Läpi blogihistoriani, ihan jo sieltä ensimmäisistä postauksista asti, olen saanut pyyntöjä kirjoittaa siitä miten solmin huivini. Aihe onkin kaikki nämä vuodet ollut mielessä, mutta lopulta osoittautunut hankalammaksi kuin osasin kuvitella, sillä yhtä aikaa olen vahvasti epäillyt onko minulla sillä rintamalla oikeasti mitään annettavaa, etenkin kun netti on pullollaan hauskoja ja jänniä solmintaohjeita (joihin minä en koskaan jaksa paneutua!)!
Niinpä postaus on vain jäänyt, kunnes nyt viimein päätin ottaa härkää sarvista ja koota yhteen yksipuoliset tapani sitoa huiveja. Voisikin sanoa, etten pahemmin kiinnitä huomiota siihen miten sidon, vaan enemmänkin kietaisen ympäri ja asettelen asun siluettia ja pääntietä tukemaan (tai siltä ainakin itsestä tuntuu!), eli huivin sitomisessa ehdottomasti tärkein apuväline on peili! Joskus huivi tuntuu asettuvan kerrasta hyvin ja toisinaan taas ei sitten millään – kuten vaikkapa tänään, heh! Silti melkein tuntuu, että huivien kanssa on vähän sama kuin hiusten, kun vain kokeilee kotona jotain sattumalta, kaikki menee ihan täydellisesti, mutta annas olla kun yrittää samaa juuri kun on lähdössä jonnekin, se ei onnistu enää millään!
Tehdäkseni huivien käytöstä entistä helpompaa olen alkanut kiinnittää yhä enemmän huomiota materiaaliin, mutta myös koolla on iso merkitys. Ennen ostin suoraan kivalta näyttävän huivin, mutta nyt muuten nätti huivi jää suoraan kauppaan jos se ei täytä kokovaatimuksia ja tunnu materiaaliltaan riittävän monikäyttöiseltä. Pienistä huiveista olen luopunut pikkuhiljaa ja silkkihuivit tms. ovat omalla kohdalla aikalailla pannassa, vaikka niitä pari pölyttymästä jostain laatikon pohjalta vielä löytyy. Myös liian pienet ja/tai huonolaatuiset pashminat ja samanhenkiset hapsulliset liruhuivit ovat nykyään ehdoton nounou!
Kiteytettynä huivini täytyy täyttää seuraavat kriteerit:
1. Koko – huivin on oltava riittävän iso! Inhoan pieniä huiveja, jotka näyttävät nysiltä kaulassa, eli volyymia on löydyttävä!
2. Rypistymättömyys – huivi on ehdottomasti käyttöasuste, niinpä sen täytyy näyttää hyvältä suoraan kaapista napattuna tai muuten se jää käyttämättä.
3. Materiaali – ilmavat ja keveät materiaalit ovat ehdottomasti suosikkejani! Jos iso huivi on myös paksu, se ei ole enää ympärivuotinen ja toimi sisäkäytössä. Liian liukas materiaali taas tarkoittaa helposti sitä, että huivista puuttuu volyymia eikä se pysy kauniisti paikoillaan. En kuitenkaan tuijota materiaalilappuja vaan näppituntuma ratkaisee. Kevyillä villasekoitteisilla huiveilla on kuitenkin vaikeaa mennä metsään!
4. Yksinkertaisuus – en tykkää (epäsiisteistä) hapsuista, rei’istä ja hohdosta tai muutenkaan mistään ylimääräisestä. Ihan simppeli ja laadukas perushuivi on kaikkein monikäyttöisin! Kuoseissa ja väreissä sen sijaan saa leikitellä, ne loppujen lopuksi rajoittavat paljon vähemmin kuin muut tehosteet.
Näen huivin jokapäiväisenä asusteena ja yritän siksi valita mahdollisimman monikäyttöisiä huiveja, sellaisia, joista ei tarvitse erikseen miettiä miten niitä käyttää tai missä ne voisivat toimia, vaan jotka näyttävät hyvältä ihan vain sellaisenaan ja toimivat melkein missä vain, asua viimeistelemässä tai vaikka lennolla hartioita lämmittämässä. Tykkään käyttää huiveja rennosti ja huolettomasti, joten kun huivi täyttää yllä mainitut kriteerit, se toimii loistavasti ihan vain kaulan ympäri kietaistuna! Niinpä tapoja solmia huivi on itsellä todella vähän ja jos ihan pilkkua viilataan, harvemmin solmin, yleensä vain kietaisen rennosti ja luotan sen asettumisessa sattumaan. Yritin kuitenkin tarkastella lähemmin omaa huivien käyttöäni ja niiden pohjalta poimin kuvasarjat yleisimmistä (ja melkolailla ainoista) tavoista käyttää huiveja.
Rakastan suuria ja keveitä huiveja, enkä yhtään tykkää paksuista ja tönköistä materiaaleista. Villa-silkkikombinaatio on ehdottoman ympärivuotinen ja todella miellyttävä, esimerkiksi Becksöndergaardilta löytyy aivan ihania isoja ja ilmavia huiveja!
Kuvien huivista raidallinen Soniea Rykielin on pienempi (80x200cm) ja vähän jämäkämpi, mutta yhtään tuota pienempään en mielelläni lähtisi, sen sijaan Becksöndergaardin tähtihuivi on isompi (110x200cm) ja kooltaan ihan loistava. Se käy mainiosti sisällä ja ulkona, sekä kokonsa puolesta niin hartioilla kuin kaulallakin.
