Yleensä keskitalvella kuluu runsaammin voiteita ja öljyjä, mutta nyt tammikuuss kovin montaa tuotetta ei päässyt kulumaan loppuun. Saattaa olla, että seuraavassa kuussa on enemmän purtiloita, mutta epäilen kyllä, että vaikutuksensa on ollut myös sillä, että näin rempan loppuhetkinä sitä on vähän laiminlyönyt ihonhoitorutiineita ja muutenkin ja unohtanut hoitaa talvi-ihoa kuten aiempina talvina. Noh, ehtiihän sitä! Tässä siis menneen kuun loppuun kuluneet kosmetiikat.

Diego Dalla Palma Gold Infusion Youth Potion* oli ylellisen näköinen ja tuntuinen. Kultapinnoitettu lasipullo ja kultahipuilla somistettu kasvoöljy. Ekosertifioitu öljyseerumi, joka on yhdistelmä peräti 30 luonnonöljystä. Hintavampi tuote, mutta todella riittoisa, sillä pieni määrä riittää ja pullo kuitenkin suht kookas. Kaikella tapaa kaunis ja persoonallinen tuote, mutta omaan makuun vähän liian öljyinen (mitä tosin voikin odottaa öljyltä, heh). Olen huomannut, että iholleni sopii paremmin hyvin imeytyvät ja kevyet seerumit, monet öljytuotteet tuntuvat sekaiholleni tarpeettoman raskailta ja siksi olen vähän alkanut välttämään niiden käyttöä kasvoilla – vartalolle sen sijaan ovat super!

Patyka Sérum Hydra-Booster* oli ihana! Raikas, kaunis ja hurmaavan tuoksuinen tuote. Taattua Patyka-laatua! Sopi omalle iholle todella hyvin, kosteutti, muttei tuntunut tippaakaan raskaalta. Iho jäi hengittäväksi ja keveäksi. Tätä käyttäessä mietin, että juuri tältä ihonhoitotuotteen (ja ihon käytön jälkeen) pitäisi tuntua!

Urban Decay Eyeshadoe Potion Original on luottotuote. Jos tätä ei ole silmämeikin alla, niin meikki on alta aikayksikön luomivaoissa, tämän kanssa ei koskaan. Tämä originelli on sävyltään omaan makuun paras, hyvin lähellä ihon sävyä ja siten huomaamaton. Ainoa miinus on pakkaus, en edelleenkään tykkää siitä yhtään. Olisipa pelkkä tuubi, tuo levitin on ihan tarpeeton ja hankaloittaa myös pakkauksen avaamista loppusuoralla (tätä kun on ihan mahdotonta saada avaamatta käytettyä loppuun). Mutta itse voide on huippua!

The Body Shop Seaweed Balance Sheet Maskin* löysin kassin pohjalta juuri otolliseen hetkeen. Pakkaset haastoivat ihoa ja ihan kaikki naamioni olivat kuluneet loppuun ennen vuodenvaihdetta. Tämä oli niihin hetkiin juuri hyvä, raikas ja ihanan tehokosteuttava. En ihan fanita yksittäinpakattuja naamioita (niiden pakkausmateriaalin määrä mietityttää), mutta käyttökokemuksena oli kyllä miellyttävä.

Origins Ginzing Refreshing Eye Cream* oli juuri sellainen silmänympärysvoide, mistä tykkään. Kevyen voidemainen, riittoisa ja raikas. Lupaa kirkastaa ja sopii turvottavalle iholle, eli oikeastaan ne ominaisuudet, mitä silmänympärysvoiteelta kaipaan. Riittoisa purkki, joka helppo käyttää viimeistä piirtoa myöten. Vähän tasapainoilen siinä, onko tuubi vai purkki parempi. Tuubi tuntuu hygienisemmältä, mutta purkissa taas näkee hyvin, paljonko tuotetta jäljellä ja kaikki aine helpompi käyttää. Molemmissa siis puolensa, tässä tämä toimi hyvin.

Boho Green Make up Terra Cotta, sävy 05 Terre de Corse on tullut jäädäkseen. Kaikella tapaa ihan täydellinen aurinkopuuteri. Ei liian hohtava, ei liian tumma, vaan tosi kaunis luonnollinen sävy, joka sopii täydellisesti myös talvi-iholle. Ihanan tuotteesta tekee sen lisäksi pakkauksen erinomainen kierrätettävyys ja ylipäätään pakkausmateriaalien minimointi. Ranskalaista luonnonkosmetiikkaa, jonka hinta-laatusuhde erittäin kohdallaan!

