Paljon on tapahtunut asunnolla sitten viime remonttipäivityksen. Eteisen seinät ovat saaneet harmaan maalin ja kitinväriset kaapit on laitettu paikoilleen. Osa hyllylevyistä ja tangoistakin on jo omilla paikoillaan, mutta kaapin sisältö on vielä osin tyhjää, osin remonttiromusäilöä ja pieneltä palaselta purettuja talvivaatteita. Tuntuu kuitenkin ihanalta astua sisään, kun purkujätteiden sijaan vastassa onkin jo ihan eteiseltä näyttävä tila, jota kohta pääsee paremmin hyödyntämään ja sisustamaan.

Urakka on jatkunut kylpyhuoneessa ja wc:ssä, kylppärin kattorunko on tehty ja vesijohdot vedetty valmiiksi kalusteiden asennusta varten. WC:ssä seinäwc:n kotelointi on jo melkein valmis ja keittiöön saatiin jo vedetkin asennettua! Myös listat on saatu vedettyä melkein kauttaaltaan ja kummasti sellaiset pienet yksityiskohdat vaikuttavat fiilikseen.

Nyt omalla työlistalla on melko paljon, mikä on vähän huono hetki, sillä tähän tammikuun puoliväliin iski jonkinmoinen työsuma. Työ on toki hyvä, remppalaskut ovat verottaneet tiliä kylmäävän paljon, joten työprojektit on oikeasti tosi hyvä juttu, mutta toisaalta tällä hetkellä haluaisi myös saada viimeistelyt tehtyä, jotta asunto valmistuisi ja voisi sitten täydellä painolla hyödyntää asuntoa työhön ja toki asumiseen.

Tällä hetkellä odottelen kuumeisesti kylpyhuoneen kattopaneeleita, lavuaaria ja wc-istuinta saapuviksi. Kaksi jälkimmäistä tilasin marraskuun lopussa, mutta eivät ole vieläkään saapuneet. Asiakaspalvelusta tosin kyselyyni vastattiin, että saapuisivat tämän viikon puolivälissä, joten saa nähdä, saapuvatko todella ylipäätään tämän viikon aikana vai milloin. Samoin kattopaneeleilla olisi kiire, sillä ne pitää vielä maalata pariin kertaan ennen asennusta.

Kävimme miehen kanssa viime viikolla bussilla Tammiston Bauhausissa tavoitteena hakea paneelit sieltä, mutta harmitus oli kova kun paikan päällä huomasi, että paneelit ovat ihan liian pitkät ja painavat kaksin julkisilla kuljetettavaksi, etenkin kun kävelyä pysäkeille kinoksien keskellä olisi useita satoja metrejä. Niinpä oli pakko luovuttaa ja paluumatkalla manasin hukkaan mennyttä päivää. Kotona tilasin paneelit verkosta, mikä sitten luonnollisesti viivästytti niiden saapumista ja myös asennusta. Noh, ehkä tässä kaikessa venymisessä tämä ei ole katastrofi, mutta tylsää silti. Remontointi autottomana on harmillisen hankalaa, ja tulee myös kalliimmaksi kuin jos löytyisi auto, remonttivälineitä kun joutuu ostamaan keskustan kalliista rautakaupoista sen sijaan, että voisi käydä aina tarvittaessa hakemassa kauempaa.

Katon maalauksen ohella työlistalla on väliovien sekä kynnysten maalaus sekä wc:n maalivärinvalinta ja toki maalaus. Seinät olisi hyvä maalta ennen laattojen saumausta, jotta tulee siistimpää. Tämän lisäksi omalla työlistalla on asunnon siivousta ja yksityiskohtien viimeistelyä, kuten lattian ja seinien paikkausta sekä tsekkaamista, että kaikki tarvittava on hankittu asunnon loppuun saattamista varten. Pari pientä juttua jätän suosiolla myöhempään, nyt tavoitteena on lähinnä asumiskuntoon saattaminen, eikä se onneksi vaadi enää paljoa.

En pidä tammikuusta, sen jo tiedättekin. Tässä kuukaudessa on jotain, mikä saa sen tuntumaan loputtoman pitkälle. Normaalisti kuut kuluvat ennen kuin huomaakaan, mutta tammikuu vain jatkuu ja jatkuu. Ollaan vasta hieman yli kuun puolivälin, mutta tuntuu kuin kuukautta olisi kestänyt jo vaikka kuinka kauan. Helmikuussa aina helpottaa, mutta tammikuu on vaikea. Eikä auttanut pakkasetkaan.

