Kaupallinen yhteistyö: Wallark

Hetkiä, jolloin asunto vihdoin monen kuukauden jälkeen alkoi kunnolla tuntua valmiille, oli jalkalistojen asennus. Ennen sitä asunto tuntui vielä remonttikohteelle, mutta heti kun näki seinää vasten kulkevat siistit lattialistat, oli kuin asunto olisi saanut pisteensä i:n päälle ja kokonaisuus tuntui yhtäkkiä jo lähes asutettavalle. Ehkä sen takia viimeisen remontin loppuvaiheen odotin erittäin kärsimättömänä, milloin päästään asennustyöhön. Listojen asennuksella oli senkin myötä merkitystä, että niiden paikoilleen saaminen saneli sähkötöiden etenemistä, pistorasiat nimittäin laitettiin paikoilleen vasta listojen asennuksen jälkeen.

Vaikka jalkalistat asennettiin vasta ihan remontin loppuvaiheessa, valitsin ne jo ihan alussa. Yksityiskohdilla on väliä, joten listojen ja muodon ja tyylin tietäminen varhaisessa vaiheessa tuntui itselle tärkeälle. Niinpä sisustuslistoihin erikoistuneelta Wallarkilta saapunut pitkä listalaatikko makasi asunnon seinää vasten useamman kuukauden odottamassa hetkeä, että pääsen avaamaan sen, maalaamaan listat ja asennuttamaan ne uuteen kotiin.

Keskikorkea jalkalista

Kuten muissakin yksityiskohdissa, myös listoja valitessa koin tärkeäksi ottaa huomioon asunnon edustaman aikakauden. Siksi halusin elegantit ja asteen verran perinteisiä listoja korkeammat jalkalistat. Muita kriteereitä listoja miettiessä oli niiden helppohoitoisuus, siksi esimerkiksi ylhäältä kapea kaareva muoto tuntui fiksummilta kuin pölyä keräävät päältä tasaisemmat listamallit.

Asunnon huonekorkeus olisi hyvin sallinut vieläkin korkeammat listat, ja mietin alussa myös sellaisia, mutta sitten käytännöllisyys voitti. Kun listakorkeus on 12 cm, kuten valitsemissani Wallarkin Floor 2 -jalkalistoissa, jää sen korkeus monen kalusteen alle ja näin ne on helppo saada aseteltua ihan seinää vasten. Lisäksi monella pistorasialla oli paikka jo melko matalalla, joten tämä korkeus salli niiden asennuksen ilman, että jalkalistan ylälinjaa tarvitsee rikkoa.

Tutkin useita vaihtoehtoja, mutta helsinkiläisen Wallarkin listat vetivät jo alusta asti puoleensa. Olin seurannut heidän ihanaa visuaalista Instagram-tiliään, joten tilasin ensimmäiset näytepalat jo viime kesänä. Wallarkin valikoima on klassisen kaunis, sellainen, josta ihan kaikki vaihtoehdot sopisivat täydellisesti vanhan asunnon henkeen. Listoja oli myös helppo mallata, niitä kun voi tilata 7 cm:n mallipalat kotiin. Tilasinkin ensin pari jalkalistanäytettä, mutta pian myös mallipaloja kattolistoista, jollaisia alkuun harkitsin asuntoon. Wallarkin valikoimasta löytyy nimittäin myös mielettömän upeita Euroopassa valmistettuja kattolistoja, rosetteja sekä koristelistoja.

Asunnon kaarevareunainen katto ja korkeat huoneet olivat kuin tehdyt kattolistoille, mutta koska tila on suht kompakti ja sitä hallitsee koristeellinen kakluuni sekä remontissa tehty väliseinä, tulin siihen tulokseen, että kokonaisuus pysyy rauhallisempana ilman. Silti mietin, että johonkin asuntoon vielä joskus tulevaisuudessa haluan sellaisetkin! Nythän nousevana trendinä selvästi myös viktoriaaniset koristelistat, jotka nekin näyttävät tosi upeille. Tosin seinälistat eivät olisi istuneet omaan asuntooni ihan vain sen takia, että mikään seinä tai sivu ei ole täysin suora, joten niiden asennus symmetrisiksi kokonaisuudeksi olisi ollut todennäköisesti mahdotonta (tai ainakin erittäin hankalaa).