*Saatu blogin kautta.

Aloitin aktiivisen ensiasunnon etsimisen viime vuoden alussa ja lopulta oma löytyi toukokuun puolivälissä. Kaupat tehtiin kesäkuussa ja lunastuslausekeaika päättyi juhannuksen jälkeen, remontin ensimmäiset askeleet otettiinkin heti heinäkuussa. Kun ostin 36 neliön asunnon 1908 valmistuneesta jugendtalosta Hakaniemestä tiesin, että haluan tehdä kokonaisvaltaisen remontin, mutta on myönnettävä, etten osannut ajatella kuinka syvälle remontti todella tulisi pureutumaan. Kulunut puoli vuotta onkin ollut todella mielenkiintoinen matka niin vanhan asunnon kerroksiin kuin remontointiin.

Kokonaisvaltainen remontti

Sähköasentaja totesi taannoin, että harvassa asunnossa remontti toteutetaan näin perusteellisesti. Toinen totesi, että uudemman asunnon remontti olisi ollut huomattavasti helpompaa ja nopeampaa, yli satavuotias talo tarjoili yllätyksiä ja mittoja, materiaaleja ja työtapoja oli sovellettava niihin. Niiden yllätysten myötä myös remonttibudjetti venyi, sillä halusin kuitenkin korjata huonot ja heikot kohdat sekä ylipäätään tehdä pohjatyön kunnolla arvoasuntoa vaalien.

Remontissa kaadettiin yksi seinä ja rakennettiin toinen sekä kaivettiin lattiakerrosten alta esiin alkuperäinen lankkulattia, joka paikattiin ja kunnostettiin käyttöön. Kaikki seinäpinnat paikattiin ja hiottiin, ja siinä vasta riittikin työtä. Pinnat olivat pahasti kärsineet, joten työmäärä yllätti. Eteisestä purettiin massiiviset kaappirakennelmat, joista osa oli alkuperäistä osa myöhemmin liitettyä. Saman tilan kattoa madallettiin, keittiö uusittiin kokonaan ja vesipisteen paikkaa muutettiin. Kylpyhuone uusittiin kokonaisvaltaisesti, eli myös lattiavalut purettiin ja kylpyhuoneen viemäröinti sekä putkia uusittiin. Samalla asennettiin lattialämmitys ja ohessa myös ilmanvaihtoputkia vaihdettiin. Myös WC uusittiin ja sinne asennettiin seinä-WC. Kaksi tuloilmakanavaa kaivettiin esiin ulkoseinästä ja sähkövetoja reititettiin uusiksi sekä vaihdettiin maadoitettuihin. Samalla kaikki pistorasiat ja painikkeet vaihdettiin uusiin.

Voi kai sanoa, että näin ensikertalaisena hyppäsin suoraan syvään päätyyn ja opettelin remontin termistöä, vaatimuksia, kuluja sekä projektinhallintaa lennosta.

Halusin olla itse mahdollisimman paljon mukana ja läsnä. Lisäksi hintoja vertailtuani tulin siihen tulokseen, että koska pystyn ottamaan itselle projektin hallinnan ja koordinoinnin taloyhtiön suuntaan sekä ylipäätään auttamaan pienissä asioissa (kuten materiaalihankinnoissa, siivoamisessa, maalauksissa ja sen sellaisessa), tulee työn osto suoraan tekijöiltä edullisemmaksi. Näin ollen remonttia ei tehty kokonaisurakkana, vaan ostin eri vaiheet eri ammattilaisilta. Olisi varmasti ollut helpompaa teetättää urakkana, mutta uskallan epäilen, ettei tällä budjetilla olisi onnistunut. Toisaalta, jos en olisi ollut itse näin paljoa mukana, olisi valtava tietomäärä (josta toivottavasti on myöhemmin rahanarvoista hyötyä) jäänyt karttumatta. Nyt myös olen erittäin hyvin perillä siitä, mitä ja miten asunnossa on asioita tehty, mikä on omalla tavallaan myös luonut kivaa tunnesidettä asuntoon.

Yksiön remontin hinta

No mitä kaikki sitten maksoi?

