Tämä vuoden jatkunut poikkeusaika on ollut riittävä sysäys siirtyä kokonaan luonnonkosmetiikan deodoranttien käyttäjäksi. Aiemmin käytin tavallista markettidödöä ja luonnonkosmetiikan versioita rinnakkain. Yleensä en hikoile mainittavasti, mutta olen jännityshikoilija ja huomaamatonta jännitystä aiheuttaa sosiaaliset kohtaamiset. Niinpä asiakastapaamisiin ja ylipäätään sosiaalisiin työpäiviin marketin luottodödö oli must tai pidon pettämisen kyllä huomasi varsin ikävästi palaverien jälkeen. Kun voin olla omillani tai riittävän tuttujen ihmisten kanssa tekemisissä, ei vastaavaa taustajännitystä ole. Se on ihan hassu juttu, sillä periaatteessa en koe välttämättä niin tunne jännitystä, mutta kehoni selvästi reagoi kuin ilmassa olisi sellaista. Joka tapauksessa, sellaiset päivät estivät siirtymistä täysin, vaikka muutosta olenkin toivonut pitkään.

Kun epäsosiaalinen korona-aika alkoi, perusdeodorantin käyttö hiipui vähän huomaamatta ja lopulta havahduin siihen, etten itse asiassa ole enää pitkään aikaan käyttänyt sellaista, vaan ainoastaan luonnonkosmetiikan deodorantteja. Kiinnostavaa on, että nyt niiden pito tuntuu riittävältä myös sellaisina päivinä kuin normaalisti olisin kaivannut tujumpaa tuotetta. Liekö kyse kehon tottumisesta vai onko asia jollain tapaa korvien välissä, vaikea sanoa, mutta eron kyllä itse huomaa.

Olen testannut useita luonnonkosmetiikan deodorantteja ja huomannut, että vaikka perusdödöissä pidän roll-oneista, luonnonkosmetiikan versioissa ne käyvät itselle pääsääntöisesti huonoiten. Sen sijaan vahamaiset stickit ovat ihan parhaat omiin tarpeisiin, ja niiden lisäksi myös vastaavan koostumuksen omaavat voiteet.

Yksi mieluisimmista merkeistä on We Love the Planet (kuvien tuotteet saatu blogin kautta), jolta löytyy useita erilaisia vegaanisia dödöjä. Lempparini on Mighty Mint, joka sekä koostumukseltaan mieleen (kivan kiinteä) että tuoksultaan ja tuntumaltaan ihanan raikas, mitä deodorantilta toivonkin. Myös Lucious Lime on tosi kiva ja freesi!

We Love the Planet on hollantilainen brändi, joka pyrkii valmistamaan tuotteet mahdollisimman ympäristöystävällisesti. Se tarkoittaa esimerkiksi muovitonta pakkaamista ja muutenkin pakkausmateriaalien minimointia sekä aurinkoenergian käyttöä valmistuksessa. Deodorantit on vapaita alumiinista, ja vaikuttavina aineina on sooda, oktaanihappo sekä mäkikuismaöljy.

Puikko- ja voidedeorantit

We Love the Planetin deodoranttien pito on hyvä ja hintakin on kohtuullinen, useassa paikkaa n.15 euron tietämillä (merkki myy mm. Ruohonjuuri, Biodelly, Sokos jne.). Ensimmäisenä tutustuin pahvirakenteisiin deodoranttipuikkoihin, jotka ovat tosi näppäriä kunnes aletaan lähestyä loppua. Olen nurissut tätä aiemminkin, en nimittäin ymmärrä miksi putkiloista on tehty niin pitkiä.

Olen suht pitkäsorminen, mutta silti loppupalan työstäminen ja samalla levittäminen on osoittautunut mahdottomaksi ja jos haluaa käyttää ihan loppuun asti (kuten itse aina haluan), täytyy loppu levittää sormin. Toisin kuin metallipurkissa oleva, nimenomaan sormilevitykseen tarkoitettu tuote, se on tahmeampaa eikä lähde yhtä helposti sormista. Ei kuitenkaan toivoton tapaus, mutta vaatii vähän jumppaa lopussa. Sen jälkeen onkin jäljellä enää iisisti pahvikeräykseen heitettävä hylsy.

