Koska suurin osa vaatteista on laatikoissa, olen nyt tyystin jämähtänyt käyttämään muutamia tiettyjä vaatteita, jotka mukaan pakkaamistani tuntuvat istuvan niin alkusyksyn säihin kuin arkeen, joka kulkee etätöistä remppaan ja kahvilasta kauppaan. Yksi niistä viime viikkoina todella paljon päällä nähdyistä vaatteista on tämä pantterihame. Ihana päällä, ja ylipäätään helppo vaate. Plussaa tietenkin, ettei ole liian arvokas tai rakas, joten voi ihan hyvin tarvittaessa säätää myös remppajuttuja tämä päällä.

Rempasta puheen ollen. Tuntuu siltä, että tämä on ollut sellainen käänteen tekevä viikko, jonka jälkeen niin isot asiat alkaa olemaan jo viittä vaille valmiina, että ihan pian näyttää jo merkittävästi erilaiselta, asuttavalta, jopa kodilta. Se tuntuu aika ihanalle, koko ajan pystyy paremmin ja paremmin kuvittelemaan lopputuloksen.

Tämä viikko on ollut intensiivistä remontointia ja asioiden eteenpäin sopimista, ensi viikolla käärin omat hihat ja tartun maalitelaan. Tarkoitus saada keittiö valmiiksi kalusteita varten ja vielä parempi, jos ehtii pitkälle myös isomman tilan kanssa. Sitten pääseekin jo hieman paljastamaan lattiaa suojakääreiden alta, ja sillä on varmasti iso vaikutus kokonaisuuteen. Aika ihanaa!

Pusero: Maison Kitsune / Ruutubleiseri: Mango / Pantterihame: Lindex /
Laukku: Coccinelle / Nilkkurit: Vagabond / Kaulakoru: Snö of Sweden

Remonttipölykuorrutus iholle, vaatteisiin ja hiuksiin on palannut! Mutta se on vain merkki etenemisestä, joten tilapäisen nihkeyden kyllä kestää. Tämä viikko on muutenkin mennyt vahvasti remontti edellä ja kun sen yhdistää töihin, olen käytännössä lähtenyt aikaisin aamulla liikkeelle ja palannut niin, että suurin piirtein suoraan saa kaatua sänkyyn. Mutta se on väliaikaista, kuten evakkoaikakin, joka on pakottanut matkalaukkuelämään. Mutta vaikka vaatteet seisovat matkalaukuissa, kosmetiikat ovat vallanneet miehen kylpyhuoneen tasot. Luulin ottavani mukaan vain tärkeimmät, mutta selvästi se oli varsin lavea käsite.

Yhdet mukana väliaikaiskotiin matkanneet tuotteet olivat jo vanhassa kodissa käyttöön otetut italialaisen Davinesin hiustenhoitotuotteet, nimenomaan omille luonnontaipuisille, herkästi takkuun vetäville ja vähän karheille hiuksilleni valitut tuotteet (saatu blogin kautta).

Davines on aika tosi ihana brändi monella tapaa. Ulkoasussa on kotimaansa estetiikkaa, vaikka ovatkin pakattu yksinkertaisiin ja helposti kierrätettäviin pakkauksiin. Sisällössä taas hyödynnetään lähellä tuotettuja raaka-aineita ja ovat vapaita mm. sulfaateista, lisätyistä parabeeneista, väriaineista ja mineraaliöljystä. Puhdistavat raaka-aineet ovat luonnossa hajoavia ja ylipäätään tuotteet on valmistettu vähintään 98 prosenttisesti luonnollisista raaka-aineista.

Eikö kuulostakin hyvälle? Ja tuntuu myös! Lisäksi hinnat ovat kohtuulliset monissa verkkokaupoissa (ja bongasin muuten taannoin myös laivalta Tallinnan ja Helsingin väliä seilatessa). Davinesin nettisivuilta löytyy paljon infoa vastuullisuudesta ja raaka-aineista, ja ovathan ne muutenkin aika visuaalista karkkia.

Itsellä on käytössä MELU shampoo, joka sopii pitkille käsitellyille hiuksille. Ihana tuote! Pesee hyvin, mutta on hellävarainen. Jättää hiukset pehmeiksi ja hoidetun tuntuisiksi. Hoitoaineena olen käyttänyt saman merkin LOVE-hoitoaine, joka silottaa ja selvittää karheita hiuksia. Näyttää naamiomaiselle, mutta tämän kanssa selviää lyhyelläkin vaikutusajalla.

Rakastan hoitavia hiussuihkeita, joten OI All in One Milkistä on helppo pitää. Melko pieni pakkaus, mikä ennakkoon vähän huoletti, hiukseni nimittäin tapaavat imeä itseensä jätettävää hoitoainetta, mutta onneksi tämä on riittänyt ainakin vielä toistaiseksi hyvin. Käy mainiosti ainoana hoitoaineena, eli selvittää ja hoitaa. Ei tunnu öljymäiselle, vaan mukavan kevyelle.

