta iloa päivään kaikille, tänään on ihana auringonpaiste ja viikonloppukin häämöttää edessä, joten vaikka sunnuntaina ei hymyilyttänyt, tänään ollaan vahvasti elävien kirjoissa!
