Tätä vuotta tuskin voi ohittaa mainitsematta koronaa, mutta toisaalta, vuosi on ollut paljon muutakin. Kuulun siihen onnekkaaseen osaan, joka on selvinnyt tästä vuodesta varsin pienin kolhuin. Tai varovaisesti myönnän, että näistä ikävistä ajoista on ollut itselle myös hyötyä. Omalla toimialalla on lisääntynyt kysyntä kun kauppa on yhä enemmän siirtynyt verkkoon ja asunnonkin satuin ostamaan niinä epävarmimpina viikkoina, kun kysyntä oli hiljaisimmillaan. Onnekkuutta on myös se, että minä sekä läheiseni olemme säilyneet terveinä. Olemme olleet hyväosaisia siinä, että olemme kyenneet eristäytymään ja sopeuttamaan oman elämämme muuttuneisiin olosuhteisiin.

En muutenkaan ole sosiaalinen luonne, joten kaventuneet sosiaaliset kuviot ovat itse asiassa sopineet itselle varsin hyvin. Työt olen muutenkin tehnyt liikkuvasti ja kotoa käsin, joten siinäkin muutos on ollut vain lievä. Vaikka oma arki ei varsinaisesti ole ottanut iskua, olen silti vahvasti myötäelänyt ja tiedostanut erittäin hyvin, että oma asemani on ollut erityinen. Vuosi on tarjonnut paljon tilaa tarkastella maailmaa, olen lukenut enemmän (tai siis kuunnellut kirjoja ja podeja) ja ylipäätään miettinyt maailmaa sekä itseä. Toisaalta, mikä vuosi itsellä ei sisältäisi paljon ajattelua, sinällään mitään uutta siinä.

Aina ennen vuosikoosteen kirjoittamista olen käynyt lukemassa, mitä vuosi takaperin samoihin aikoihin kirjoitin toiveista sekä teemoista tulevaan vuoteen. On hämmästyttävää, kuinka hyvin vuoden teemat mukailevat maalailtuja suuntaviivoja ja kuinka itselle asetetut tavoitteet ovat tavanneet täyttyä. On oikeastaan aika kiva, että toiveet on kirjannut ylös, sillä silloin on jotain, mihin peilata kehityskaarta.

Vuosi sitten mainitsin, että olen elämässäni hyvin kehitysorientoitunut ja kaipaan tunnetta, jossa haastan itseäni ja menen eteenpäin. Siksi taidan olla vähän koko ajan jonkinlaisen projektin keskellä, mistä janoan informaatiota ja johon aikaani panostan. Toissa vuonna aikasyöppö oli oman yrityksen perustaminen, tänä vuonna remontointi. Onkin siis luontevinta aloittaa purkaminen siitä, vuoden selkeästi merkittävimmästä teemasta, asumisesta.

Asuminen ja talous

Tämän vuoden tärkein saavutus on ollut oman asunnon ostaminen. Vuosi sitten epäilin, etten tuoreena yrittäjänä olisi pankille kummoinen lainakandidaatti, mutta päätin silti yrittää. Omassa asunnossa on itselle paljon myös symbolista arvoa, se on ikään kuin merkitsee riippumattomuutta (vaikka olenkin nyt erittäin riippuvainen pankista, heh), itsenäisyyttä ja ylipäätään sitä, että olen pystynyt järjestämään oman talouteni sellaiseen kuntoon, että olen voinut ottaa ison lainan yksin. Minut erittäin läheisesti tietävät, etten oikeasti ole ollut kovinkaan pitkäjänteinen talouteni kanssa. Olen vuosikaudet elänyt tili tuli, tili meni -elämää, mutta itsenäinen arki ja toive yrittäjyydestä muutti kaiken. Tajusin, että pärjätäkseni ja voidakseni perustaa yrityksen mahdollisimman turvallisesti, on pakko varmistaa oma talous kestämään mahdollisia yllätyksiä ja ylipäätään varauduttava mahdolliseen jähmeään starttiin (jota onneksi sitten ei tullutkaan).

Aloin tietoisesti säästämään ensimmäistä kertaa elämässäni. Maksoin kaikki luottokorttivelat pois ja nollasin tilanteen. Huomasin, että kun olen tarpeeksi tosissani ja koen porkkanan riittävän merkityksellisesti, pystyn kyllä muuttamaan vanhoja tapoja nopeastikin. Niinpä lyhyessä ajassa suunta muuttui ihan täysin. Aloitus oli vaikeinta kun tuntui, ettei ole mistä säästää, mutta kun teki muutoksia ja maksoi ostolaskut pois, huomasi, että kyllä sitä vain jostain pystyykin. Säästäminen ikään kuin helpottui ajan kanssa ja yhtäkkiä tajusinkin säästäneeni asunnon käsirahan ja rahaa remonttiin. Kiitos sen, en saanut vain yritystä käyntiin vaan myös lainan pankista vasta-aloittaneena yrittäjänä.

