Kulunut viikko oli ensisijaisesti remontin omatoimista edistämistä ja toisaalta se on hyväkin välissä, on aikaa suunnitella eteenpäin ja myös tehdä niitä asioita, mihin oma osaaminen riittää. Tosin ei niitä ihan valtavan paljoa ole, lähinnä suunnittelu, maalaus ja siivous. Toisaalta etenkin kahteen ensimmäiseen saa uppoamaan aikaa, suunnittelu ja vertailutyöhön etenkin loputtomasti. Maalattavaa pintaakin näillä huonekorkeuksilla on sen verran kun ottaa huomioon kaikki maalikerrokset, että sekin on yllättävän iso urakka. Onneksi molempia voi toteuttaa paloissa ja huone kerrallaan.

Keittiön maalaus

Edellisellä viikolla saatiin keittiön pohjatyö hyvälle mallille, joten ennen keittiön asennusta omalle työlistalle laskeutui maalaus. Alkuviikosta maalasin katon toiseen kertaan Tikkurilan Paperilla ja viikonlopulle jäi seinien maalaus (pohjamaalauksen ehdin tehdä edeltävällä viikolla). Halusin seiniin kevyen sävyn, sillä valkoinen tuntuu omaan silmään usein kovalle ja kaipaan värien tuomaa pehmeyttä. Mutta kuten moni tietää, valkoisenkin nyansseja on valtavasti, joten sen oikean löytäminen ei ole helppo tehtävä. Olin jo oppinut, ettei väriviuhkojen sävyt vastaa kovin hyvin todellisuutta ja pienistä sävylapuistakin oli vaikea saada selkoa, joten turvauduin Googleen. Onneksi en ole ainoa, joka on pähkäillyt sitä täydellistä vaaleaa sävyä ja kuvia sekä keskusteluja löytyi useita. Tosin luulen, että monen maku on mieltyneempi harmaisiin ja viileisiin sävyihin kuin omani, joka pitää murretuista, lämpimistä ja kodikkaista sävyistä. Joka tapauksessa, tutkimustyön pohjalta nousi selkeästi esiin kaksi sävyä, Tikkurilan Valkoinen ja Höyhen.

Kuvien perusteella ajattelin kääntyä suoriltaan Valkoiseen, mutta mitä enemmän selasin kokemuksia, sitä enemmän löytyi myös vastakkaisia mielipiteitä ja aloin epäröimään. Niinpä vielä torstaina kävin kiireellä hakemassa testiin Höyhenen, vain todetakseni jo muutaman vedon jälkeen, että sävy on kaunis, mutta ihan liian harmaa itselle. Se siis karsiutui pois ja ajattelin valinnan olevan selvä. K-raudassa tutkaillessani sävykoostumusta myyjä kuitenkin kannusti vielä varmistamaan värin sopivuuden, joten varsinaisen maalauksen sijaan päädyinkin vielä kertaalleen testimaalaamaan.

Otin saman tien kolme väriä kokeiltavaksi, Tikkurilan Kalkin, Valkoisen sekä F486-sävyn. Jokainen maali näytti vähän erilaiselta riippuen seinästä ja valosta, mikä teki valinnasta vaikeaa. F486 karsiutui liian haaleana, mutta Kalkki jatkoi vielä loppusuoralle. Sävy on melko vaalea, miksi se lopulta karsiutuikin pois, ero valkoiseen oli liian pieni, mutta yhdellä seinällä sen pieni pellavainen sävyvivahde näytti todella kauniilta. Lopulta siis päädyin ensin ajateltuun, Tikkurilan Valkoiseen, joskin vähän jännitin maalin punaista nyanssia. Mutta päätös oli tehtävä, joten sillä mentiin. Tosin päätin, ettei sävyä ole pakko käyttää kauttaaltaan, joten maalauksessa prioriteetti oli keittiö, joka yhdessä miehen kanssa saatiinkin myöhään sunnuntai-iltapäivänä tehtyä.

Keittiön kalusteiden saapuminen

Maalauksen ohella toinen merkittävä asia mennellä viikolla oli keittiön saapuminen. Kun laitoin keittiön tilaukseen, neljän viikon odotus tuntui hirvittävän pitkälle ajalle. Nyt täytyi ihan laskea, tuliko se lopulta jotenkin etuajassa, mutta ei varsinaisesti, vain päivää ennen alkuperäistä toimitusaikaa. Eli aika lailla tismallisesti, mikä tarkoittaa, että neljä viikkoa vain kului siivillä. Nyt asunto on täynnä valmiiksi koottuja runkoja ja suojapahvin päällystämiä kalusteita, ja noh, ylipäätään täynnä.

Keittiön valmistuminen on jo niin lähellä, ettei malttaisi odottaa. Toki sekin etenee osissa. Ensin pohjatyön viimeistely, sitten runkojen kasaaminen, sähkö- ja putkityöt sekä tason mittaus ja tilaus. Sen jälkeen vasta viimeiset kokoamiset ja tason saapuminen pari viikkoa mittauksista. Noh, hyvää kannattaa odottaa!