Sain onneksi juuri ennen kaivettua kriittisimmät talvivaatteet varastosta käyttöön ja niillä oli valtava vaikutus arkeen. Vielä on kaikki topit jossain kateissa, eli kerrospukeutuminen jää yhtä kerrosta vajaaksi, mutta sentään saa laitettua päälle paksuja villapaitoja, lämpimiä hameita ja polvipituisia takkeja. Käsineistä ja piposta puhumattakaan. Toivotan silti erittäin tervetulleeksi hieman leudommat kelit, sekä itseni, että pihalla asuvien pienien kanien puolesta. Paksu hanki ja viimainen sää ovat tehneet pahaa niiden puolesta ja olenkin yrittänyt tukea niiden selviytymistä puisen terassin alla.

Itse olen yrittänyt selvitä tammikuusta laskiaispullien voimalla, ja ehkä niillä vielä kaksi viikkoa kestää. Tuon kahden viikon aikana pitäisi tapahtua asunnollakin sen verran, että kaikki on ihan pian asuttavaa. Siinä on ollut yllättävänkin paljon pyöriteltävää. Tuntuu vielä vaikealle loksauttaa mielessä yhteen ajatusta, että remonttiprojekti onkin koti ja se paikka, jonne arjessa enimmäkseen suuntaan. Arki on imaissut niin mukaansa täällä Meilahdessa, että tuntuu vähän jopa jännittävältä palata vanhankaltaiseen omaan yksinäiseen arkeen. Toisaalta tämä aika on ollut erinomaista muistutusta siitä, miten nopeasti erilaisiin vaiheisiin ja tilanteisiin sopeutuu. Kohta tämäkin tuntuu kaukaiselle, vaikka en olekaan varma, haluanko sen tuntuvan siltä. Toisaalta, kaikessa on kai puolensa ja ehkäpä uutta arkea voi rakentaa yrittäen poimia parhaita paloja menneistä vaiheista.

Neule: Zara / Villahame: Almada Label / Nilkkurit: Vagabond / Takki: Mango / Pipo: Marita Huurinainen

Olen tavannut tehdä vuoden taitteessa katsauksen menneen vuoden matkoihin ja halusin noudattaa perinnettä, siitäkin huolimatta, että viime vuodesta puhuttaessa ei hädin tuskin voi puhua matkailuvuodesta. Tuskin tästä käynnissä olevastakaan. Mutta onneksi matkailu ei tarkoita aina kaukomaita, vaikka sinne kovasti haikailenkin. Tyypillisesti näinä aikoina on karannut maailmalle tai vähintään suunnitellut sellaista. Niin oli viime vuoden alussakin.

Wien & Bratislava

Vuosi alkoi ihanasti. Suunnittelimme kesälle matkaa Ranskaan, jonne olen kokenut viimeiset pari vuotta erityisen kovaa kaipuuta. Haluaisin tuntea tutun tuoksu- ja värimaailman, mutta myös näyttää miehelle itselle tärkeitä paikkoja ja vanhoja kotikulmia. Mutta sinne asti ei koskaan päästy, sen sijaan ehdittiin Itävaltaan tammikuun lopussa kun lähestyvä korona tuntui vielä kovin kaukaiselle. Samaan reissuun yhdistettiin myös Bratislavassa käynti, joka on vain noin tunnin matkan päässä Wienistä.

Vaikka olen käynyt Wienissä useasti, tavoitteeni on löytää jotain uutta jokaiselle reissulle. Tällä kertaa se oli upea Belvederen palatsi ja syvempi sukeltaminen Landstrassen alueeseen. Sää oli ihanan leuto, jopa keväinen. Parille matkapäivälle osui jopa paahteinen hetki. Kaupunkilaiset riisuivat kilvan päällysvaatteitaan ja vuoden ensimmäiset t-paidat näkyivät katukuvassa. Oli siis mitä parhaimmat säät katsella kaupunkia jalan.

Erityisesti urbaani putiikkien täyttämä Neubaunin alue viehätti, majoitumme visuaalisesti kiinnostavassa Max Brown 7th district -hotellissa, joka oli paraatipaikalla Neubaunin alueen tutkailua ajatellen. Rakastan persoonallisia hotelleja, ja tämä ehdottomasti oli sellainen, ja aamiainenkin on jäänyt mieleen erityisen maukkaana. Illalla poikkesimme myös Wienin huvipuistossa ja katselimme kaupungin valoja katetusta maailmanpyörästä käsin.

