Pitää selvästi varoa, mitä toivoo. Vuoden taitteessa mietin, että nyt kun remontin vaatima ajatuskapasiteetti ja ihan vain syömä aika vähenee, olisi tilaa tehdä enemmän töitä (mikä ei olisi huono remontin tekemälle lovelle lompakossakaan). Ajattelin, että aktivivoidun alkuvuodesta, mutten ehtinyt niin pitkälle, vaan yhtäkkiä kalenteriin tipahti työsuma, jota tahkosin pala kerrallaan viime viikolla. Mikä siinä onkin, että asioilla on tapana kasaantua!

Tämä viikko on onneksi taas vähän iisimpi, mutta työlistalla on nyt pari isompaa kuvausprojektia, joten se lisää painetta saada asunto kuntoon, jotta pystyn vastaamaan asiakkaiden toiveisiin. Tänään purinkin pahvilaatikoista astioita ja putsasin pölykertymiä hyllyiltä. Samalla sovittiin remonttihenkilön kanssa viimeisistä vaiheista, ja yhtäkkiä työlistalla onkin enää ihan vain muutama kohta, huh!

Nämä asukuvat tuli napattua kävelyllä Hakaniemestä Rediin. Sään muututtua leudommaksi (ihanaa) pystyy taas seisomaan hetken ulkona ilman takkia. Jos minulta kysytään, talvi saisi pysytellä näin nolla-asteen tienoilla, mutta vaikuttaa vahvasti siltä, ettei enemmistö ole kanssani samoilla linjoilla. Noh, itse joka tapauksessa ilahduin tästä säämuutoksesta!

Mekko on People Treen mallistosta, ja itse asiassa saatu työprojektin kautta. Ihana klassinen tummansininen denimmekko, joka on luomupuuvillaa ja valmistettu Turkissa vastuullisempaan farkkutuotantoon erikoistuneessa tehtaassa. On laskettu, että näihin farkkutuotteisiin kuluisi peräti 95 prosenttia vähemmän vettä kuin perinteiseen farkkutuotantoon, joka käsittääkseni on varsin ympäristöä kuormittavaa. Malli on Emmanuelle, ja löytyy Fair.fi -verkkokaupasta sekä Weecosin valikoimasta. Näin taannoin sneak peekia People Treen tulevaan mallistoon, ja ihan mielettömän hyvältä näyttää! Ihania malleja ja värejä, joten kannattaa pitää silmällä ainakin edellä mainittujen verkkokauppojen valikoimaa.

Denimmekko: People Tree / Sukkahousut: Wolford, saatu blogin kautta / Nilkkurit: Jonak

Paljon on tapahtunut asunnolla sitten viime remonttipäivityksen. Eteisen seinät ovat saaneet harmaan maalin ja kitinväriset kaapit on laitettu paikoilleen. Osa hyllylevyistä ja tangoistakin on jo omilla paikoillaan, mutta kaapin sisältö on vielä osin tyhjää, osin remonttiromusäilöä ja pieneltä palaselta purettuja talvivaatteita. Tuntuu kuitenkin ihanalta astua sisään, kun purkujätteiden sijaan vastassa onkin jo ihan eteiseltä näyttävä tila, jota kohta pääsee paremmin hyödyntämään ja sisustamaan.

Urakka on jatkunut kylpyhuoneessa ja wc:ssä, kylppärin kattorunko on tehty ja vesijohdot vedetty valmiiksi kalusteiden asennusta varten. WC:ssä seinäwc:n kotelointi on jo melkein valmis ja keittiöön saatiin jo vedetkin asennettua! Myös listat on saatu vedettyä melkein kauttaaltaan ja kummasti sellaiset pienet yksityiskohdat vaikuttavat fiilikseen.

Nyt omalla työlistalla on melko paljon, mikä on vähän huono hetki, sillä tähän tammikuun puoliväliin iski jonkinmoinen työsuma. Työ on toki hyvä, remppalaskut ovat verottaneet tiliä kylmäävän paljon, joten työprojektit on oikeasti tosi hyvä juttu, mutta toisaalta tällä hetkellä haluaisi myös saada viimeistelyt tehtyä, jotta asunto valmistuisi ja voisi sitten täydellä painolla hyödyntää asuntoa työhön ja toki asumiseen.

Tällä hetkellä odottelen kuumeisesti kylpyhuoneen kattopaneeleita, lavuaaria ja wc-istuinta saapuviksi. Kaksi jälkimmäistä tilasin marraskuun lopussa, mutta eivät ole vieläkään saapuneet. Asiakaspalvelusta tosin kyselyyni vastattiin, että saapuisivat tämän viikon puolivälissä, joten saa nähdä, saapuvatko todella ylipäätään tämän viikon aikana vai milloin. Samoin kattopaneeleilla olisi kiire, sillä ne pitää vielä maalata pariin kertaan ennen asennusta.