Jalkalistojen asennus

Suurin osa Wallarkin tuotteista on valmistettu kierrätettävästä suulakepuristetusta polystyreenistä, mikä tekee siitä kevyen, taivutettavan sekä veden ja iskun kestävän. Lattialistassa on valmiina pohjamaali, joten se on helppo maalata kotona halutulla sävyllä. Tasapainoilin oikeastaan kahden maalisävyn välillä. Toinen vaihtoehto oli maalata ne lattian kanssa samaan sävyyn, eli vaaleanharmaalla Piazzalla, mikä olisi tuonut kauniin jatkuvuuden efektin ja pientä lisätwistiä kokonaisuuteen. Päädyin kuitenkin toiseen vaihtoehtoon, eli maalaamaan ne Tikkurilan Paperi-sävyllä, jolla olen maalannut myös muut asunnon valkoiset yksityiskohdat, kuten katon. Ajattelin sen antavan seinille kauniit raamit kun lista on samaa sävyä kuin ovien karmit ja katto. Näin hassuja värieroja eri listojen kanssa ei tule, vaan kokonaisuus sulautuu enemmän yhdeksi. Uskon tosin, että kumpikin vaihtoehdoista olisi toiminut, ja mikäänhän ei estä myöhemmin vaihtamasta sävyä jos siltä tuntuu.

Wallarkin jalakistat asennetaan liimaamalla, mikä tarkoittaa sitä, että säästyy naulanjäljiltä ja lopputuloksesta tulee siistimpi. Polystyreeniä pystyi leikkaamaan kuten MDF-listoja, mutta materiaali pölläyttää ilmaan tujumman hajun, minkä huomaa useiden leikkausten jälkeen (omia listoja jouduttiin leikkaamaan myös pituussuunnassa, jotta saatiin sekä pattereiden alle että lattioiden tasoeroihin sopiva kokonaisuus).

Asennuksessa kullanarvoiseksi osoittautui taipuisuus. Kun sanon, ettei asunnossani mikään sivu ole suora, todella tarkoitan sitä. Ylin satavuotiaan asunnon seinät ovat kaarevia, reunat vinoja ja lattia viettää (korkeuseroja saman huoneen sisällä oli jopa useita millejä). Se teki listojen asennuksesta pienen painajaisen, mutta taipuisuus helpotti työtä. Oli kuitenkin hyväksyttävä, ettei lopputuloksesta saa ihan täydellistä kun pohja ei sitä ole. Akryylimassalla reunoja tiivistäessä huomaa selvästi, kuinka paljon heittoa eri kohdissa on, mutta onneksi siihen kiinnittää huomiota vain läheltä ja jos tietää, mitä katsoa.

Wallarkin listassa erinomaista oli myös se, että listan takana oli kunnolla tilaa sähköjohdoille. Kiitos sen, kaikki johtovedot saatiin kulkemaan tosi kauniisti listojen takana, myös kohdissa, joissa piti saada useampi johto päällekkäin piiloon.

Kauniit sisustuslistat on ajaton yksityiskohta

Yksityiskohdilla on merkitystä, sen on huomannut hyvin konkreettisesti remonttia tehdessä. Olen tyytyväinen, etten varsinaisesti ole tehnyt valinnoissa kompromisseja, sillä kokonaisuus muodostuu juuri niistä, pienistä asioista. Toki 1900-luvun alun asuntoa remontoidessa tietyn epätäydellisyyden hyväksyminen on ollut välttämätöntä, ei vanhalta pohjalta voi odottaa uudenveroisuutta, mutta olen pyrkinyt huomioimaan sen valintoja tehdessä. Sitä paitsi, koen itse kaikkein tärkeimmäksi sopeuttaa valinnat asunnon jo olemassa olevaan henkeen eikä päinvastoin.