Remonttiin hujahti hieman päälle 40 000 euroa. Noin, sillä sähköasentajan loppulasku perustuu arvioon ja kylpyhuoneen taso on vielä hankkimatta.

Summa on melkein kymmenentuhatta enemmän kuin alussa arvelin, mutta kun tiedän, mitä kaikkea sillä sain, ymmärrän hyvin, ettei alkuperäinen hinta-arvio ollut mitenkään realistinen näillä valinnoilla. Olen kuullut sanottavan, että kylpyhuoneen remontointi on kaikista kalleinta, mutta omassa remontissa hintavin osuus oli keittiö, mutta kylpyhuone ja wc tulivat toki heti sen jälkeen.

Keittiö maksoi n. 13 000, kylpyhuone ja wc n. 8500, työhön meni n. 14 000 ja loput sitten kaikkeen muuhun. Remontti kustansi siis reilut 1100 euroa neliöltä.

Kustannuksissa huomioitavaa:
Vedeneristyksen sekä tarkastuksen maksoi taloyhtiö, jalkalistat, keittiön hana ja lavuaari sekä puuteripersikkainen seinämaali on saatu blogin kautta. 

Remontin rahoitus

Rahoitin remontin omasta lompakosta, eli en ottanut sitä varten lainaa. Sovin pankin kanssa, että käytän asunnon remontointiin asuntolainan saantia varten säästetyn viisi prosenttia asunnon arvosta, eli asuntolainani oli 100 prosenttia kauppahinnasta. Sain lainalupauksen reilut 20 000 isompaan summaan kuin mitä lopulta käytin, joten olin laskenut viisi prosenttia koko potentiaalisen lainasumman mukaisesti. Lisäksi otin heti alkuun lyhennysvapaata muutaman kuukauden jolloin pystyin hyödyntämään ne rahat remontissa (tosin maksoin saman ajan vuokraa vanhasta asunnostani, mutta vältyin tuplakuluilta).

Olin myös säästänyt rahaa. Olin jo ennakolta haaveillut remonttikohteesta, joten olin säästänyt todennäköisesti edessä oleviin kuluihin. Niinpä kun yhdistin säästetyt remonttirahat, remontin aikana kertyneet tulot ja lainaa varten varatun summan, oli remonttibudjetti kassassa eikä erillistä lainaa sitä varten tarvinnut ottaa.

Vaikka remontti maksoi enemmän, oli tavallaan hyvä, että se jatkui tämän vuoden puolelle. Näin myös työkulut jakautuivat kahdelle vuodelle ja saan hyödynnettyä molempien vuosien kotitalousvähennykset, jossa maksimi viime vuonna oli 2 250 euroa ja tuskin tänä vuonna on radikaalisti eri.

Remonttiin uponneet rahat ovat hirvittäneet todella monena hetkenä, mutta olen yrittänyt hokea itselle, että ne ovat nyt vain vaihtaneet muotoaan, eli eivät kadonneet vaikka eivät näykään tilillä. Ne olisi voinut tuhlata huonomminkin pienissä erissä, nyt ne ovat kiinni asunnossa, joka on kuitenkin tarpeen tullen realisoitavissa.

Remontin hinta suhteessa asunnon arvoon

Koin tärkeäksi pitää koko remontin ajan mielessä asunnon potentiaalisen myyntihinnan, eli ettei remontti tulisi kalliimmaksi kuin asunnon arvo remontin jälkeen. Olen laskenut, mitä nyt asunnon myydessä pitäisi saada, jotta saisin kuitattua niin lainan kuin remonttiin käytetyt rahat. Summa on ihan realistinen. Blokin sivulla tehdyn asunnon hinta-arvion mukaan asunnon arvo olisi minimissään juuri kyseinen yhteenlaskettu summa, mutta Blokin arvion mukaan todellinen hintatoteuma nykyhetkellä voisi olla parikymmentätuhattakin enemmän.

Koska hintaan kuitenkin vaikuttaa moni osatekijä, on järkevämpää pitäytyä varovaisessa arviossa, joka juuri kattaisi siihen uponneet varat. Asunnon osto sattui hyvään hetkeen viime kevään epävarmimpina koronaviikkoina kun asuntokauppaan povattiin isoa romahdusta. Sen myötä uskalsin käyttää remonttiinkin mukavasti.