Palvelu saatu blogin kautta.

Konkreettinen muistutus ajan (ja etenkin kesän) kulun nopeudesta oli hyllyn reunalla jo kevään lopulta seissyt lahjakortti suihkurusketukseen. Kai ajatuksena oli käyttää se kesää vasten, kun vasta alkaa kuoriutua sukkahousuista ja muista kerroksista talven kalpealla iholla, mutta tuli korona-aika ja remontti. Siinä neljän seinän sisällä ja remonttipölyn keskellä ajatus rusketuksesta tuntui vähän liioittelulta, palvelun hukkaan heittämiseltä. Jos olisi ollut normaali reissukesä, kesän alku tai lomamatka olisi voinut olla erittäin hyvä syy käydä suihkurusketuksessa, mutta näinä poikkeuksellisina aikoina vasta alkusyksy tarjoili riittävän syyn napata blogin kautta saatu lahjakortti ulos kirjekuoresta ja varata aika. Se syy oli miehen siskon hääjuhlat Suomenlinnassa.

En ole koskaan aiemmin testannut suihkurusketusta, mutta itseruskettavat ja etenkin Vita Liberatan tuotteet ovat erittäin tuttuja, silti lopputulos vähän jännitti. Aineen kehittymisaika on 8-12 -tuntia ja muutenkin tuntui näin ensikertalaisesta mukavammalle, että tuloksen näki hyvissä ajoin ennen h-hetkeä, joten otin ajan pari päivää ennen juhlia. Astuin siis juhlia edeltävänä torstaina sisään Kampissa sijaitsevaan kauneushoitolaan, Beauty Beaiviin, jonka erityisosaamista on mm. Vita Liberatan suihkurusketukset.

Valikoimassa on kolme sävyä, medium, dark ja uusimpana extra dark. Arvoin mediumin ja darkin välillä. Talvikautena käytän (kun käytän) miedompia itseruskettavia, jotta lopputulos säilyy luonnollisena, kesäkautena taas uskallan käyttää Vita Liberatan darkia ja jopa extra darkia. Arvelin, että hoitolassa tehtäessä lopputulos on intensiivisempi kuin kotona, joten näin ollen suljin suoriltaan tummimman sävyn pois. Hetken pohdinnan jälkeen päädyin keskimmäiseen sävyyn, mutta näin jälkeenpäin ajatellen mediumillakin olisi ihan varmasti tullut omaan makuun riittävä lopputulos. Ei dark kuitenkaan ollut huono, sillä tuli selkeä päivetys, joka kieltämättä näytti kivalle juhlamekon kanssa aurinkoisessa säässä, talvikauden himmeässä valossa olisi todennäköisesti ollut vähän liikaa, mutta tähän tarkoitukseen juuri hyvä.

Ennen suhkurusketusta

Jälkeen suihkurusketuksen

Suihkurusketuksen saa halutessaan rajattomana, mutta itse puin Beauty Beaivilta saadut kertakäyttöstringit jalkaan ja olikin hassua kotona huomata sirot alaosan rajat ensimmäistä kertaa elämässä. En ota aurinkoa ja itseruskettavia käytössä ei tule tarkoituksellisia rajoja (lähinnä vain on alueita, joihin ei yletä), niinpä en ole koskaan ennen kokenut vastaavaa.

Itse toimenpide on nopea. Askel yhdeltä sivulta avoimeen telttamaiseen koppiin ja ammattilainen käy pienen rusketussuihkun kanssa kehon läpi. Tämän jälkeen hetken odottelu, löysät vaatteet päälle ja kotiin odottelemaan aineen vaikuttamista. Ensin lopputulos näyttää tummalle opastinvärin takia, jopa likaiselle, mutta kun ensimmäisen kerran vaikutusajan jälkeen käy suihkussa, kuoriutuu alta kaunis tasainen lopputulos.

Enemmän suihkurusketuksesta ja sävyn valinnasta voi lukea Beauty Beaivin rusketusinfosta.

Miten hoitolassa tehty rusketus eroaa itse tehdystä?

Isoimpana etuna on tasaisuus ja sen myötä luonnollisuus. En ikinä itse saisi ainetta levitettyä niin tasaisesti kauttaaltaan. Nyt niin kädet, jalat kuin selkäkin olivat käsitelty tasaisesti, joista etenkin viimeinen oli kiva asia ohutolkaimisen avoimen juhlamekon kanssa. Jos nyt menisin uudelleen, kädet pesisin ennen vaikutusajan umpeutumista, sillä huomasin aineen tarttuvan vähän liiankin hyvin kuivahkoihin käsiini ja lopputulos olisi ollut hieman luonnollisempi, jos vaikutusaika niissä olisi ollut lyhyempi. Jalkojen suhteen sen sijaan samaa ongelmaa ei ollut. Hoitolassa kyllä laitettiin voidetta kuiville alueille, myös käsiin, mutta silti jostain syystä aine imeytyi erityisen hyvin niihin.

