Napillisten paitojen helmojen solmiminen lienee tuttua monelle, mutta oletteko kokeilleet solmia paitamekkoa?

Itselle pukeutuminen on visuaalista leikkiä ja vaikka vaatteiden päätarkoitus on tarjota suojaa ja lämpöä, haluan pukeutumisen tuntuvan hauskalle. Se tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että vaatteitakin uskaltaa ajatella uusiksi. Kaikkea ei tarvitse käyttää juuri kuten ne on tarkoitettu ja on ihanaa tehdä oivalluksia erilaisten värien tai yhdistelmien suhteen. Yhtä vaatetta voi asustaa monella tapaa, mutta yhtä lailla niiden muotokieltä voi haastaa käärimällä, leikkaamaalla, kääntämällä tai vaikka solmimalla.

Tämän People Treen mekon muistatte ehkä muutaman viikon takaa, jolloin se oli alkuperäisellä tavallaan käytössä, eli kangasvyöllä solmittuna ja melko alas napitettuna. Viime viikonloppuna kaipasin samaan mekkoon vähän kepeyttä, joten käärin hihoja ylemmäs, avasin halkiota syvemmäksi ja jätin pari nappia vyötärön kohdalta napittamatta, eli juuri sen verran, että molemmat puolet sai solmittua yhteen ja kiinnitettyä vielä napilla toisiinsa.

Solmu toi muotoa mekkoon sekä keskeltä että helmasta, ja itse asiassa tykkäsin paljon. Paitamekoissa ylipäätään on paljon käyttöpotentiaalia. Tämänhän voisi avata myös takkimaiseksi ja käyttää farkkujen ja topin kanssa. Tai sitten solmia pitkät sivut simppelin olkainmekon päälle. Tai silittää pääntietä kaulusmaisempaan muotoon. Saa nähdä, miten seuraavan kerran mekon puen päälleni.

Mekko: People Tree, saatu blogin kautta / Laukku: Coccinelle / Nilkkurit: Vagabond / Huivi: Louis Vuitton / Bleiseri: Mango

Tämä People Treen bambuprinttimekko löytyy Weecosin valikoimasta, ja kannattaa tutustua myös muihin merkin vaatteisiin, kaikkea ihanaa talvikauteen!

Nykyisessä remonttivaiheessa on aivan ihanaa se, että asiat tuntuvat ottavan selkeitä harppauksia eteenpäin. Enää ei ole vain pohjatyötä, vaan oikeasti tulee myös valmista, ja se tuntuu hurjan ihanalle ja myös jännittävälle, nähdä suunnitelmien heräävän eloon!

Keittiön asennus

Isoimpia asioita etenkin visuaalisesta kulmasta oli keittiön asennus. Ei keittiö ole vielä valmis, mutta kaapit ovat jo seinillä ja seuraavalla viikolla tullaan mittaamaan tasoa Tulikiven toimesta. Olin itse asennuksen ajan poissa ja näin paikoilleen laitetut keittiön kaapit luonnossa vasta tänään.

Visuaalisuus oli hyvinkin yhtä mallinnetun kuvan kanssa, mikä oli tietenkin hyvä juttu. Mittasuhteet sen sijaan vähän yllättivät. Ilmeisesti tänä päivänä standardit ovat hieman eläneet ja yläkaappien alkamiskorkeus on aiempaa ylempi. Menee siis varmasti hetki tottuessa uuteen, mutta eiköhän sekin käy sitten lopulta ihan huomaamatta.

Ainoa oikeastaan, joka ihan käytännön tasolla mietityttää on melko korkealta alkava kuivauskaappi. Jätin tiskikoneen kokonaan pois maksimoidakseni kaappitilan pienessä keittiössäni, mutta saa nähdä miten tiskaus käsin toimii kun kuivauskaappiin saa hieman kurkotella. Mutta jos ohitetaan uudenlaiset mittasuhteet, niin muu näyttää todella hyvälle ja laadukkaalle. Erityisesti ovet ovat mielettömän kauniit ja juurikin sellainen elegantti yksityiskohta, joka tuo vähän ekstraa muuten valkoiseen kokonaisuuteen. Olen myös tyytyväinen, että kaappikorkeutta jatkettiin yläsuuntaan, jolloin seinäkorkeutta tulee hyödynnettyä paremmin. Lisää kuvia tulee, kunhan saadaan valmiimpaa!

Yksityiskohtien valinnat

Remonttiin liittyy niin paljon valintoja, että osa jää väistämättä taka-alalle. Olen yrittänyt priorisoida isoihin linjoihin ja päätöksiin, jotka pitävät työt liikkeessä tai ylipäätään vaativat pidemmät toimitusajat. Siinä jää helposti pikkujutut jalkoihin, kuten vaikka tehosteseinän maalivalinnat tai keittiön vetimien hankinta. Niinpä havahduinkin vasta tällä viikolla siihen, etten ole kunnolla miettinyt vedinasiaa saati hankkinut sellaisia, joten yhtäkkiä olikin kiire.