Koen, että valitsemani Floor 2 -listat istuvat kokonaisuuteen täydellisesti. Näissä Wallarkin listoissa on tosin sellaista ajattomuutta, että näkisin tämän saman listamallin toimivan ihan hyvin myös vaikka tietyn tyylisessä uudiskohteessa, riippuen tietenkin, millainen muu kokonaisuus on. Lisäksi ne tulevat kestämään käyttövuosia ja katsetta, listojen muotoon kun tuskin voi kyllästyä, mutta väriä on helppo halutessaan vaihtaa. Vaikka keveydessä on samaa kuin kipsilistoissa, on näiden kestävyys ihan eri luokkaa. Lisäksi materiaali pitää muotonsa, eikä elä samoin kuin puu. Toisin sanoen, olen erittäin tyytyväinen valintaan ja nyt kun listat ovat paikoillaan, ne tuntuvat juuri siltä miltä pitääkin, eheältä osalta kokonaisuutta. Hyvällä tavalla siltä, kuin olisivat olleet asunnossa aina.

Alekoodi Wallarkille

Wallarkin tuotteita ja näytepaloja voi tila Wallarkin oman verkkokaupan kautta. Toimitus on supernopeaa, kaikki kotimaan toimitukset saapuvat viidessä päivässä. Kun tilaat toukokuun loppuun mennessä, saat koodilla SW10 -10 % tilauksesi loppusummasta kun se ylittää 100 euroa.

Kaikki yli 500 euron tilaukset toimitetaan veloituksetta, mutta pienemmissä tilauksissa toimituskulu kotiovelle on 30 €.

Eli koodilla SW10 saat -10% 100 € ylittävän tilauksen loppusummasta 31.5.2021 asti.

Tässä aiemmassa postauksessa myös kuvia, joissa Floor 2 -listat näkyvät.

Onpahan taas ollut viikko! Olen hakannut konetta ja naputtanut kännykkää enemmän kuin olisin halunnutkaan, mutta yritän ajatella tämän muutaman viikon kummallisen kiireryppään vain väliaikaisena.

Tänään tosin onnistuin nukkumaan vähän pidempään toisin kuin viikon muina aamuina, jolloin olen herännyt kohtuuttoman aikaisin miettimään, mitä kaikkea pitääkään päivän aikana saada aikaan. Vähän pidemmillä yöunilla oli iso vaikutus, vaikka lauantai-ilta onkin sitten mennyt päivän työlistaa umpeen kuroessa. Uni toi kaivattua pirteyttä, samoin kuin ihana kevätaurinko. Ulkona kävellessä mietin, kuinka kevät saapuu vauhdilla sitten kun se lopulta pääsee liikkeelle. Päivissäkin tapahtuu paljon. Tänään koin ensimmäistä kertaa tänä keväänä, että oikeastaan liikkeellä olisi pärjännyt jo kevyemmässä takissa ja vanha nukkainen talvitakki tuntui vähän ylimitoitetulta villahuivin kanssa. Josko vaikka jo ennen pääsiäistä pääsisi vaihtamaan? Nyt olen jo nostanut eteisen kaappiin valmiiksi kaikki välikausivaatteet, mutta yhtä lailla siellä on vielä talvitakitkin. Kivaa tilaa toisi kun pääsisi pakkaamaan paksummat takaisin varastoon (josta osa ehti olla ylhäällä vain pienen hetken verran).

Tämä asu on itse asiassa viikon takaa, joskin sama takki oli tänäänkin päällä kun poikkesin ihanassa Cilla’sissa Hietalahden kauppahallin kupeessa sekä asunnolla viemässä päivän ostokset ja juomassa kahvit.

Neule: Le Pirol / Takki: Esprit / Nilkkurit: Vagabond / Farkut: Levi’s / Laukku: Coach

Olen tänä talvena tuskaillut sitä, mitä maskin käyttö tekee iholle ja meikille. Yksinkertaisesti ei hyvää. Maskia totta kai käytän, siitä ei kysymystäkään, sillä terveysasiat ennen kaikkea. Mutta ei se silti tee siitä mukavaa. Kosteana höyrystyvä hengitys nousee ylöspäin ja työntyy ulos poskia vasten, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että ripsiväri alkaa todella nopeasti pehmetä ja sen jälkeen sotkea. Niinpä ripsarit kulmaluilla tai alaluomalle on ollut tänä talvena tuttu näky. Olen alkanut kyllästyä ongelmaan siinä määrin, että mietin vakavasti ripsipidennyksiin palaamista ainakin nyt kesäkaudeksi. Muutenkin kaipaan niiden helppoutta, ja tämäkin asia ratkeaisi niiden kanssa.