Kierrätyspeltinen deodoranttivoide puolestaan on tarkoitettu nimenomaan sormin levitettäväksi ja olen kokenut sen yllättävänkin näppäräksi tavaksi. Ensin ajattelin, etten haluaisi sotkea käsiäni dödöön, mutta itse asiassa sen myötä tuntuma määrään ja levittyvyyteen on hyvä, lisäksi purkkideossa on mukana pieniä rakeita (ainakin Lucious Limessä), jotka tuovat ekstarfreesiä tunnetta. Voide myös peseytyy todella helposti pois sormista, eli itse asiassa olen käytettävyydessä alkanut kallistumaan näihin. Purkki kulkee myös tosi hyvin mukana käsilaukussa tai reissussa (jos sellaisia olisi, heh) ja samoin kuin stickin kanssa, kun se on kokonaan tyhjä, erittäin helppo laittaa kierrätykseen.

Tuotteet saatu blogin kautta.

Kaupallinen yhteistyö: Cover Story Paint

Tiesin auista asti millaisen värimaailman haluan asuntooni, mutta yksittäisten värien valinta on vaatinut työtä. Väreillä on suuri vaikutus kokonaistunnelmaan ja siihen, miltä muut elementit näyttävät. Lisäksi värisilmäni tapaa olla melko armoton, joten olen todella vertaillut sävynyansseja ajan kanssa. Toisaalta kiitos sen, olen nyt erittäin tyytyväinen ihan jokaiseen asunnon värivalintaan.

Oman haasteensa värivalintoihin on tuonut päivän ja vuodenajan mukana muuttuva valo. Kesällä oli erittäin lämmin ja keltainen päivänvalo, joka tulvi asuntoon päivästä toiseen. Talvella valo on viileämpi, mutta koska asuntoni ikkunat ovat isot ja suuntana päivän paahteisin aika, tulee sinne myös näin keskellä talvea paljon lämmintä valoa. Niinpä sävyt näyttävät hyvin erilaisilta eri aikoina ja eri seinillä, riippuen osuuko niihin luonnonvalo vai jäävätkö varjoon. Ja koska haluan, että valitsemani värit näyttävät hyville ihan joka valossa, aina marraskuun tumman illan keinovalosta keskikesän aurinkoon, on sävyjä täytynyt tarkastella rauhassa eri ajankohtina.

Halusin harmonista ja vaaleaa, mutta kuitenkin kotoisaa. En pidä kylmistä ja kliinisistä sävyistä, vaan ripaus lämpöä miellyttää eniten omaa silmääni. Toki ympäristö sanelee paljon, mikä näyttää hyvälle, mutta tyypillisesti miellyn sisustuksessa enemmän tunnelmalliseen ja asteen lämpimämpiin kokonaisuuksiin. Väliseinän rakennus toi erinomaisen mahdollisuuden jakaa tilaa myös värien voimalla. Olotilan puolella on sama seinäväri kuin keittiössä ja tilat nivoutuvat sen myötä eheäksi kokonaisuudeksi. Seinä erottaa makuutilaa kevyesti sohvasta, mutta värillisellä seinämaalilla erotin visuaalisesti kakluunin puoleista päätyä enemmän itsenäiseksi alueekseen, vaikka ne käytännössä ovatkin kaikki yhtä isoa avotilaa.

Muoviton maali

Sattumalta samoihin aikoihin kun aloitin remonttiani, aloitteli toimintaansa myös uusi maalibrändi, Cover Story. Pääsin kurkistamaan vielä työn alla olevaa kokonaisuutta kuratoiduista värisävyistä ja testaamaan ensimmäisiä sudittuja maaliliuskoja, jotka tänä päivänä ovat upeasti tarjolla A4-kokoisina värimalleina tarrataustalla, eli ne voi helposti kiinnittää seinään sävyä kotona kokeillessa.

Cover Storyn värikartta pitää sisällään 32 tarkkaan valittua sisämaalia. Elegantteja sävyjä, joissa on runsaasti vaaleita, harmahtavia ja beigempiä sävyjä, upeita tehostevärejä kuitenkaan unohtamatta. Maalit ovat täysmattaisia ja sopivat sisäseiniin sekä kattoon. Erityistä maaleissa on, että ne ovat täysin muovittomia ja siten antavat rakenteiden hengittää eikä niistä vapaudu sisäilmaan haitallisia VOC-päästöjä. Lisäksi maalit ovat täysin hajuttomia ja vesiliukoisia, eli erittäin miellyttäviä työstää.

