Olen yrittänyt joka päivä tehdä jotain asunnon eteen, oli se sitten remonttidokumenttien ja ohjekirjojen (joita on muuten kertynyt valtava pölyinen pino) läpikäyntiä, yhden uuden alueen imurointia, hyllyjen järjestelyä tai vain viimeisten uupuvien sisustusratkaisujen pähkäilyä. Pääasia, että asiat lipuvat päivä kerrallaan valmiimmaksi, sillä yritän kaikella tapaa välttää asioiden roikkumaan jäämistä.

Onneksi on pystynyt töiden lomassa tekemään asioita paloissa, vaikka täytyy myöntää, että hetkittäin mieluummin sysäisi työt syrjään ja keskittyisi kodin laittoon, mutta tunnollisuus ei kuitenkaan anna vapautta töiltä. Onneksi aikaa on, ja jokainen valmis asia, liittyi se sitten töihin tai asuntoon, tuo mieleen keveyttä.

Tämä asu on parin viikon takaa, muistaakseni. Gauharin mekko sen sijaan on ollut ennen ja jälkeen kuvien paljon käytössä. Vyöllä ja ilman. Malli on juuri sellainen, mihin tapaan tykästyä, eikä kai ihme, että tämä on ollut viime viikkojen kiistaton lempimekkoni. Ihana väri, materiaali, malli ja kaikki! Toimii ihan varmasti paljain säärinkin sitten kun niiden aika koittaa. Ehkei enää niin kovin kauaa?

Mekko: Gauhar / Nilkkurit: Jonak / Laukku: Coach

Ensimmäinen yö, ensimmäinen aamukahvi ja ensimmäinen suihku. Ensimmäinen jääkaapin täyttö ja ensimmäinen kokkaus. Paljon asioita ensimmäistä kertaa uudessa asunnossa viime päivinä.

Eikä pelkästään ensimmäinen yö, vaan kokonainen ensimmäinen viikonloppu. Tavallaan kai muutto, vaikka sitä on vaikea sellaisena ajatella kun suurin osa muuttolaatikoista on jo aikaa sitten purettu valmiiksi.

Jos viikonloppuun on liittynyt paljon ensimmäisiä asioita, niin on tunteiden kirjokin ollut laaja. Intoa uuden karheiden elementtien testaamisesta, jännitystä uudessa yöpymisessä, iloa valmiista kokonaisuudesta ja haikeutta antoisasta evakkovaiheesta luopumisesta. On kai ollut sellainen katkeransuloinen olo, kun muutos pitää sisällään sekä ihanaa että ihanasta luopumista. Toisaalta, muutos on aina tilaisuus määritellä arkea uusiksi ja yritän keskittyä kaikkeen hyvään. Onhan tämä aika uniikkia päästä asuttamaan itse suunnittelemaa vasta remontoitua asuntoa ja monen kuukauden odotuksen jälkeen voida vihdoin nauttia työn jäljestä sekä omista tavaroista. Miten ihanalta oma kunnon patja tuntuikaan! Tai vaatteiden kaivaminen kaapista matkalaukkujen sijaan.

Vaikka ensimmäinen yö menikin hieman levottomasti, uuteen tottuminen vie aina hetken, niin sunnuntaina koti alkoi jo tuntua kodilta. Oli ihanaa huomata, että kaikki toimi ja tehdyt valinnat vastasivat oman arjen tarpeita. Asunto on ollut superrauhallinen ja olen hämmästellyt sitä, että vaikka nyt asun keskeisemmällä paikalla kuin aiemmin, ei kaupungin äänet kantaudu asuntoon. Aiemmassa kodissa ison tien liikenteen äänet olivat läsnä läpi vuorokauden, nyt elämä ympärillä tapahtuu niin matalilla nopeuksilla ja kevyesti, ettei ääniä juuri kantaudu näin ylös. Se on aika ihanaa! Tarkoittaa ehkä sitä, että kesällä uskaltanee jopa nukkua ikkuna auki.

