Torstaita murmelit! Talvi on sitten saapunut. Enkä voi kieltää, hetken on kaunista. Ja kummasti monen kuukauden jälkeen kaipaa taas pimennysverhoja.
Samoin olen kaivannut nastakenkiä ja lämpimiä sukkia. Olen kyllä sellaisia omistanut useita, mutta jostain syystä olen myös äärimmäisen taitava kadottamaan niitä. Niinpä elän jatkuvasti tilanteessa, jossa olen vaarassa viivästyä lähdöstä sen takia, etten vain löydä yhtään sukkaparia kotoani. Edes niitä, jotka kuvittelin pari viikkoa sitten juuri sitä varten ostaneeni.
Toisaalta, eipä siinä ole uutta. Erityisosaamiseni on asioiden kadottaminen ja tietynlainen hajamielisyys. Pakkassäillä sukkien kohdalla se vain konkretisoituu, niitä ilman kun ei pärjää kun ulos on pakko lähteä, ja tällä viikolla on ollut varsin monesti.
Olen viettänyt toimistoelämää ja tutustunut oman salin alkuvuoden uusiin ohjattuihin tunteihin, kuten jonoista päätellen kymmenet muutkin. Niin, ja puolen miljoonan kanssaihmisen tavoin kävellyt läpi Lux Helsingin.
Epätammikuiseen tapaan huomenna on työpaikan pikkujoulut, mihin on ehkä hieman vaikeaa tähän aikaan vuodesta asennoitua. Vielä kun päiväni muutoinkin tulee huomenna alkamaan viimeistään 5:30 herätyskellon soittoon. Ei hyvä, sillä erityisesti viime päivinä nukahtaminen ennen puolta yötä on tuntunut lähes mahdottomalta ja huomaan, kuinka kehoni huutaa lisää unitunteja vuorokausiin.
Voisipa sanoa, että lauantaina sitten. Mutta pikkujouluillan jälkeen heti lauantaina aamupäivästä museoon ja teatteriin. Jospa sunnuntaina.
Takki: Ted Baker / Neule: Lindex, saatu blogin kautta / Ruutuhousut: Mango /
Nilkkurit: Shoeshibar / Laukku: Coccinelle