Pelkästään näillä spekseillä kiinnostukseni todella heräsi. Vielä tuossa vaiheessa en ollut nähnyt Cover Storyn upeaa brändi-ilmettä ja pakkauksia. Enpä ennen ollut ajatellut, että voisin kutsua maalipurkkia ja maalaustarvikkeita kauniiksi, mutta Cover Storyn ihan jokainen elementti ilahdutti esteetikon silmää.

Puuterinen maalisävy

Värikartan pohjalta arvelin ensin oikeaksi Evelyn-sävyä. Se on hieman tummempi lämmin beige, tai mid rose-brown, kuten nettisivuilla kerrotaan. Elegantti sävy, jossa on hyvin paljon samaa sävynyanssia kuin asuntoni rappukäytävän maalauksissa. Ajattelin sen siis sopivan kauniisti talon henkeen ja vihreään kakluuniin. Ja olisi se ihan varmasti sopinutkin, mutta aikani mallipalaa katseltuani tulin tunne, että kaipaan kuitenkin vähän raikkaampaa ja pehmeämpää sävyä, jottei kontrasti kahden tilan välillä jäisi liian isoksi.

Otin testiin vielä puuterisen, hieman persikkaan taittuvan Anais-sävyn ja mitä enemmän maalia katselin, sitä vahvemmin se alkoi tuntua oikealle. Välissä testasin montaa punertavaa ja beigempää, mutta Anais oli ja pysyi seinällä muiden maalinäytteien vaihtuessa, ja lopulta oli myönnettävä, se on se paras vaihtoehto. Kyseessä on täydellinen puuterinen maalisävy, joka näytti upealle ihan joka valossa, eli juuri sitä mitä hain. Se sopii täydellisesti tasapainottamaan vihreää kakluunia ja on lempeä sekä harmoninen.

Sitä paitsi, millä toisella maalilla on näin kaunis kuvaus?

”When she spoke, honey dripped off her tongue. When she sighed, entire oceans undulated. When she ran her fingers on the petals of a lily, the lily bowed to her. And when she commanded time to stop, it did so, grinding to a slow and submissive halt.”

Kauneimmat maalaustarvikkeet

Cover Storyn valikoimasta löytyy myös erittäin laadukkaat (ja kauniit, tietty) maalaustarvikkeet, joita on tarjolla kahtena erilaisena settinä sekä yhtenä täydentävänä kokonaisuutena. Oma settini on laajempi, Episode II, ja pitää sisällään oikeastaan kaiken tarvittavan. Maalarinteippireunaista suojapaperia ei ole tullut muualla vastaan, ja se oli erinomainen esimerkiksi kakluunin läheltä maalatessa. Loppuja hyödynsin myös pattereiden ympäriltä maalatessa, eli riittoisuus oli mainio.

Ajatuksena on, että välineet kestävät maalauksesta toiseen ja vain käytössä kuluvat osat vaihtaa tarvittaessa. Metallinen maalikaukalo on helppo pitää puhtaana ja telojen puiset varret kestävät aikaa. Ihan paras osa koko setistä oli kuitenkin pienempi pyökkinen telavarsi sekä siihen sopiva mikrokuitutela. Yksinkertaisesti remontin monikäyttöisin ja käyttökokemukseltaan miellyttävin tela ja trust me, teloja on tullut näinä kuukausina jokunen käytettyä ja kokeiltua. Loppuvaiheessa en enää edes välittänyt koskea muihin, vaan tällä on lopulta suurimmaksi osaksi sudittu niin eteisen kuin WC:nkin seinät. Juuri oikean kokoinen, eli ei liian pieni eikä liian iso, ja varaa maalia tosi hyvin, eli lopputulos on tasainen ja siisti.