Niinpä sain vihdoin ostettua oman asunnon alkuvuoden intensiivisen etsinnän jälkeen. Toivoin, että voisin kohottaa asunnon arvoa remontilla ja ylipäätään tehdä siitä omannäköisen. Lopulta ostinkin kunnon remonttikohteen ja sitä kautta avautui uusi mielenkiintoinen maailma. Ihastuin remontointiin. Tajusin, että olen siinä itse asiassa ihan hyvä. En tarkoita, itse tekemistä vaan projektin koordinointia, vaihtoehtojen tutkimista ja valintojen tekemistä. Olen tehnyt remonttia pitkään ja hartaasti, sillä olen halunnut ammentaa kaiken tiedon. Nyt remontin ollessa ihan loppusuoralla, kädet syyhyävät päästä tekemään sama uusiksi, mutta paljon tehokkaammin ja tavoitteellisemmin. Kaikki tämä, säästämisessä onnistuminen, yrityksen perustaminen ja remontin hoitaminen yksin on ollut tärkeää itselle henkisesti. Olen kokenut saaneeni tärkeitä onnistumisen kokemuksia ja ylipäätään huomannut pärjääväni itsenäisesti.

Työ

Viime vuoden lopulla kirjoitin, että haluan vakiinnuttaa yritystoimintaani ja mietin mahdollista mentoria itselleni. Molemmat toteutuivat. Työvuosi on ollut erittäin vakaa, tilikuukaudet ovat olleet hyvinkin samanlaisia ilman kuoppia ja piikkejä. Kesän kynnyksellä aloitin pitkän yhteistyön uuden asiakkaan kanssa, mikä täytti toiveeni siitä, etten olisi enää ihan niin riippuvainen yksittäisistä asiakkaista. Vaikka jokainen asiakassuhde onkin tärkeä ja motivoiva, koen tärkeäksi, etten pohjaa toimintaani yhden tai kahden kortin varaan, sillä maailma on arvaamaton. Olen ollut tarpeettoman kriittinen oman osaamisen suhteen, mikä on vähän jarruttanutkin oman yrityksen toiminta. Silti samalla olen saanut ihanaa palautetta asiakkailta, mikä on muistuttanut, että kriitikko asuu vain omassa mielessä ja toimin itse itseni jarruna.

Onneksi löysin mielettömän hyvän mentorin, joka on auttanut paljon erityisesti edellisessä, sisäisen kriitikon kanavoimisessa ja oman osaamisen ymmärtämisessä sekä kehittämisessä. Loppukeväästä alkanut mentorointikausi on lopuillaan, ja koen saaneeni siitä valtavasti. Miten onnekas olenkaan, että sain mentorikseni sekä niin ammatillisesti ansioituneen kuin ennen kaikkea mielettömän ihmisen, jonka kanssa olen löytänyt enemmän yhtymäkohtia kuin alussa olisin uskaltanut ajatellakaan. Pidän hyvin mahdollisena, että joku päivä aloitan uuden mentorointijakson jonkin muun työteeman puitteissa.

Ihmissuhteet

Mitä tulee ihmissuhteisiin, kulunut vuosi on ollut koronan vaikutuksesta haastava. Oma sosiaalinen piiri on kaventunut entisestään, sillä ylimääräisiä kontakteja on tullut vältettyä. Vaikka viihdynkin itsekseni erinomaisesti ja saatan unohtua epäsosiaaliseen arkeen, tiedostan kuitenkin muiden ihmisten tärkeyden ja arvostan elämäni ihmisiä, vaikka usein unohdankin osoittaa sen aloitteellisella kommunikaatiolla. Niinpä vuoden aikana nähdyt ihmiset ovat vähissä, onneksi paria ystävää on tullut satunnaisen säännöllisesti aina olosuhteista riippuen nähtyä kävelyllä, jäätelöllä, remontissa tai kahvilassa.