Tarkoitus on tehdä jossain vaiheessa kunnolla arvon uudelleenarviointi ja miettiä esimerkiksi sen vaikutusta lainoihin. Samaisesta taloyhtiöstä on myyty muutama asunto näinä kuukausina, mikä on antanut erinomaista perspektiiviä toteutuneisiin kauppahintoihin. Sen pohjalta yksiöiden toteutuneet neliöhinnat ovat olleet vähintään 1300 euroa enemmän kuin itse maksoin (enimmillään jopa 3000 euroa neliöltä enemmän), joten vaikka asiat eivät mene yksi yhteen, voi silti arvella, että omaan ostohintaani lisättynä reilut 1100 euroa remonttikulua neliöltä olisi senkin pohjalta perustellusti saatavissa takaisin, mikäli nyt myisin asunnon. Lisäksi asunto on nyt erinomaisessa kunnossa, mikä vaikuttaa positiivisesti neliöhintavertailuun.

Vaikka suhteutankin kuluja nykyisiin myyntihintoihin, oikeasti ajatukseni asuntoa ostaessa ja sitä remontoidessa on ollut pitää se itsellä. Ensin omana asuntona ja myöhemmin vuokralla. Koen talon ja alueen olevan sen verran uniikki, etten helposti haluaisi asunnosta luopua. Taloon on olemassa myös luvat hissi- ja ullakkorakentamiseen, joista erityisesti ensimmäinen mahdollistaisi esimerkiksi sen, että vaikka äitini voisi joku päivä siinä asua, hän kun haaveilee keskusta-asumisesta ja palvelujen läheisyydestä.

Remontin hintaan vaikuttaneet tekijät

Hintaan luonnollisesti vaikutti se, että remontti tehtiin kattavasti. Tulin siihen tulokseen, että kun tehdään, tehdään kunnolla. Tein remonttia itselleni, en myyntiin tai vuokralle. Näin ollen toteutin niitä omia remonttitoiveita ja valitsin sellaisia materiaaleja, joita haluan. Koin, että tämän kokoisessa asunnossa pinnat ja tilat ovat kuitenkin verrattain pieniä, joten laattoja, tasomateriaaleja ja sen sellaista ei kuitenkaan kulu niin valtavasti, joten voin ihan hyvin valita mieleistä.

Joissain asioissa ei ollut onnea matkassa, moni seinä oli huonommassa kunnossa kuin odotin ja ne vaativat enemmän työtä ja kattavaa korjausta. Toisaalta taas joissain kohdissa onnea oli. Tämän ikäluokan asunnoista voi hyvin paljastua haitallisia aineita, kuten vaikka kreosoottia tai asbestia. Olinkin henkisesti varautunut sellaiseen. Kun juttelin ennen remonttia isännöitsijän kanssa, oli arvioi niiden löytymiselle muiden vastaavien asuntojen pohjalta 50-50, eli täysin tuurista kiinni. Tässä onni oli matkassa, mitään ei löytynyt ja säästin siinä merkittävästi.

Säästöä vertailemalla

Säästöä pyrin tekemään vertailemalla. Vertailin tolkuttoman paljon sitä, mistä mitäkin ostan ja haalin tarvikkeita ja yksityiskohtia eri paikoista sekä bongailin tarjouksia (esimerkiksi suuren osan kylpyhuoneen tarvikkeista ostin Black Fridayn alennusten aikaan). Luonnollisesti edullisemmalla olisi päässyt valitsemalla halvempia materiaaleja tai värejä, mutta toisaalta säästö yksityiskohdissa saattaa lopulta olla kokonaisuudessa nimellinen. Jos nyt remontoisin toisen asunnon vaikka myyntiin, valitsisin joissain kohdin hieman toisin, mutta en silti merkittävästi huonompaa.

Työkulut ovat iso osa remonttia. Niissä siis olisi voinut säästää, mikäli olisin tehnyt vielä enemmän itse. Nyt tein jonkin verran, mikä ehdottomasti säästi kuluissa. Mietin matkan varrella, pitäisikö tehdä vielä enemmän, mutta ajattelin projektia myös opin kautta, kun nyt näen ja kuulen, miten ammattilaiset tekevät ja miksi, pystyn hyödyntämään oppeja mahdollisissa tulevissa remonteissa. Toisaalta työkulut olisivat voineet olla enemmänkin. Yksi esimerkki saamistani tarjouksista oli kylpyhuoneen ja wc:n avaimet käteen -periaatteella tehty remontti, jossa työkulujen summa oli 14 000, eli saman verran kuin nyt maksoin koko asunnon töistä.