On ihan hassua, että näistäkään en tiennyt aiemmin lainkaan, mutta on aika ihanaa, kuinka nyt tuntuu tipahtavan monesta suunnasta parempia vaihtoehtoja perinteisille tuotteille. Shampoo on itsellä yksi niistä kosmetiikkatuotteista, jossa meni pidempään, ennen kuin esimerkiksi luonnonkosmetiikan saralta alkoi löytyä omille hiuksille sopivia vaihtoehtoja, mutta nyt tarjonta on jo erittäin innostava. Niinpä nykyään myös shampoille ja hoitoaineille on helppo pitää ostokriteerinä joko luonnonkosmetiikkaa tai vegaanisuutta, tai toki aina parempi jos molemmat täyttyy, mutta kunhan edes toinen!

Tuotteet saatu blogin kautta.

Mikä sää! Mikä juhla! Vieraan silmiin kaikki loksahti täydellisesti paikoilleen eilen. Sää oli kaunis, hääpari upea, Suomenlinnan alkusyksyn tunnelma romanttinen ja tila täydellinen intiimeihin juhliin. Oli ilo olla vieraana, jakamassa tärkeää päivää. Pidän häistä, ja edellisestä kerrasta onkin aikaa. Oikeastaan nykyisessä elämänvaiheessa hääbuumit ovat olleet ja menneet kauan sitten, viimeisimmät juhlat ovat pikemminkin olleet nimiäisiä ja kastejuhlia, ja niiden vuosien takaisten häiden erojakin on jo ehtinyt tulla vastaan. Niinpä nautin suuresti päästessäni kokemaan pitkästä aikaa hääjuhlat, onnelliset, iloiset ja ihan hääparin oloiset.

Sinällään on vähän hassua, kuinka paljon pidän häistä, sillä ne eivät kuitenkaan limity ongelmitta oman elämän arvoihin. Äitini kysyikin taannoin varovaisesti, saako vielä kokea hääni. Toivottuja lapsenlapsia tuskin tulee, joten ymmärrän häiden ajattelun realistisemmaksi. Eikä se ole poissuljettua, en ole häitä vastaan tai niiden puolella. Olen monia häätraditioita vastaan, monen niistä sukupuoliroolit, naisen asema erityisesti, ja uskomukset eivät vain istu omaan ideologiaan. En kuulu kirkkoon, en voisi kuvitellakaan, että minut luovutettaisiin kumppanilleni tai käyttäisin huntua. Olisin edes symbolisesti mieheltä miehelle vaihdettavaa neitseellistä omaisuutta. Puhumattakaan monien hääleikkien irvokkuudesta ja rooleja ruokkivasta otteesta. Nautin siis vain vieraana olemisesta, sillä jokaisella hääparilla on oikeus juhlia tavallaan, vaikka perinteiden tykityksellä.

Todennäköisesti naimisiin meno olisi itselle enemmän virallinen sopimus ja juhla epävirallisen rento. Ei siis kirkkohäitä tai viittauksia perinteisiin rooleihin tai tapoihin. Kaaso olisi ehkä todennäköisemmin bestman, jos sellaista edes olisi. Huomioiden myös kuinka pienen joukon ihmisiä läheisesti tunnen, ja kuinka huonosti olen sukuuni tekemisissä, kutsuttaviakin olisi vain kourallinen omalta puolelta. Tiedä edes, haluaisinko omaa isääni paikalle. Joten kun äitini haaveilee häistäni, ajatuksissa ei taida olla se, mitä se todellisuudessa olisi, muodollisuudet maistraatissa ja rento illanvietto läheisten kanssa. Ei kauniiksi pussitettuja hääkarkkeja tai näyttävää kakkua. Juhlien valokeilassa olo ei muutenkaan tunnu omalle ja rahallekin keksisin toisenlaista käyttöä. Toki häät ovat kahden juhla, joten yhtä tärkeää olisi kuulla ja huomioida, mitä kumppani haluaa, löytää välimaasto niistä.

Mutta parasta häissä on juuri se, että ne kuuluvat lopulta parille itselleen. Siksi kai nautinkin niistä niin paljon, saan nähdä pilkahduksia erilaisista tavoista ja haluista julistaa sekä juhlistaa siviilisäädyn muutosta. Ehkä on myös ihan vain kiva kokea välillisesti jotain sellaista, mitä tietää, ettei oma elämä tule todennäköisesti sisältämään. Häät on romanttinen tarina, päivä täynnä iloa ja onnea, jota on ihana seurata – etenkin kun suhtautuminen omaan elämään ja parisuhdeodotuksiin on enemmän arkirealismia. Omat mahdolliset valintani eivät siis estä nauttimasta muiden valinnoista ja jakamasta iloa niistä. Niinpä erityisen ihana hääjuhla eilen, ja mikä onni olikaan saada olla mukana!

Bonusta oli tietenkin se, että sai kaikkien näiden koronakuukausien jälkeen vaihtaa kotivaatteet kauniimpaan asuun ja pukeutua ihanaan juhlamekkoon. Jaksoin jopa kuukausien tauon jälkeen kihartaa hiuksia ja meikkiinkin panostin asteen arkea enemmän. Kaikki sellainenkin on välillä aika kivaa, ja tuo vielä lisää erityislaatuisuuden tuntua jo valmiiksi erityiseen päivään.

Juhlamekko: Bubbleroom Panthea dress / Laukku: Coccinelle / Korkokengät: Vincci