Tasaisuuden myötä toinen oleellinen hyöty oli luonnollinen kuluma pois ja hieman kotikonsteja parempi kesto. Päivetys kantoi hyvin yli viikon ja kului varsin tasaisesti pois. Oikeastaan koin, että lopputulos oli parhaimmillaan muutaman päivän jälkeen, mikä ehkä kertoo siitä, että olisin ollut tyytyväinen myös medium-sävyyn, mutta toisaalta, darkista oli iloa pidempään. Nyt kaksi viikkoa juhlista sävy on kokonaan kadonnut ja kylpyhuoneen peilistä katsoo tuttu kalpea näky.

Olen utelias kokeilemaan uusia juttuja, joten oli kiva testata suihkurusketusta. Koko vartalon 39 euron hinta on varsin kohtuullinen kauniista lopputuloksesta (yksittäisten alueiden käsittely on edullisempaa, ja kahdelle huokeampaa kuin yhdelle), ja voisin ajatella sitä nimenomaan juhliin tai muuhun erityistilaisuuteen. Tai miksei vaikka ennen lomaakin! Etenkin jos olisi lähdössä kauemmas vaikka keskellä talvea, mitä kuitenkaan todennäköisesti tänä talvena ei valitettavasti ole luvassa.

Tiedän, että toistan itseäni kun puhun nykyisen remonttielämän loputtomasta multitaskauksesta. Koko ajan pitäisi olla askeleen edellä ja suunnitella tulevaa, mutta samalla olla läsnä ja valvoa nykyhetkeä. Sen lisäksi pitäisi hallita ja hoitaa myös muu elämä. Tämä päivä on hyvä esimerkki siitä, eri asioiden välillä hyppimisestä niin mielessä kuin ihan fyysisestikin. Olen käynyt rautakaupassa, maalannut väliseinän kattokohdat, yrittänyt tehdä lopullista värivalintaa viikonlopun maalausurakkaan, pitänyt etäpalaveria Oodissa asiakkaalle, perehtynyt Tiktokin toimintalogiikkaan ja sisältöoikeuksiin, viestitellyt taloyhtiön edustajan kanssa ilmanvaihtokanavista, yrittänyt tavoitella huoltoyhtiötä maanantain vesikatkoon liittyvistä puuttuvista informaatioista, tsekannut statuksen laattatilaukseen, ollut yhteydessä putkiasentajaan, viestitellyt parin muun asiakkaan kanssa, ottanut asukuvia, käynyt ostamassa puhdistusaineen kasvoille, palauttanut kaappisävyjen mallipalat, syönyt kiireessä Patisserie Teemu Auran croissantia, pitänyt minitauon Netflixin äärellä, tehnyt kamppissuunnitelmaa asiakkaan kanaviin, siivonnut ja yrittänyt valmistautua iltaan kun ystäväpariskunta tulee läheltä poikkeamaan. Nämä noin niin kuin päällimmäisinä, ja kello on vasta neljä iltapäivällä.

En siis ihmettele kun eräs remppojen koulima tuttava totesi, että kannattaa varautua siihen, että remontin jälkeen iskee yllättävä uupuminen vähäksi aikaa. Hyvin mahdollista, sillä mieli tuntuu käyvän jatkuvasti kierroksilla ja koko ajan on jotain, mitä pitäisi tehdä, suunnitella tai selvittää. Mutta hei, onpahan kokemus tämä kaikki! Ja vaikka nyt onkin paljon mielessä, en edelleenkään ole oikeasti katunut hetkeäkään urakkaan lähtemistä, vaikka huonoimmista hetkistä saatankin lakonisesti vitsailla. Voinen kuitenkin taputtaa itseäni olalle kun remontti on valmis ihan vain siitä, että olen näin keltanokkana ja yksin saanut kokonaisuuden kunnialla loppuun. Otaksuen tietty, että sinne asti päästään kaikkien näiden matkan muuttujien ja uusien informaatioiden rinnalla. Heh.

Mutta nyt, pikapikaa ruokaa laittamaan ja samalla kahvia väsymystä hillitsemään, sekä sitten vielä pari työmeiliä ja ystäviä odottamaan. Ihanaa viikonloppua!

Mekko: Zara / Bleiseri: Mango / Nilkkurit: Vagabond / Huivi: Becksöndergaard / Laukku: Coccinelle

Ai niin, piti sanoa tästä kuvien asusta, että tämä mekko on niitä yhtenään käytössä olevia vaatteitani näin evakkoaikana. Superhelppo ja mukava arjessa! Ja bleiseri, siitä tuskin tarvitsee enää mainita, että on koko ajan päällä.