Käytin kyllä valtavasti omaa aikaa, mutta koen sen kannattaneen. Erityisesti myös siitä kulmasta, että olen kiinnostunut tekemään remontin uudelleen johonkin toiseen kohteeseen, joten nyt pohjatietoni on hyvä niin ostopaikkojen, yksittäisten työhintojen ja materiaalikulujen suhteen. Pyrin myös valitsemaan mahdollisimman pitkälle standardikokoisia kalusteita, tuotteita ja värejä. Eli vaikken tinkinytkään kokonaisuudesta, olin yksittäisissä valinnoissa järkevä ja priorisoin. Selvitin eri ovityyppien hintoja ja vertailin sävyjen kustannuseroja yrittäen löytää niistä budjettiin sopivat, mutta kuitenkin visuaaliseen silmään mieleiset. Koen onnistuneeni siinä ja olen valintoihin erittäin tyytyväinen.

Tekisinkö uudelleen?

Ehdottomasti!

Olen tosin pari kertaa todennut, että on ehkä ihan hyvä, etten remontin alussa tiennyt, millaiseksi projekti paisuu ja paljonko rahaa menee. Olisin varmasti stressannut enemmän. Mutta tippaakaan ei kaduta. Olen oppinut tosi paljon ja pieniä juttuja olisi voinut hoitaa toisinkin, mutta kokonaiskuvassa koen ensikertalaiseksi selvinneeni ihan kiitettävästi ja onhan toki menneistä kuukausista mukavana palkintona remontista vasta valmistuva omannäköinen asunto.

Tänään istuin uudella sohvalla juoden päiväkahvia. Helmikuun aurinko valaisi asuntoa kun istuin hiljaa ja katselin ympärilleni. Suuri onnentunne vyöryi yli. Tuntui ihanalta ja ihan käsittämättömältä, että siinä ympärillä seisoi oma asunto täynnä omia valintoja, minun näköinen asuttava kokonaisuus. Kaikkien vuokralla asuttujen vuosien jälkeen tuntuu kutkuttavan ihanalle, että koti näyttää ja tuntuu täysin omalle.

Nyt aion nauttia siitä kaikesta rauhassa ja ennen kaikkea keskittyä säästämiseen sekä talouden tasapainottamiseen kaikkien viime kuukausien laskujen jäljiltä. Kieltämättä kuitenkin remonttikärpänen on puraissut, joten toivottavasti vielä tulevaisuudessa pääsen hyödyntämään näinä kuukausina kertyneitä oppeja ja nauttimaan remontoinnista uudelleenkin.

Ps. tarkempaa asunto- ja materiaaliesittelyä tulossa kunhan vikat viilaukset on tehty ja remontin jäljet saatu siivottua nurkista.

Sunnuntait on nykyään kummallissia, oli ystävänpäivä tai ei. Onnistun kehittämään itselleni joka viikon lopussa hirvittävän paineen rästitöistä ja stressi kulminoituu sunnuntaina kun on se viikon todennäköisin päivä, jolloin ei ole mitään muuta. Niinpä sunnuntait pääsääntöisesti menevät töiden parissa. Tänäkin sunnuntaina lähetin viimeiset kuvat asiakkaalle vasta hieman ennen iltayhdeksää ja sain taas ihmetellä, mihin toinen viikonlopun päivistä katosikaan.

Alun perin ajatuksena oli fiilistellä vähän ystävänpäivää, mutta eipä sitä ehtinyt. Onneksi otettiin varaslähtö päivään perjantaina, jolloin käytiin ulkona syömässä pitkän kaavan mukaan. Vähän huvitti huomata, että tänä koronatalvena ei olla mainittavasti käyty huvin vuoksi keskustan tuntumassa, vaikka sinne oikeasti on vain lyhyt ratikkamatka. Töiden puitteissa toki käyn keskustassa melkeinpä viikottain, mutta silloinkin tulee hoitaneeksi velvollisuudet mahdollisimman nopeasti ja palaa kotikulmille. Vastaavasti taas kävelyt ja kahvilassakäynnit ovat lisääntyneet kotikulmilla, Meilahdessa ja Hakaniemessä.

