En pidä tammikuusta, sen jo tiedättekin. Tässä kuukaudessa on jotain, mikä saa sen tuntumaan loputtoman pitkälle. Normaalisti kuut kuluvat ennen kuin huomaakaan, mutta tammikuu vain jatkuu ja jatkuu. Ollaan vasta hieman yli kuun puolivälin, mutta tuntuu kuin kuukautta olisi kestänyt jo vaikka kuinka kauan. Helmikuussa aina helpottaa, mutta tammikuu on vaikea. Eikä auttanut pakkasetkaan.
Sain onneksi juuri ennen kaivettua kriittisimmät talvivaatteet varastosta käyttöön ja niillä oli valtava vaikutus arkeen. Vielä on kaikki topit jossain kateissa, eli kerrospukeutuminen jää yhtä kerrosta vajaaksi, mutta sentään saa laitettua päälle paksuja villapaitoja, lämpimiä hameita ja polvipituisia takkeja. Käsineistä ja piposta puhumattakaan. Toivotan silti erittäin tervetulleeksi hieman leudommat kelit, sekä itseni, että pihalla asuvien pienien kanien puolesta. Paksu hanki ja viimainen sää ovat tehneet pahaa niiden puolesta ja olenkin yrittänyt tukea niiden selviytymistä puisen terassin alla.
Itse olen yrittänyt selvitä tammikuusta laskiaispullien voimalla, ja ehkä niillä vielä kaksi viikkoa kestää. Tuon kahden viikon aikana pitäisi tapahtua asunnollakin sen verran, että kaikki on ihan pian asuttavaa. Siinä on ollut yllättävänkin paljon pyöriteltävää. Tuntuu vielä vaikealle loksauttaa mielessä yhteen ajatusta, että remonttiprojekti onkin koti ja se paikka, jonne arjessa enimmäkseen suuntaan. Arki on imaissut niin mukaansa täällä Meilahdessa, että tuntuu vähän jopa jännittävältä palata vanhankaltaiseen omaan yksinäiseen arkeen. Toisaalta tämä aika on ollut erinomaista muistutusta siitä, miten nopeasti erilaisiin vaiheisiin ja tilanteisiin sopeutuu. Kohta tämäkin tuntuu kaukaiselle, vaikka en olekaan varma, haluanko sen tuntuvan siltä. Toisaalta, kaikessa on kai puolensa ja ehkäpä uutta arkea voi rakentaa yrittäen poimia parhaita paloja menneistä vaiheista.
Neule: Zara / Villahame: Almada Label / Nilkkurit: Vagabond / Takki: Mango / Pipo: Marita Huurinainen