Kävimme miehen kanssa viime viikolla bussilla Tammiston Bauhausissa tavoitteena hakea paneelit sieltä, mutta harmitus oli kova kun paikan päällä huomasi, että paneelit ovat ihan liian pitkät ja painavat kaksin julkisilla kuljetettavaksi, etenkin kun kävelyä pysäkeille kinoksien keskellä olisi useita satoja metrejä. Niinpä oli pakko luovuttaa ja paluumatkalla manasin hukkaan mennyttä päivää. Kotona tilasin paneelit verkosta, mikä sitten luonnollisesti viivästytti niiden saapumista ja myös asennusta. Noh, ehkä tässä kaikessa venymisessä tämä ei ole katastrofi, mutta tylsää silti. Remontointi autottomana on harmillisen hankalaa, ja tulee myös kalliimmaksi kuin jos löytyisi auto, remonttivälineitä kun joutuu ostamaan keskustan kalliista rautakaupoista sen sijaan, että voisi käydä aina tarvittaessa hakemassa kauempaa.

Katon maalauksen ohella työlistalla on väliovien sekä kynnysten maalaus sekä wc:n maalivärinvalinta ja toki maalaus. Seinät olisi hyvä maalta ennen laattojen saumausta, jotta tulee siistimpää. Tämän lisäksi omalla työlistalla on asunnon siivousta ja yksityiskohtien viimeistelyä, kuten lattian ja seinien paikkausta sekä tsekkaamista, että kaikki tarvittava on hankittu asunnon loppuun saattamista varten. Pari pientä juttua jätän suosiolla myöhempään, nyt tavoitteena on lähinnä asumiskuntoon saattaminen, eikä se onneksi vaadi enää paljoa.

En pidä tammikuusta, sen jo tiedättekin. Tässä kuukaudessa on jotain, mikä saa sen tuntumaan loputtoman pitkälle. Normaalisti kuut kuluvat ennen kuin huomaakaan, mutta tammikuu vain jatkuu ja jatkuu. Ollaan vasta hieman yli kuun puolivälin, mutta tuntuu kuin kuukautta olisi kestänyt jo vaikka kuinka kauan. Helmikuussa aina helpottaa, mutta tammikuu on vaikea. Eikä auttanut pakkasetkaan.

Sain onneksi juuri ennen kaivettua kriittisimmät talvivaatteet varastosta käyttöön ja niillä oli valtava vaikutus arkeen. Vielä on kaikki topit jossain kateissa, eli kerrospukeutuminen jää yhtä kerrosta vajaaksi, mutta sentään saa laitettua päälle paksuja villapaitoja, lämpimiä hameita ja polvipituisia takkeja. Käsineistä ja piposta puhumattakaan. Toivotan silti erittäin tervetulleeksi hieman leudommat kelit, sekä itseni, että pihalla asuvien pienien kanien puolesta. Paksu hanki ja viimainen sää ovat tehneet pahaa niiden puolesta ja olenkin yrittänyt tukea niiden selviytymistä puisen terassin alla.

Itse olen yrittänyt selvitä tammikuusta laskiaispullien voimalla, ja ehkä niillä vielä kaksi viikkoa kestää. Tuon kahden viikon aikana pitäisi tapahtua asunnollakin sen verran, että kaikki on ihan pian asuttavaa. Siinä on ollut yllättävänkin paljon pyöriteltävää. Tuntuu vielä vaikealle loksauttaa mielessä yhteen ajatusta, että remonttiprojekti onkin koti ja se paikka, jonne arjessa enimmäkseen suuntaan. Arki on imaissut niin mukaansa täällä Meilahdessa, että tuntuu vähän jopa jännittävältä palata vanhankaltaiseen omaan yksinäiseen arkeen. Toisaalta tämä aika on ollut erinomaista muistutusta siitä, miten nopeasti erilaisiin vaiheisiin ja tilanteisiin sopeutuu. Kohta tämäkin tuntuu kaukaiselle, vaikka en olekaan varma, haluanko sen tuntuvan siltä. Toisaalta, kaikessa on kai puolensa ja ehkäpä uutta arkea voi rakentaa yrittäen poimia parhaita paloja menneistä vaiheista.

Neule: Zara / Villahame: Almada Label / Nilkkurit: Vagabond / Takki: Mango / Pipo: Marita Huurinainen