Tällaiset pitkulaiset huivit yleensä vain kietaisen rennosti pään yli (1), mutta ulkokäytössä myös tuo varmasti kaikkien tuntema kaksinkerroin ja läpi -tyylinen pujotus (the european loop) on helppo (2). Kun huivi on kietaistu kaulan ympärille, se on helppo halutessaan viimeistellä solmimalla päät yhteen (3 ja 4), lookia on mukava viilata peilin äärellä mieluisaksi vaihtelemalla solmukohdan paikkaa ja löysäämällä/tiivistämällä huivia. Esimerkiksi kiepauttamalla huivin ympäri solmu siirtyy näppärästi niskaan (5).
Villaisia tai muuten paksuja huiveja käytän pääsääntöisesti vain talvella, mutta kesällä tai syksyllä jakun kanssa ne on helppo kietaista lämmittämään hartioille (6) miten nyt vain sattuu parhaiten pysymään ja sopimaan asuun! Tässä kohtaa joudun usein kokeilemaan hetken ennen kuin oikea asetelma ja mukava ponchomainen fiilis löytyy (tai tarvittaessa kiinnittämään lopputuloksen rinta- tai hakaneulalla). Paksujen huivien kanssa suosin ihan samoja tapoja kuin edellä, eli rentoa ympärikietaisua (8) (joka näyttää parhaalta kun päät jäävät vähän eri korkeuksille) ja läpi pujotusta (7).
Suuri ohut neliöhuivi kuuluu ehdottomasti suosikeihini ja on ihan mielettömän kiva sisäkäytössä! Taitettuna sen kolmiomuoto tuo huiviin ihanaa rentoutta ja se sopii edeltäjiä paremmin kokopäiväasusteeksi. Tämä Furlan huivi on ehdottomia suosikkejani ja olettekin sen jo muutamassa asukuvassa nähneet, yleensä kietaistuna niin, että kolmion kärki jää eteen ja päät koukkaavat niskan takaa rennosti takaisin eteen (9). Niin helppo ja huoleton!
Ryhtiä siihen tulee jos päät solmii alle tai päälle (10) tai kiepauttamalla normaaliin tapaan kaulan ympäri se näyttää enemmän tavalliselta pitkulaiselta huivilta (11). Parhaalta mielestäni näyttää kun huivi kapenee kärkiä kohden, eli jos huivi on suorakaide kiepautan sen usein päälle hieman viistosti, jotta se laskeutuisi nätimmin. Zaran valikoimasta löytyy muuten usein tosi kivoja pitkiä ja rentoja huiveja.
Näin ohuehkoja huiveja käytän enää harvemmin, vaikka ne toki ovatkin sirompia asustajia kuin edelliset. Oleellista näissä on pituus ja keveä materiaali. Juhlalookiin voisin kuvitella kietovani siron pitkän ja juhlavan huivin kerran pään ympäri ja antaa laskeutua vapaana (12). Silti useammin suosin sitä, että huivi on rennommin. Pitkää ja ohutta huivia voi helposti kiepauttaa ympäri parikin kertaa ilman, että se näyttää liian paksulta ja vasta sitten solmia päät (13) tai jättää solmimatta, miten vain haluaa. Tällaisilla huiveilla myös toisinaan leikittelen solmimalla ne rusetiksi eteen (14), mikä voisi toimia mainiosti myös riittävän isoilla silkkihuiveilla. Kaunein lopputulosta tulee kun rusetin kaarteita hieman pöyhii ja varmistaa, että huivin päät valuvat kolmioina ja loppuvat pienesti eri tasoille. Tämä tapa tuo kivasti volyymia yläkroppaan ja rinnukseen – ei siis välttämättä paras tapa hyvin rintavalle!
Kuten jo mainitsin, pienempiä huiveja en enää juuri käytä, mutta bongasin pari paikkaa, josta saa monipuolisemmin solmintavinkkejä! Tämä 25 tapaa sitoa huivi– video onkin jo monessa paikkaa vilahtanut, mutta se on erittäin näppärä ja löysinpä sen katsoessa itsekin pari uutta tapaa kokeiltavaksi! Lisäksi tällä sivustolla näyttäisi olevan liuta hyviä solmimisvinkkejä myös pienemmille huiveille!
Missä sitten käytän huiveja? Missä vain! Vaikea kuvitella tilaisuutta, johon huivi ei minulla kelpaisi. Huivi on oiva lämmittäjä ja suojaa yleensä kovin herkkää kaulanaluettani. Se myös suojaa auringolta etenkin hartioille heitettynä, niinpä kesäkuumallakin huivi kulkee laukussa mukana ja kun se on materiaaliltaan rypistymätön, voi sen kaivaa esiin laukun pohjalta missä vaiheessa päivää vain. Juhla-asua viimeistelee ohut huvi ja talvella käytän paksuja ja lämpimiä huiveja.
Ennen kaikkea se on kuitenkin asuste, joka säväyttää tylsääkin kokonaisuutta. Yksivärisen trikoomekon yleisilmettä voi muuttaa mielettömästi sillä, millaisen huivin siihen valkkaa – lookin saa hetkessä boheemista juhlavaan ja arkisesta pirteään. Huivi suojaa ja peittää, mutta myös koristaa ja viimeistelee. Mielessä pyörähti jo postausajatus saman mekon asustamisesta eritavoin, erityisesti huiveja käyttäen – kiinnostaisiko sellainen?
Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.
