Kuvia kodistamme toivotaan aina silloin tällöin ja usein niitä varovaisesti lupailen, mutta todellisuudessa kodin kuvasato jää herkästi yksittäisiin kulmiin tai etäisesti taustalla värimaailmasta kertoviin paloihin. Joskus, näin blogin iän huomioiden tosi kauan sitten, julkaisin kotijuttuja paljon aktiivisemmin ja olen vuosien saatossa miettinyt, että miksi ne ovat vähentyneet. Vaikea sanoa, mikä on päällimmäinen syy, siihen varmasti vaikuttaa monikin asia. Osasyynä ehkä on, että koti on alkanut tuntumaan entistä henkilökohtaisemmalta paikalta eikä joka kulman esittely enää tunnu ihan luontevalta tai ainakaan siltä itseä eniten innostavalta aiheelta.
Toinen syy on, että sisustan laiskanlaisesti ja koti on aina keskeneräinen. Ajattelen, että kuvailen kunhan se on valmis, mutta eihän se oikeasti koskaan ole valmis. Pidän kotoisasta tunnelmasta, mutten ole kodinhengetär, kumpikaan meistä ei ole. Niinpä tuntuu vähän hölmöltä esitellä paikkoja, jotka omiin silmiin ovat rempallaan sieltä täältä. Vaikka te ette huomaisi keskeneräisyyttä, niin itse kiinnittää niihin vähän liikaakin huomiota.
Kolmas oleellinen syy on valo. Kotimme on varjossa ja aurinkoisenakin päivänä täällä on hämärää, niinpä sellaisia kuvia, joissa värimaailma toistuisi mahdollisimman oikeana on tosi vaikea saada. Vaikka nämäkin kuvat on otettu keskipäivän kirkkaudessa ei sisällä selviäisi ilman keinovaloa. Ilman lisävaloa on vain liian pimeää ja keinovalo taas saa aikaan sen, että puhtaan vaaleuden sijaan kuvien värit kellertävät tai punertavat ja yksityiskohtien värit vääristyvät, kuten vaikkapa tummien ikkunanpuitteiden punaisuus korostuu kohtuuttomasti.
Olohuoneemme on muokkautunut aika pitkälle miehen tv:n ja sen saneleman oheissälän myötä. Se on ollut asia, joka on itseltä vaatinut totuttelua ja tv-seinä onkin se alue kodissa, mihin ihan ensimmäisenä kaipaisin päivitystä, mutta olen melkein luovuttanut. En olisi koskaan uskonut, että oikeanlaisen tv-tason, siis sellaisen, joka täyttää sekä minun visuaaliset kriteerit (mikä kyllä yllättäen on se helpompi osuus, riittää kunhan on valkoinen ja mahdollisimman yksinkertainen) ja miehen käytännönkriteerit (kompastuskiveksi kolahtaa aina mitat, kaikki ovat liian kapeita). Muutettuamme kahlasimme läpi tuttuja huonekaluliikkeitä ja käytettyjen kalusteiden myyntipisteitä (ja edelleenkin vilkuilen säännöllisesti valikoimia ja kyttään Torin tarjontaa), mutta mistään ei vain tunnu löytynyt riittävän syvää tasoa. Päädyimmekin lopulta väliaikaisratkaisuun kunnes keksimme paremman, mutta tämä onkin sitten jämähtänyt aika pitkäksi aikaa (jos kuvasta ei erotu, niin osa laitteista on kasattu kulmaan lattialle ja tuolin päälle). Haaveena olisi saada kaikki elektroniikka tason sisään piiloon ja vaihtaa isot musta kaiuttimet pienempiin sekä sirompiin, mutta kaiuttimien hintalappuja katsellessa ollaan todettu, että ehkä pärjätään vielä hetki näillä ja lähdetään mieluummin reissuun.
Toinen, jonka haluaisin pian päivittää on sohvapöytä. Se sentään on varsin helppo tavoite ja lähinnä kiinni omasta viitseliäsyydestäni. Maalasin nykyisen sohvapöytämme kesällä persikkaiseksi, jotta se kävisi väliaikaisratkaisuna, mutta jalat ovat kamalat. Vaihtoehtona onkin etsiä jostain uudet jalat tai vaihtaa koko pöytä, mutta noh, tiedä sitten milloin oikeasti sekään tulee tehtyä. Välillä intoudun laittamaan kotia, mutta ei se kuitenkaan ole itsellä mitenkään prioriteettilistan kärjessä vaikka toki koenkin tärkeäksi, että kotona on viihtyisää.
Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.