Mahtavaa on ollut myös kauppojen läheisyys. Uupuneen kauramaidon kipaisee hetkessä hakemassa tien toiselta puolen ja on valinnanvaraa, mistä lähileipomosta croissantin päiväkahvin oheen käy hakemassa. Se tuntuu aika luksukselle!

Onhan tässä toki vielä totuttelua ja paljon tekemistä.

Eilen siivosin varaston ja kannoin talvivaatteet takaisin varastoon tuoden samalla pari uutta laatikkoa ylös. Remonttitavaraa on vielä siellä täällä ja niitä viimeistelyjäkin on tehtävänä. Samalla olen päässyt laittamaan vastavalmistunutta kylppäriä asumiskelpoiseksi ja sitä mukaa kun lattioita on tullut pestyä, on voinut myös levittää tekstiilejä tuomaan kodin tuntua.

Uusi pieni pölynimurikin saapui sopivasti perjantaina ja sain raahattua hyvin palvelleen remontti-imurin varastoon. Nyt pitäisi vielä varata remontin lopputarkistus isännöintitoimistosta, niin voi sitten loput pienet jutut laittaa paikoilleen omalla painollaan. Pitää myös muistaa pysähtyä nauttimaan. Nyt ehkä vielä vähän suoritan, mutta ehkä jo ensi viikonloppuna osaisi olla vain?

Sehän on jo huhtikuu! Kunnon kevät saapui silmänräpäysessä ja tällä viikolla olen tyytyväisenä liikkunut kevättakissa. Aika ihanaa!

Muuten ei kyllä niinkään. Tämä viikko on vielä ollut superkiireistä työjuttujen saralla. Tiistaina esittelin yhdelle asiakkaalle muutaman viikon ajan työstettyä päivitettyä somestrategiaa ja ja nyt parhaillaan työstän toiselle asiakkaalle nollasta kokonaan uutta somestrategiaa, joka pitää esitellä tiistaina, eli heti pääsiäisen jälkeen. Niinpä tänä pääsiäisenä työ on prioriteettilistan kärjessä. Nämä ovat sen verran isoja projekteja ja muutenkin jännittää esitellä asiakkaille omia ideoita ja konsepteja, että haluan tehdä pohjatyön todella huolella. Äänessä oleminen ei muutenkaan ole itselle luontevaa, joten senkin kannalta parempi, mitä huolellisemmin materiaali on tehty.

Nykyisellä tiedolla kuitenkin vihdoin tiistain jälkeen pitäisi helpottua. Kaksi kevään isoa projektia on hyvässä vaiheessa, tai riippuen toki tämän toisen vastaanotosta. Ensimmäisen palaute oli hyvää, olisipa tämän toisenkin. Kunhan siis vielä alkuviikon painan näitä työn alla olevia projekteja päätökseen, niin loppuviikosta olen ajatellut keskittyä kotijuttuihin, nimittäin vihdoin ensi viikolla kodista tulee kunnolla asumiskelpoinen. Viimeiset tasot asennetaan tiistaina ja loput putkityöt hoidetaan torstaina, se jos mikä on sekä jännää että ihanaa! Toki kaikenlaista pientä säätöä vielä täytyy tehdä, mutta tärkeintä on se, että pesutilat ja wc on toiminnassa, viimeistelyjä ehtii sitten asuessakin hoitaa.

Niinpä enää pieni työpuserrus ja sitten palkintona viikonloppu uudessa kodissa!

Asu on eiliseltä. Pääsiäisen kunniaksi halusin pukea päälle jotain keltaista, ja ainoita sellaisia evakkoon mukaan pakattuna oli tämä kirpparilta joskus ostettu pitsitoppi. Kevättakilla pärjäsi mainiosti, mutta ihan t-paita-kelit ei sentään vielä ole, mutta kyllä nekin sieltä vauhdilla tulevat.

Ihanaa pääsiäistä kaikille!

Pitsipaita & hame: Zara / Nilkkurit: Jonak / Laukku: Coccinelle / Takki: Mango