Onhan toki olemassa vedenpitäviäkin ripsareita, tai tietyssä lämpötilassa irtoavia, mutta jälkimmäisistä en ole löytänyt riittävän näyttävää lopputulosta tuovia ja vedenkestävät taas ovat niin ärsyttäviä poistaa, etten voisi kuvitellakaan niitä jokapäiväiseen käyttöön.

Toinen haaste on maskin alla hautuva iho, joka sekin saa osansa hengityshöyrystä ja näppyjä tulee helpommin. Samalla myös meikki alkaa irtoamaan herkemmin kohdista, joihin maski osuu. Esimerkiksi maski päällä puhuminen saa hetkessä meikkipohjan katoamaan leuasta ja nenästä. Ärsyttävää sekin, tosin ripsiongelmaan nähden onneksi pienempi paha, sillä eihän kukaan näe, mitä maskin takana tapahtuu. Levinneet ripsarit taas näkyy heti.

Meikkipohjahaastetta olen yrittänyt ratkaista sillä, että teen mahdollisimman kevyen pohjan, mutta nenänpieliin ja erityisesti leukaan laitan lisäpitoa peiteaineella. En ole oikein aiemmin jaksanut käyttää peiteaineita, mutta nyt olen kokenut niiden auttaneen nimenomaan maskialueella. Siihen tarkoitukseen huippu on ollut Clinique Even better All over Concealer*, joka usein kulkee myös käsilaukussa mukana meikinkorjaajana. Korkin alta paljastuu kiinteä pieni meikkisieni, joten sitä pystyy liikkeessä käyttämään ilman käsillä kasvojen koskemista, eli meikin fiksailun pystyy pitämään hygienisenä. Tämä on ollut vakkarikäytössä jo pian neljä kuukautta, ja vielä on vaikka kuinka paljon tuotetta jäljellä, joten on superriittoisa.

Tänä talvena olen muutenkin käyttänyt tyystin voidemaisia meikkipohjia. Usein kesäkausiksi palaan jauhemaisiin mineraalimeikkipohjiin ja joskus vannon niiden nimeen läpi vuoden, mutta tämä talvi on mennyt yksinomaan meikkivoiteilla. Oikeastaan kaikki alkoi siitä, kun lokakuussa poikkesin Lumenen pr-tilaisuudessa ja sain matkaani meikkivoideuutuuden, vegaanisen STAY Weightless Foundationin*, johon ihastuin kertakokeilulla. Ihoni on kiiltoherkkä, joten suhtaudun moniin meikkivoiteisiin vähän varauksella, mutta Lumenen Matte -meikkivoiteesta olen tykännyt tosi paljon ja tämä tuntui heti hyvin samalta. Peittävä, muttei paksu ja pysyy hyvin. Sävy Fair (nro 2) on omalle talvi-iholle täydellinen.

Tykkään todella paljon ja STAY onkin kiistatta se eniten käytetty meikkivoide viimekuukausilta, mutta rinnalla olen käyttänyt Cliniquen Even Better -sarjan meikkivoidetta*. Siitä tykkään myös paljon, mutta vaaleinkin Ivory-sävy saisi olla ihan piirun verran vaaleampi, jotta istuisi paremmin talvi-iholleni (peitevoiteessa tosin sama sävy toimii, ehkä koska sitä tulee käytettyä vain paikallisesti). Mutta luulen, että kesää kohti mentäessä tämän käyttömäärät lisääntyy (ellen sitten löydä taas mineraalipohjien luokse). Even Betterissä on ihanaa sen keveys. Meikkivoide on öljytön ja tuntuu hengittävältä, mikä on tosi tärkeä ominaisuus itselle. Se tuntuu myös hieman STAY:ta kosteuttavammalta, joten sopinee hyvin asteen kuivempaan taipuvaisellekin iholle. Sen myös luvataan hoitavan samalla ihoa, mikä taas sopii vastapainoksi maskin tuomiin ihohaasteisiin.

Jos jotain hyvää tästä korona-ajasta ihon kannalta täytyy hakea, niin se, että noin ylipäätään meikkiä on tullut käytettyä vähemmän ja kun maski peittää suuren osan kasvoista, ”unohtuu” huulten meikkaus tuon tuosta. Tuskin tässä vielä hetkeen maskeista päästään eroon, joten parempi yrittää keskittyä ratkaisuihin.

*Saatu blogin kautta.