Viime vuonna pohdin, että myös parisuhde kaipaa haastamista ja se tapahtui ikään kuin vahingossa muutettuani remonttievakkoon poikaystävän luokse. Alussa arveltu aika venähti ja yhtäkkiä ollaankin vietetty tiiviisti saman katon alla useita kuukausia. On ollut hauska huomata, kuinka luontevasti asiat ovat menneet ja tarvitsinkin juuri jotain tällaista, konkreettista muutosta vanhaan rytmiin, joka haastaa uudella tapaa tarkastelemaan nykyistä ihmissuhdetta ja sen mahdollisuuksia kantaa eteenpäin. Oikeastaan tuntuu vähän hassulle muuttaa tästä taas omilleen, mutta toisaalta huomaan kaipaavani todella paljon omia pieniä hyvinvointia lisääviä asioita, kuten omaa ruokailutapaa, tavaroille säilytyspaikkaa ja työrauhaa. Eli tunne tulevasta muutosta on varsin ristiriitainen, mutta olen ollut ottamatta siitä stressiä, sillä tiedän, että kaikkeen sopeutuu hämmästyttävän nopeasti ja jokaisessa vaiheessa on puolensa.

Mitä toivon vuodelta 2021?

Koronatilanne vaikuttaa varmasti moniin asioihin ensi vuonna suoraan tai välillisesti, kuten esimerkiksi matkustustoiveisiin suhtaudun vielä varauksella. Koen polttavaa matkakuumetta, mutta mielestäni on vastuutonta ajatella ja suunnitella kaukaisempia matkoja, ennen kuin voidaan olla varma, että virustilanne on yleisesti ottaen riittävän hyvällä tolalla. Niinpä en ole suunnitellut lähimatkailua enempää ensi vuoteen, mutta totta kai toivon, että esimerkiksi jo kesällä voisi lähteä kauemmaksi, mutta aika näyttää.

Isona teemana ensi vuonna on omaan asuntoon muutto ja sen asuttaminen. Taloudellisesti raskaan remontin jälkeen toisena tärkeänä asiana on oman talouden tasapainottaminen syksyn suurien menojen jälkeen. Olen jo maalaillut uusia säästötavoitteita, ja odotan malttamattomana, että pääsen tilanteeseen, jossa on mahdollista kerryttää plussaa säästötilille. Innostuttuani asumisasioita olen kiinnostunut asuntosijoittamisesta sekä flippauksesta, ja ylipäätään sijoittamisesta. Ensi vuoden tavoitteena on tarkastella käytännön mahdollisuuksia ja vaatimuksia tähän, sekä aloittaa sijoittaminen. Kun aikaa remontilta vapautuu, haluan myös kehittää omaa liiketoimintaa. Koen, että yritykselläni olisi tilaa kasvaa hieman ja kalenteriin mahtuisi hyvin uusi asiakkuuskin, joten toivottavasti ensi vuosi tuo sellaisen tullessaan. Toki nykyisissäkin kuvioissa voi tapahtua muutoksia, se on aina mahdollista ja yrittäjänä on hyväksyttävä tietty epävarmuus, mutta jos niin käy, tavoitteena on toki paikata menetys ja pitää silti kiinni hienoisesta kasvusta.

Muita tavoitteita on pyrkiä olemaan sosiaalisempi oman lähipiirin suhteen ja ylipäätään olla tätä vuotta aktiivisempi sillä saralla. Lisäksi olen paljon miettinyt sitä, mikä on oman elämän kontribuutio kestävämmän ja tasa-arvoisemman maailman puolesta. Nyt olen luottanut paljon oman yksityiselämän valinnoilla vaikuttamiseen, mutta mittakaava on pieni ja epäkohtia paljon, joten tuntuu, että panos pitäisi olla rohkeampi. Oikeastaan, panoksen pitäisi olla rohkeampi jokaisella yhtään kykenevällä, mutta yritän löytää vastauksia siihen, miten itse voisin vaikuttaa enemmän kokonaiskehityksen suuntaan.

Kuvituksena Instagram-tilini vuoden tykätyimmät kuvat.

Aikuisiällä joulun tunnelman tavoittaminen on ollut vaikeaa, mutta tänä vuonna se on ollut harppauksen hankalampaa. Sää on harmaa ja sateinen, päivästä ja viikosta toiseen. Ja arki rullaa sitä samaa rataa mitä kaikki kuukaudet tästä taaksepäin. Ei mitään, mikä rikkoisi arjen. Joulusta muistuttaa lähinnä pöydällä seisova puoliksi syöty piparipaketti ja vieressä höyryävä glögi, mutta ei sekään oikein riitä lähettämään joulun tuntua.

