Neulemekko ja pitsihelma

Evakkoelämä on tehnyt monella tapaa hyvää. Rutiinit ovat rikkoutuneet ja on saanut mahdollisuuden elää arkea uusilla kulmilla. Se on jollain tapaa myös tuonut etäisyyttä normiarkeen ja erityisesti tällä hetkellä putkirempan kourissa olevaan kotiini. Ikään kuin tuulettanut ajatuksia – mitä haluan viedä mukanani kun lopulta palaan. Ei vain fyysisesti vaan myös henkisesti.

Tietyllä tapaa olen myös miettinyt haluanko palata. Tai totta kai haluan, odotan jo tunnetta, että on ihan kokonaan kotona, ei ikään kuin vähän vieraana. Ehkä enemmänkin tarkoitan sitä, että edustaako vanha asunto liikaa vanhoja rutiineita, ja tarvitsinko muutosta. Toisaalta, ehkä isosti rempattu koti ja sen vaatimat uudet kalustejärjestelyt tuovat jo tullessaan sen olon, pienen muutoksen.

Oikeasti pohjimmiltaan taidan pelätä sitä, että nyt kun kaikki on tietyllä tapaa ollut jotenkin niin kivasti, paluu tarkoittaisi paluuta vanhaan myös isommissa asioissa. Vaikka eihän se tietenkään sitä tarkoita. Hupsu mieli ei kai vain halua ottaa riskiä tämän kivan, mutta vielä hauraan ja muutoksille herkän olotilan katoamisesta, ja siten vaalii niitä elementtejä, jotka ovat tässä ja nyt. Ikään kuin ne jotenkin takaisivat olon säilyvyyden.

Evakkoelämä on myös haastanut pärjäämään vähälle, mikä on aina yhtä virkistävä muistutus. Mukanani kun on vain muutama laatikko, mikä tarkoittaa sitä, että pukeutuminen pyörii enemmän samojen vaatteiden ympärillä. Eikä se ole yhtään huono, pikemminkin muistutus siitä, että kuinka suurta osaa en välttämättä tarvitse ollenkaan. Etenkin kun vanhan kodin säilytystila tulee vähenemään radikaalisti rempan jälkeen, paluumuuton yhteydessä olisi loistava tilaisuus luopua lisää.

Toki on huonotkin, lähinnä pinnalliset puolet. Kuten vaikka se, että huomaan loppukesän huumassa pakanneeni ihan vääriä juttuja mukaan. Miksi ihmeessä otin kesämekkoja? Kuvittelinko todella, että niitä voi syyskuussa vielä käyttää? Ja vastaavasti jätin varastoon mielikenkiäni ja juuri tähän kauteen sopivat tennarit. Niin, ja viininpunaisen kynsilakan. Tai oikeastaan varastoin kaikki kynsilakat paria nudea lukuun ottamatta. Mitä oikein ajattelin?

Nyt tasapainoilen sen kanssa, lähdenkö etsimään niitä laatikkopinojen takaa vai yritänkö selvitä ilman. Sillä kyllähän sitä selviää, ne vain olisivat kiva.