Olen viime aikoina ollut todella tympääntynyt hiuksiini, enkä oikein ole tiennyt mitä niiden kanssa tehdä. Luulen, että pienikin freesaus olisi riittänyt, mutta koska en ole ammattilainen enkä vielä löytänyt luottokampaajaa, olen ollut vähän tuuliajolla. Luottokampaajani, eli paras kampaaja ikinä, muutti Jenkkeihin muutama vuosi sitten, ja sen jälkeen tajusin, kuinka iso asia on kampaaja, jonka luokse menee luottavaisin mielin ja jonka luota tulee aina hyvällä fiiliksellä. Sen jälkeen vastaavaa ei ole tapahtunut. Ensimmäisen kolmen kerran kanssa ongelma oli, että maksoin itseni kipeäksi, mutta kampaajalla käyntiä hädin tuskin näki. Muutaman pesun jälkeen nekin rippeet hävisivät, ja yksinkertaisesti 300 euroa siitä on itselle ihan liikaa lopputuloksesta, joka ei näy eikä tunnu. Niinpä tuossa välissä yhden kampaajalla käynnin jälkeen päädyin yhden kerran kokeilemaan raitojen tekoa itse, ja sen jälkeen olin kaikkein tyytyväisin lopputulokseen, vaikka tiedostin, että ne olivat varsin amatöörimäinen kokeilu. Mutta ainakin näkyivät.
Nyt viimeisin kampaajallakäynti oli kolme viikkoa sitten, ja halusin mennä edullisempaan, mutta tajusin vasta jälkeenpäin, kuinka iso virhe oli mennä kampaajalle, joka ei ollut erikoistunut luonnollisiin tyyleihin saati tiennyt hiushistoriaani. Sanoin, että haluan ehdottomasti viileää ja elävää sävyä, enkä halua tuhota hyvin alkanutta kasvatustyötäni ja mitä sain, ällölämpimän ja entistä tasaisemman hiusvärin ja ilmeisesti pysyvällä värillä laitetun. Ilmeisesti, sillä tämänkin tajusin vasta jälkikäteen, kampaaja ei tullut kertoneeksi yhtään mitä teki, joten olen vasta jälkikäteen kotona yrittänyt ymmärtää, mitä niille tehtiin. Ja ensimmäistä kertaa vuosiin ole ollut lähes itkun partaalla kampaajalla käynnin jälkeen. Lähinnä siksi, että on harmittanut älyttömästi se, että olen kasvattanut omaa väriä niin kauan, ja nyt siihen on tehty pysyviä muutoksia, jotka eivät kuitenkaan ole sitä suuntaa, mitä toivoin. Jonkinlainen kommunikaatiosekaannus selvästi, mutta sen harmittelu ei toki auta. Tehty mikä tehty.
Olin jo varaamassa tuttua kampaajaa Qhairista, mutta sitten alkoi hirvittää ajatus siitä, että kuukauden sisään kampaaja veisi yhteensä lähes 500 euroa (200 edellisestä kerrasta plus paikkailu todennäköisesti sen liki 300), mikä on itselle niin iso raha, etten todellakaan ole valmis heittämään ilmaan ja katsomaan tuurilla mitä tulee. Toisin sanoen, hiukset ovat tärkeät, mutta en ole yhtään vakuuttunut, että kuitenkaan sen rahan arvoiset.
Sitten ajattelin, että ehkä pitäisi kokeilla taas raitoja itse, mutta koska hiusteni pituus on edellisen kampaajallakäynnin jälkeen olleet superhuonossa kunnossa (siksikin olisi mukava tietää, mitä niille tehtiin), en oikein uskalla sooloilla.
Torstaina olin niin tympääntynyt, että Tokmannilla poiketessa ostin Biozellin Color Maskin sävyssä Chocolate. Ajattelin, ettei ole mitään menetettävää, vaikka sävy vähän jämähtäisikin. Todennäköisesti kyllä peseytyy ihan hyvin pois, sillä olen ennenkin pienissä määrin muita sävyjä testannut. Niinpä eilen laitoin colormaskin hiuksiin, annoin vaikuttaa alle kymmenen minuuttia ja hups, olinkin ihan brunette! En olisi uskonut, että sävy tarttuu näin hämmästyttävän hyvin ja tasaisesti, mutta niin vain kävi. Nyt jännäksi käy, miten se peseytyy pois.
Peilikuva on tuntunut oudolle, niin kauan olen ollut vaalea tai vaaleahko. Oikeastaan tämän väriset hiukseni olivat viimeksi joskus 17-vuotiaana, eli öö, lähes 20 vuotta sitten. Koska hiuksissani on punertavuutta, ruskeakin taittaa lämpimään ja nyt alla loistaa varmasti kampaajalta jäänyt kellertävä sävy, jota inhoan syvästi.
Muutos on oikeastaan tuntunut hauskalle, ja se on ollut myös erityisen tärkeä vahvistamaan ajatusta, että kyllä, vaalea on enemmän sävyni. Ei tummempikaan ole huono, mutta vaalea tuntuu enemmän omalta.
Asian saattoi sinetöidä se, että sain koko ystävänpäivän illan kuulla mieheltä kaikenlaisia Sansa Stark -viittauksia kyllästymiseen asti, ja tänään vetäessäni päälle eläinkuosisen puseron ja nahkahameen, vaihtui Sansa Modernin Perheen Gloriaan. Kummassakaan vertauksessa toki ei ole mitään huonoa, mutta se tarkoittaa itselle oman identiteetin kadottamista. Jos muistutan jotain muuta, enkä itseäni, olen vähän hakoteilla. Lisäksi huomasin sellaisen pienen seikan, että hiusten värin vaihtuessa myös vaatevärien kanssa oli hankaluuksia, samat sävyt eivät toimineetkaan yhtä hyvin tumman tukan kanssa kuin vaaleampaa vasten. Eli liikaa vaivaa värin vaihdosta.
Niinpä tämä punertavaan taittuva ruskea on erittäin virkistävä kokeilu ja itsellä on pitkästä aikaa ollut hauskaa hiusten kanssa, mutta haluan pitäytyä luonnollisessa ja vaaleammassa. Nyt tosin en tiedä mitä teen. En pidä siitä, mitä paljastuu tämän sävyn alta, joten jos teillä on vinkata hyvää kampaajaa tiedossa, mieluusti sellaista, joka taitaa balayagen ja jonka hintataso olisi kohtuullinen, niin otan erityisen kiitollisena vinkit vastaan! Haluan jotenkin fiksata tilanteen sellaiseksi, ettei tarvitse käydä uudelleen kampaajalla ainakaan ennen syksyä. Mikä toisaalta perustelisi kalliimman valinnan..