Aiempina vuosina olen hakenut sitä fiilistä joulutoreilta ja tunnelmoimalla keskustan jouluvaloja sekä kaupoissa soivia joululauluja. Nyt en ole kierrellyt kauppoja ja hädin tuskin käynyt keskustassakaan. Eikä niitä joulutorejakaan ole, tai ehkä virtuaalisia, mutta ei sellaisia, mihin olisin jaksanut ottaa osaa. Aiempina vuosina joululounaskin on nautittu ravintolassa, mutta tänä vuonna sekin muuttuu kotijouluksi ja aattoillan taidan majailla miehen asunnolla kun omakaan ei ole vielä valmis. Vielä marraskuussa haaveilin joulusta Hakaniemessä omassa kodissa, mutta hyvin nopeasti huomasin, etteivät viikot vain riitä ja valmista ei tule riittävän ajoissa. Se on harmi. Uskon, että näissä olosuhteissa olisin nauttinut kaikista eniten joulusta juuri siellä, mutta tällä mennään mitä on. Ja tänä vuonna joulu taitaa olla vähän erilainen suurimmalle osalle, se ikään kuin on osa näitä aikoja.

Koska pikkujoulujakaan ei ole ollut, ei ole päässyt poikkeamaan arkipukeutumisesta ja maalintahrimista sukkahousuista (ja noh, vähän kaikesta). Viime viikolla kuitenkin katselin viime talven juhlamekkoa ja mietin, että miksei laittaisi sitä päälle ihan arkipäivänä. Niin, miksikäs ei? Nyt kai sitä juhlavuutta voi yrittää ladata ihan hyvin arkisiin hetkiin, kuten vaikka lounaaseen lähikahvilassa. Eikä tuntunut yhtään hupsulle, ei mekko kuitenkaan ole liian juhlava, vaikka vähän enemmän kimmeltääkin.

Mekko: Reserved, saatu blogin kautta / Laukku: Rebecca Minkoff / Nilkkurit: Jonak
Kuvat: Nina, Tunnetila

Remontin alussa kaikista vaiheista kylpyhuoneremontin osuus jännitti eniten. Ehkä siksi, että siihen liittyy erityisen paljon tarkkuutta ja huomioon otettavia asioita, mutta nyt remontin loppusuoralla kylpyhuoneremontti ei tunnu sen ihmeellisemmältä kuin muutkaan osa-alueet. Toki on otettava enemmän asioita huomioon, mutta kun noudattaa taloyhtiön ohjeistusta ja yleisiä suosituksia, prosessi on kuitenkin lopulta varsin suoraviivaista.

Haastavinta lopulta oli hahmottaa tilaa ja ymmärtää sen vaatimuksia valintoihin nähden. Laattojen näytepalat ovat pieniä ja sävyt elävät valosta toiseen, joten tuntui, että valinnat tekee pienellä väistämättömällä epävarmuudella. Lisäksi verrattuna moniin muihin yksityiskohtiin, kylpyhuoneen elementit jäävät suurella todennäköisyydellä paikoilleen varsin pitkäksi aikaa, mikä sekin lisäsi painetta valita fiksusti. Näin ensikertalaisena tuntuikin turvallisemmalta tehdä varmempia valintoja sen sijaan, että heittäytyisi ihan niin luovaksi kuin ehkä haluaisi. Tavallaan siis olisin halunnut valita rohkeammin, mutta lopulta olen kuitenkin tosi tyytyväinen, etten tehnyt sitä vaan jätin tuleviin remontteihin, sillä onhan niitä vielä tultava! Ja lopulta kuitenkin onnistuin pitämään kiinni toiveestani, ettei kylpyhuoneestani tule kliinistä ja kokovalkoista. Se on vaalea, mutta vaalean ja valkoisen sävyt ovat eläviä, joten kun messinkiset yksityiskohdat ja kalusteet saapuvat, se tuskin tuntuu tylsälle.

Tänään valmistui kylpyhuoneen laatoitus, ja voi, miten jännää olikaan nähdä valinnat isoina pintoina ja yhteen saumattuina! Vielä ennen saumausta vähän arvelutti valinnat, mutta kuten itselle hoin keskeneräisen äärellä, saumaus viimeistelee kokonaisuuden ja niin se todella teki. Kun näin tänään valmiin laatoituksen, tuli vahvasti sellainen tunne, että valitsin juuri oikeat laatat tähän tilaan tällä kokemustaustalla.

Eläväpinainen Frammenta-laatta

Niitä oikeita kylpyhuoneen laattoja etsin kauan, kunnes lopulta löysin Laattamaailmasta mieleiset.