Bratislavaan teimme yli yön matkan, mutta oikeastaan päiväreissukin olisi riittänyt. Matkasimme Bratislavaan Tonavaa pitkin lautalla ja palasimme junalla. Rouhea Loft-hotelli sijaitsi vanhankaupungin ulkopuolella lähellä juna-asemaa, joten lähteminen oli helppoa, mutta myös kaupungin sydämeen pääsi helposti kulkemaan jalan. Sää ei enää suosinut kuten Wienissä ja sade siivitti kaupunkivisiittiä, mutta toisaalta mahdollisti verkkaiset hetket kahviloissa ja kiireettömät lasilliset auringonlaskun aikaan Bratislavan yllä UFO-ravintolassa.

Tallinna

Kevään saapuessa arki muuttui hetkessä, samalla reissusuunnitelmat siirtyivät jäihin. Tosin vielä kevään lopulla elättelin toiveita, että kesän lopussa tai syksyllä uskaltaisi jo miettiä matkoja, mutta mitä vielä. Onneksi tuli asunnon hankinta ja remontti pitämään kiireisenä, joten vaikka koin kaukokaipuuta, tein itseni kanssa rauhan siinä, että aikansa kutakin. Onhan tässä viime vuosina paljon reissattu, joten niiden aika tulee kun on tullakseen, nyt näin.

Seuraavan kerran uskalsi tähyillä rajojen yli vasta kesällä kun arkielämä alkoi avautua. Kaipasin remontti-inspistä naapurimaasta, joten uskaltauduimme pienelle reissulle Viroon heinäkuussa. Sopivasti kuitenkin juuri ennen sitä tarjoutui tilaisuus lähteä pressimatkalle Tallinnaan, joten vain muutama päivä ennen omaa lomaa kävin tutustumassa pr-matkan puitteissa Noblessnerin alueelle ja erityisesti Proto keksintötehtaasssa.

Omalla reissulla majoitumme vastikään avatussa merikonttihotellissa Telliskivessä. Hektor Container Hotel oli kivan erilainen majoituskokemus ja lokaatio oli myös erinomainen kulkureittejämme ajatellen. Kuljimme Telliskiven alueella, poikkesimme Kalamajassa, Noblessnerin alueella sekä Nommessa. Päätarkoituksena oli kuitenkin hakea sisustusideoita, joten kävimme useassa sisustusliikkeessä. Useammassakin olisi mieluusti käynyt, jos aika vain olisi riittänyt.

Joutsa, Verla ja Hamina

Elokuussa teimme kesäreissun lähelle. Vierailimme Joutsassa, josta ajoimme upealle Verlan tehtaalle. Verlalta jatkoimme matkaa Haminaan, jossa vietimme kesäisen roadtripin viimeisen yön, tehden ihan matkan lopussa myös antiikkiostoksia tulevaan kotiin. Kesän kuluessa pitkälti remonttimietteissä, nämä päivät olivat erityisen tervetullut ja tärkeä muisto menneestä kesästä.

Pranglin saari

Kesän lopussa kävin tutustumassa Tallinnan ja lähialueiden ulkoilmakohteissa sekä Pranglin saarella, joka sijaitsee Viron saaristossa. Reissu muistutti parin vuoden takaisesta autoreissusta Pohjois-Viroon. Upeat kartanot ja Lahemaan kansallispuisto tekivät vaikutuksen, ja Pranglin saaressa oli vähän samaa yllätyksellisyyttä. Se sai aikaan ihastuksen siitä, että tällaistakin löytyy ihan läheltä. Näyttää todennäköiseltä, että kaukaisemmista kohteista on turha haaveilla vielä tulevana kesänä, mutta olisipa kiva jos edes Virossa voisi matkustaa!

Ahvenanmaa

Vuoden viimeinen matkakokemus oli reissu Ahvenanmaalle, jonka tärpit onkin vielä purkamatta. Syksyinen matka keskittyi Ahvenanmaan ruoka- ja juomatarjontaan, ja poikkesin niin panimoissa kuin maistelemassa paikallista suklaata. Majoituin Maarianhaminassa ihan venesataman kupeessa sijaitsevassa Hotel Arkipelagissa. Aiemmasta Ahvenanmaan reissustani oli ehtinyt jo kulua noin 16 vuotta, joten oli aikakin palata takaisin!

Ahvenanmaan reissun jälkeen teimme vielä miehen kanssa pienen irtioton kotikaupungissa, majoituimme GLO Hotel Artissa ja illallistimme ihanassa italialaisessa ravintolassa kivenheiton päässä. Näissä olosuhteissa tällaisetkin pienet arkea rikkovat asiat ovat tehneet hyvää. Millaiseksi tämä vuosi matkojen osalta muotoutuukaan, toiveena on, että voisi vähintään liikkua lähellä ja tehdä pieniä hotellilomia silloin tällöin.