Maali kannattaa sekoittaa hyvin pohjia myöten ennen käyttöä. Itse tein virheen, että sekoitin vain kevyen pintapuolisesti ja ihmettelin, kun pigmentti tuntui ohuelta ja vaikutti, ettei kaksi kerrosta maalia millään riitä. Nopeasti tajusin oman virheeni, paksu maali olikin pakkaantunut pohjalle ja kun lopulta tajusin sekoittaa kunnolla, johan muuttui maalauskokemuskin, eli todellakin kahdella kerroksella saa täysin peittävän lopputuloksen. Yllä näkyvässä kuvassa maalia ei ole vielä kunnolla sekoitettu, joten näyttää todellista ohuemmalta.

Täydellinen maalisävy

Nyt seinien maalaamisesta on tainnut vierähtää jo pari kuukautta ja täytyy sanoa, että mitä enemmän olen ajan kanssa Anais-sävyä katsonut, sitä hullaantuneempi olen siihen. Varmuus valtasi mielen jo heti lopputuloksen nähtyä, mutta nyt kun asuntoa on päässyt kuorimaan suojapapereista ja näkee sävyn esimerkiksi lattiavärin rinnalla, hahmottaa koko ajan paremmin kokonaisuuden ja sävy herää eloon kodin elementtien myötä. Ja vitsit, miten tykkään!

Jokainen asunnolla maalauksen jälkeen käynyt läheinen on ilman kalasteluja kehunut sävyvalintaa ja sen istuvuutta asuntoon sekä erityisesti kakluuniin. Olen samaa mieltä! Sävy on kotoisa ja lempeä. Se sopii hyvin asunnon henkeen, vaikka siinä onkin moderniutta, lisäksi tuo miellyttävää harmoniaa makutilaan. Juuri oikea valinta ja tyylikäs mattainen lopputulos, en voisi olla tyytyväisempi!

Tällä viikolla blogipohja on ollut oikukas, mikä näyttää olevan enemmän palveluntarjoajan ongelma kuin omani. Ensin luulin päinvastoin ja säikähdin jo, että joudun taas nostamaan kapasiteetteja ja teetättämään säätöjä. Kun on jo hyvin lähelle 13 vuoden blogihistoria, kaiken vuosien aikana kertyneen datan säilöminen, turvaaminen ja ylipäätään nopea pyörittäminen ei olekaan ihan halvin ja itsestään selvin juttu. Niitä asioita, joita ei ennen portaalista itsenäiseksi hyppäämistä osannut realistisesti arvioida. Tekninen tukeni tosin vinkkasi, että on viitettä siihen, että hosting-hinnat olisi tulossa alaspäin lähitulevaisuudessa, joten sitä odotellessa. Onneksi on tuki siihen suuntaan, mutta etsinnässä on vielä WordPress-pohjaa hallitseva henkilö, sillä kyllähän tämäkin peruspohja kaipaisi jo vähän päivittämistä. Niitä asioita, jotka helposti vain jäävät arjen jalkoihin, mutta nyt kevätkaudella täytyy ottaa asiaksi sopivan ammattilaisen etsiminen. Kunhan tässä loppuremonttilaskuista selviää, niin voi sitten ajatella blogiremonttiakin. Se tosin saa jäädä ihan vain pieneksi kosmeettiseksi säädöksi eikä oman asunnon kokoluokan uudistukseksi.

Alla oleva asu on kirpeältä pakkaspäivältä. Kylmäkammoa lievitin tuplapinkillä, MACin pinkillä Candy Yum Yum-huulipunasävyllä ja siihen mätsäävällä pooloneuleella. Alaosassa lämmitti tuttu villahame, joka on todella ollut ihan ylivertainen kylmimpinä pakkaspäivinä. Poolo löytyi muuttolaatikoita availlessa ja onkin ollut ihanaa tehdä vaatelöytöjä useita kuukausia varastossa seisoneista laatikoista. En malta odottaa, että saan kaikki loputkin purettua. Vielä on ainakin pari paksumpaa toppista jossain niiden syövereissä. Vaikka luulin, ettei tavaraa ole niin kovin paljoa, niin silti näihinkin laatikoihin vain onnistuu häviämään takkeja ja talvikenkiä. Onneksi ei kuitenkaan lopullisesti.

Neule: Oasis, saatu blogin kautta / Neulehame: Almada Label / Laukku: Coach / Nilkkurit: Jonak
Kuvat: Nina, Tunnetila