Sää oli Lontoossa epävakaa, mutta sitä osasimme odottaakin. Välillä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, seuraavana hetkenä pilvet eksyivät kuvioihin silmänräyksessä ja kolmantena sade kasteli. Eräänä aamuna katselimme hotellissa, kuinka huoneen toisen päädyn ikkunassa satoi ja toisen paistoi, mikä tuntui hyvin kuvaavan sään oikukkuutta. Olinkin varautunut matkaan sekä sateenvarjolla että vesikeliin käyvin kengin, ja hyvä niin, molemmat tulivat tarpeeseen.
Silti kaiken kaikkiaan sanoisin sään olleen yllättävän hyvä, miellyttävän leuto ja aurinkokin vietti taivaalla mukavasti aikaa – toisin kuin täällä meillä. Loman loppua kohden kelit sekä viilenivät että sateet vähenivät, niinpä kaunis ja kuulas loman viimeinen lauantai oli loistavaa käyttää ulkoillen. Pääkohteemme oli Portobello Road, muttemme pitäneet suotta kiirettä vaan nautimme Notting Hillin rauhallisista ja kauniista kaduista ennen kuuluisan kadun ihmisvilinään astelemista.
Notting Hillissä viehätti rauha, kauneus ja vehreys, hyvin puistomainen miljöö. Silmää hivelivät tummat rautaportit, vaaleiden talojen viehättävät yksityiskohdat sekä kauniit ovet ja sisäänkulkuväylät. Niistä olisi voinut ammentaa yksityiskohtaista kauneutta loputtomasti, niinpä poukkoilin kamera kädessä jalkakäytävillä eri kulmista kokonaisuutta tarkkaillen. Notting Hillin alue oli hyvin pitkälle sellainen kuin mielikuvissani olin odottanutkin, kuvauksellinen ja omaleimainen. Suosittelen siis lämpimästi esteetikkoja pistäytymään päiväkävelylle ja tietenkin suuntaamaan näkemisen arvoiselle Portobello Roadille, josta oma postauksensa tulossa myöhemmin. Alueella on ihana vain kulkea päämäärättömästi tai pistäytyä kahvilla tunnelmasta ammentaen, rauhoittua kiireisten ostoskatujen ja muiden kaupungin kulmien vilskeide jälkeen.