Vedinliikkeessä ei suositeltu ykkösvaihtoehdoksi ajattelemiani pintakiinnitteisiä vetimiä (vaan läpi meneviä) ja kakkosvaihtoehto oli loppu maahantuojalta, joten yhtäkkiä huomasinkin olevani tyhjän päällä. Viikonlopun googlailut kuitenkin auttoivat, ja näyttäisi, että käypiä rimavetimiä olisi toisaalla vielä riittävä määrä myymälässä, joten täytyy poiketa heti alkuviikosta hankkimasta. Toinen nopeita päätöksiä vaativa asia on eteisen valaistus ja kylpyhuoneen yksityiskohdat, missä riittääkin sitten yllättävän paljon vertailtavaa.

Putkityöt ja kylpyhuoneen purun aloitus

Viikko alkoi vesikatkolla ja asunnon ensimmäisillä putkitöillä. Käytännössä kaikki vesipisteet irrotettiin, jotta märkätilojen purku voidaan aloittaa, ja samalla tehtiin pohjatyö valmiiksi keittiön putkivetoja varten. Tuntui jotenkin peruuttamattomalta kun kylpyhuoneen koteloinnit sahattiin irti ja vanhat laatat pirstoutuivat lattiaa vasten. Kylpyhuoneremontti jännittää melko lailla. Siinä on niin monta tarkkaa palasta ja taloyhtiön puolelta pitkä muistilista, joten näin täysin kokemattoman kylppäriremppaajana toivoo, että on osannut ottaa oleelliset asiat huomioon eikä rakenteista paljastu mitään ikävää. Vanha betonilattia on tarkoitus purkaa, joten jos jotain haasteita tulee, se on todennäköisesti se riskialttein kohta, mutta toivotaan parasta.

Remonttini on ihan säästösyistä koottu omatoimisesti palasista, eli ei ole avaimet käteen periaatteella, vaan eri osat tulee tekemään eri henkilöt, jotka olen tilannut suoraan. Se tarkoittaa montaa liikkuvaa palasta ja aikataulujen yhteensovittamista niin purkajan, putkiasentajan, sähköasentajan, laatoittajan, betonilattian piikkaajan ja vedeneristäjän kanssa. Eli yhteensä kuusi eri henkilöä (tai tavallaan seitsemän, sillä laatoittajalla on apuri) tulee olemaan tekemässä jotain osaa kylpyhuoneestani. Uskokaa pois, se on silti edullisempaa kuin sama pakettina, mutta vaatii tosiaan itseltä melko paljon enemmän aktiivisuutta ja koordinointia.

Tällä viikolla sain infon, että laattatilaus viivästyy parilla viikolla, mikä toi vähän peliaikaa kylpyhuonesuunnitteluun. Toki harmi, että prosessi pitkittyy sen takia, mutta toisaalta, lisäaika lienee ihan hyvä juttu. Ensi viikolla täytyy syventyä kunnolla kylppäriremppa-asioihin ja ennen kaikkea alkaa tekemään valintoja yksityiskohtien suhteen.

Monena päivänä on pitänyt mennä penkomaan täydellisen tiheästi pakattua varastoa ja etsiä niitä perimmäisiä laatikoita, joista löytyy kauteen sopivaa vaatetusta, mutta ikinä vain ei tunnu ehtivän ja asia jää ajatuksen tasolle. Lähdin tänään käymään Ahvenanmaalla ja viimeistään tänne pukiessa tajusin, että nyt oikeasti olisi jo vähän lämpimämmille vaatteille tarvetta, joten ehkä ensi viikolla sitten.

Ihan tyystin en kuitenkaan elä pelkän ruutubleiserin varassa, sellaisena kakkostakkina etenkin ulkoillessa on tämän asun taannoin Tallinnasta ostettu parkamainen takki. Vähän epätyypillinen malli ja väri itselle, mutta varsin mukava päällä ja tietenkin mikä parasta, lämmin ja kevyeltä kosteudeltakin suojaava. Tosin Maarianhaminaan tämä ei päässyt, luvassa kuitenkin lähinnä sisäoleilua, joten vanha tuttu ruutubleiseri päällä.

Tavallaan kiva vaihtaa maisemaa, mutta samalla kun asunnolla tehdään remppatöitä ja työkuvioissa tapahtuu, on koko ajan silmäiltävä puhelinta ja toivottava, ettei tule mitään odottamattomia asioita ratkottavaksi kesken kaiken. Yleensä asiat tapaa kuitenkin lopulta mennä hyvin, joten vaikka jo täällä omassa laivahytissäni istuessa hoidin ja soittelin työ- sekä keittiöasennuspuheluita, niin lopulta kuitenkin kaikki sujahtaa uomiinsa. Täytyy myös luottaa omaan remppa-ammattilaiseen, enköhän ole jo riittävän monta kertaa painottanut hyvin tehdyn merkitystä ja sitä, että jos vähänkään epävarmaa, pitää kysyä. Jännittävää nähdä, miltä keittiö näyttää kun palaan!

Takki: Zara / Neulemekko: Lindex / Nilkkurit: Vagabond / Laukku: Marc Jacobs