Tila on pieni, mikä asetti omat vaatimuksensa valintoihin. Esimerkiksi lattiaan pieni laatta oli kaatojen takia ainoa mahdollisuus, ja siten vaikutti suoraan kaikkiin muihinkin valintoihin, sillä pieniä laattoja ei ihan hirveästi löydy kiinnostavissa sävyissä. Onneksi löysin tämän italialaisen Saime Ceramichen Frammenta-mosaiikkilaatan. Sen elävä pinta tekee siitä tyylikkään, mutta myös erittäin armollisen puhtaanapitoa ajatellen. Ensin olin ajatellut jatkaa lattialaattaa seinään, mutta Frammentan 5×5 ei jotenkin tuntunut istuvan enää siihen tarkoitukseen, niinpä valitsin yhdelle seinälle samaa laattaa 30×60 -koossa.

Iso laatta oli hieman riski, sillä urakoitsija oli suositellut pienempää laattaa seinien kaltevuuden takia. Onneksi seinä, jolle laatat olin ajatellut oli uusin ja tehtiin muutenkin osin rakenteita myöten uusiksi, jolloin siinä samalla oli helppo suoristaa seinää isoille laatoille sopivaksi kun koko oli tiedossa. Toki muutkin laatat vaativat suoran seinän, mutta iso erityisesti. Laatoittajakin totesi, että ison laatan voisi kuvitella olevan nopein laatoitettava, mutta itse asiassa se vaatii kaikkein eniten tarkkuutta.

Täydentävänä laattana klassinen vaalea

Ladonnaksi valitsin tiililadonnan vaakasuunnassa. Ajattelin, että jos laatat ladotaan suorassa linjassa päällekkäin, jää seinään enemmän suoria linjoja, joita täytyy ottaa huomioon kalustaessa, mutta näin pienessä tilassa on väistämätöntä, ettei kalusteita ja muita yksityiskohtia saa keskitettyä laattariveihin. Tiililadonta on siinä armollisempi, sillä suoria pystylinjoja ei varsinaisesti ole. Lisäksi koen, että tiililadonnalla seinä näyttää muutenkin hieman enemmän yhtenevältä.

Koska isoa laattaa suositeltu muihin seiniin, täytyi valita vielä kolmas. Onneksi samalla kertaa löytyi Aura Cool Glossy, joka on kiiltävä ja hieman eläväpintainen viileän vaalea laatta. Vasta seinällä huomasi, että laatoissa on pientä sävyeroa, miksi olikin hyvä, että ammattilainen oli sekoitellut paketteja keskenään ja näin sävyt jakaantuivat tasaisesti. Vivahteikkuus teki 10×30 -laatoista vielä sopivammat kokonaisuuteen, sillä Frammentakin on luonnollisen vivahteikas, joten kun sävymaailma on sama, on kiva, että seinälaattakaan ei ole liian kliininen.

Auran päädyin laittamaan seinään suoralla pystyladonnalla. Pystysuunta korostaa korkeutta ja koska pystypituus on lähes sama kuin ison Frammentan vaaakaleveys, tulee siitä myös linjallisesti kiva yhteneväisyys läpi huoneen.

Marmorinvalkoiset saumat

Ensin ajattelin saumoittaa lattian asteen tummemmalla sävyllä puhtaanapitoa ajatellen, mutta kun mietin asiaa ja vertailin Kiillon sauma-aineita, tulin siihen tulokseen, että itse asiassa kauttaaltaan sama saumaväri nivoo erilaiset laatat vain paremmin yhteen. Niinpä päädyin marmorinvalkoiseen saumasävyyn, joka on ehkä pikemminkin vaaleanharmaa kuin valkoinen. Se sopii täydellisesti molempiin, sekä auraan että Frammentaan!

Seisoin tänään pitkään laatoitetun kylpyhuoneen äärellä ja tuntui ihan hassulta nähdä muutamaa kuukautta aiemmin tehdyt valinnat nyt vihdoin edessä ja ylipäätään tiedostaa, että remontti on jo todella pitkällä. Nyt uskaltaa jo sanoa, että tammikuussa asunto on valmis. Tai siis remontti on, sisustaminen ja asuttaminenhan vielä vie oman aikansa.

Ennen sitä kuitenkin vielä kylpyhuoneen kattotöitä ja muuta viimeistelyä, wc:n remontointia loppuun ja tietenkin eteisen loppuun saattamista. Maalivalintojakin täytyisi tehdä, sekä wc:n seiniin että eteiseen, joten ei tarvitse välipäivinä olla toimettomana!