Juuri toissa yönä hetki ennen nukahtamista puhuin miehelle, kuinka huolissani olen oman muistini temppuilusta. Viime vuonna pistin muistiongelmat stressin piikkiin, mutta nyt sitäkään ei voi enää syyttää. Unohdellut asiat, tapaamiset, tekemiset ja viestit hävettävät, sillä olen tottunut olemaan tosi tunnollinen ja yleensä tällaisissa asioissa myös hirveän hyvämuistinen. No en ole enää, kaikkea muuta. Eikä tarvinnut odottaa kuin vuorokausi seuraavaan todistusaineistoon. Eilen myöhään illalla istuttiin sohvalla ja mies kysäisi ohimennen, että olenko valmis seuraavaan päivään. En ollut yhtään kärryillä mistä puhuttiin ja onkimalla sain kaivettua esiin, että niin, kun on meidän vuosipäivä. Auts, se osui. Yleensä olen näissä asioissa hyvin perillä ja tapaan olla vielä sen verran lojaali, että infoan toista tärkeistä päivistä aina hyvissä ajoin, oli se sitten merkkipäivä tai muu edessä häämöttävä muistamisen arvoinen hetki. Noh, meillä ei ollut tästä hiiskuttukaan ja kiitos tämän dementikon muistini, elin sitä samaa arkea kuin muinakin päivinä. Toinen meistä oli tällä kertaa valmistautunut vaikka toinen ei, niinpä lähdetään ihan just nyt Haikon kartanoon viettämään parisuhdeaikaa, ihanaa! Suunnittelemani postaukset saavat siis odottaa ja arvontakin tipahtaa ruutuun kun ehdin, ehkäpä vasta huomenna. Ihanaa päivää kaikille!!
Farkkupaita: Only / Hame: Zara / Kengät: Marian / Kaulakoru: Mart of China / Vyö: Global / Keltainen rannekoru: Odd Molly, saatu / Ruusukultainen rannekoru: Shashi
Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.