Eli illallinen ulkona oli enemmän luksusta kuin voisi kuvitellakaan. Kiitos siis tämän kuun alussa auenneelle uudelle ravintolalle, Gillet Bar & Bistrolle, joka kutsui illallistamaan luonaan (illallinen saatu blogin kautta) ja tarjosi samalla syyn rikkoa arkirutiineita.

Uusi ravintola Kasarminkadulla

Näinä aikoina ei liiemmin tule uutisia uusista ravintoloista, pikemminkin valitettavasti päinvastoin, joten mukava saada uusi tulokas kaupunkiin. Gillet sijaitsee monelle tutun Cantina Westin vanhalla paikalla (Kasarmikatu 23). Itse en koskaan Cantinassa poikennut, mutta sijainti on tuttu. En siis osaa verrata vanhaan, mutta kuulemma remontti on ollut todella mittava. Tilat on remontoitu kauttaaltaan ja vanhoja yksityiskohtia entisöity. Samalla kuulemma toimintojen paikkoja on vaihdettu asiakasystävällisemmäksi entisten sokkeloisuuden sijaan.

Gillet Bar & Bistro muodostuu muutamasta kokonaisuudesta, on ruokaravintola, baari ja loungemainen lasipiha, johon voi istahtaa esimerkiksi lasilliselle. Sitten on yläkerta, jossa aukeaa hauskasti erilaisena maailmana. Vuokrattavat juhlatilat huokuvat historiaa ja massiiviset kattokruunut istuvat täydellisesti 1920-luvun rakennukseen. Gilletestä tulee fiilis ennen kaikkea seurusteluravintolana, paikkana, johon suunnataan pienellä porukalla ystävien kanssa. Ei niinkään intiimeille treffeille – tai miksei osa sellaisia voisi olla lasillinen viihtyisällä lasipihalla.

Parasta Gilletessä oli ehdottomasti visuaalisesti kiinnostavat tilat. Pidin siitä kuinka ravintolan eri osilla oli oma henkensä, mutta samalla vanha miljöö oli vahvasti läsnä erityisesti sisäpihalla sekä aula- ja juhlatiloissa. Jos söisi mereneläviä tai lihaa, lista tarjoilisi runsaasti vaihtoehtoja, mutta kasvisruokailijalle valikoima oli melko suppea. Oikeastaan pääruokia oli kaksi, joista molemmat sisälsivät merkittävänä raaka-aineena sieniä. Raaka-aineita ei kuulemma voi vaihtaa, mutta ne voi jättää pois, mikä toki on vähän tylsä vaihtoehto.

Kasvisruokailijan vaihtoehdot

Hetken keskustelun jälkeen tarjoilija kuitenkin kirjoitti tilauksen yhteyteen, että lisäraaka-aine pizzan kahdesta eri sienitäytteestä luopumiselle olisi kiva yllätys. Onneksi sain yllätyksen, sillä miten hyvä se olikaan! Sienet oli korvattu lehtikaalilla ja tomaatilla, ja ne todella kruunasivat pizzan. Ilman niitä kokonaisuus olisi kieltämättä valkoisessa pizzassa ollut melko köyhä, mutta nyt se oli juuri täydellinen – erittäin maukas! Kuulemma myös sienipizza oli hyvää, mitä tosin vaikea uskoa, sillä sienet, yök.

Alkuun nautittiin ihanat paahdetut kukkakaalit ja pienet rieskat, superhyvät nekin, samoin kuin jälkiruoat. Veriappelsiinisorbettia Camparilla miehelle ja itse herkuttelin jälkiruoalla, jossa yhdistyi vanilja, valkosuklaa ja marenki. Rakastan kaikkea höttöistä herkkua, kermavaahtoa, marenkia, valkosuklaata ja sen sellaista. Eli nuo jälkiruoan makuelementit ovat todella lemppareitani. Olisin helposti voinut syödä muutamankin jälkiruoan huolimatta vasta syödystä kokonaisesta pizzasta (joka tosin onneksi ei tuntunut mitenkään erityisen raskaalta). Jostain kumman syystä jälkiruoalle on aina tilaa.

Kuulemma Gilleten lounasmenu on paljon kasvispainotteisempi, mikä on hyvä. Jos à la carte ei vaihdu kovin usein, jää kasvissyöjän vaihtoehdot nopeasti vähiin, mutta ensimmäisellä kerralla vielä tuskin ongelmaa tulee ja mauissa riittää yllätystä.

Illallinen saatu.