Olen tyytyväinen, että tämä vuosi päättyy. Jollain kierolla tavalla tämä on ollut yhtä aikaa ihanan antoisa ja armottoman nihkeä. Olen oppinut paljon ja kokenut vaikka mitä, mutta olen silti tosi tyytyväinen, että tämä tulee taputelluksi umpeen. Ihan kuin maailma olisi jotenkin erilainen 1.1.2017, mutta ehkä tiedätte sen henkisen fiiliksen, mikä vuoden päätökseen ja ikään kuin kuvitteelliseen uuden alkuun liittyy. Ensi vuoden on pakko olla erilainen, teen siitä erilaisen. En tosin vielä tiedä miten, mutta enköhän tässä matkan varrella jotain keksi.
Tämän vuoden aikana on tapahtunut niin henkilökohtaisia asioita, että julkinen vuosiyhteenveto on aika vaikeaa. Oikeastaan ne kaikkein kipeimmät ja kauneimmat jutut jäävät väistämättä uupumaan. Välillä herkuttelen ajatuksella, että kirjoittaisin täysin anonyymia blogia, jolloin jollain tapaa voisi kirjoittaa enemmän. Mutta tässä ollaan ja tällä mennään.
Työ
Työ on niitä aiheita, joissa olisi enemmänkin kerrottavaa, mutta samalla se on myös asia, josta suurin osa ei vain ole julkisesti leviteltävissä. Tai siis en halua tehdä sellaista. Mutta sanotaanko niin, että todella paljon on tapahtunut. Toisena hetkenä olen kohdannut asioita, joita en olisi voinut ajatella, että vielä tällä vuosituhannella tapahtuu, toisena jaksona olen löytänyt itseni ihmettelemästä asioiden loksahtelua paikoilleen kuin ihmeen kaupalla. Ja kaikkea siltä väliltä.
Yhdessä ne muodostavat äärimmäisen oudon vuoden, jonka aikana on tullut pohdittua paljon. Onneksi vuoteen on mahtunut onnistumisen tunteita ja paljon ylpeyttä siitä, että olen onnistunut haastavissakin tilanteissa säilyttämään järjen ja rauhallisuuden. Nyt olen töiden suhteen tilassa, jossa palaset loksahtelevat kivasti paikoilleen. Tällä paletilla todellakin haluan jatkaa uuteen vuoteen, suunnattoman kiinnostuneena nykyisestä työkuviosta ja valtavasti koko ajan oppien. Ihanaa työskennellä mielenkiintoisten brändien kanssa ja myös inspiroivien ihmisten! Ensi vuodesta tulee työrintamalla epäilemättä mielenkiintoinen ja aika näyttää, millaiseksi tuleva vuosi siltä osin muotoutuu.
Suhdekuviot
Olen turhautunut, iloinnut ja surrut. Nauranut ja itkenyt. Miettinyt puolivakavasti erämaamökkiin muuttamista ja 15 kissan hankintaa. Käyttänyt aikaani ja kuluttanut sydäntäni yli sen kestokyvyn omasta mielestä ihanaan tyyppiin, jolle olen ollut kiltimpi kuin kai ansaitsisi tai osaa ehkä koskaan arvostaa. Joka tapauksessa, jolle olen halunnut olla hyvä ja tehdä hyvää, tuoda hymyn ja onnea, mutta ilmeisesti kuitenkaan onnistumatta olemaan silti riittävän hyvä. Eli ehkei se oikeasti ole niin ihana jos antaa tuntea siten. Jos vaikka ensi vuonna ymmärrän sen.
Olen uteliaana katsellut ympärilleni ja pohtinut, että onpas aikuisilla ihmisillä säätökuvioita. Harvan suhteet, tai miksi niitä nyt kutsuisi, tuntuvat menevän mitenkään perinteisellä tapaa, ja oikeastaan ihan virkistävää niin. Samalla olen myös hämmentynyt siitä, kuinka epäjohdonmukaisesti aikuiset ihmiset toimivat. Olen ihmetellyt, miten olen onnistunut elämään 31 ikävuoteen asti niin, että suhdekuviot oli se elämäni mutkattomin osuus. Tapasin toki aiempina sinkkuaikoin hillittömiä urpoja, joista on jäänyt muutamia muikeita tarinoita kerrottavaksi loppuelämän varalle, mutta onnistuin aina päätymään pidempiaikaisiin kuvioihin tosi hyvien tyyppien kanssa. Tänä vuonna olen miettinyt voiko tuuri loppua. Tai sitten ongelma on siinä, etten juuri halua enää niitä perinteisiä asioita. Ehkä maailma ei ole muuttunut vaan minä olen.
Hassuinta on, että koen oikeastaan kaipaavani melko vähän ja samalla tarjoavani toiselle aikuiselle enemmän kuin koskaan ennen olisin osannut. Olen paljon parempi versio itsestäni kuin vaikka 10 vuotta sitten. Tai edes pari. Ei ole kiire minnekään, haluan ottaa rennosti ja ajattelen, että kaiken voi sumplia jotenkin. En liioin halua itsenäisyyden kadottamista, vaan enemmänkin ajattelen simppelisti, että olisi aika jees, jos olisi tilanne, joka ikään kuin olisi selkeä ja jonka, pysyvyyteen voisi sillä tapaa luottaa kuin miten minkään pysyvyyteen nyt ikinä voi. Että ennen kaikkea olisi hauskaa yhdessä ja fyysistä kemiaa. Mikäpä olisin vaatimaan kun itsekään suurista linjoista tiedä, enkä edes halua yrittää katsoa turhan pitkälle. Mutta ei.
Peiliin on tullut katsottua vuoden aikana monesti ja Sannin sanoin, että mitähän v**tua on livennyt huulien välistä jokusen kerran ympärille katsellessa.
Ystävyys
Tänä vuonna ystävyyssuhteeni ovat syventyneet, olen lähentynyt monen kanssa ja jakanut sekä antanut entistä enemmän itsestäni. Uskaltanut olla aiempaa enemmän auki. Se ei ole ollut itsestään selvää, olen aina ollut melko erakkoluonteinen ja jollain tapaa myös yksityinen ihminen, en ehkä ole osannut jakaa omia sattumuksiani. Enemmän olen kuunnellut kuin kertonut, mutta nyt asia on selvästi muuttunut; olen uskaltanut olla hyvinkin alasti ihmisten edessä. Seisoa heikoilla jäillä ja ottaa riskin, miten toinen reagoi. Selvästi se vaatii myös tietyn tyyppiset ihmiset, sillä edelleenkin suurimmalle osalle annan vain etäisen kuoren. Sitten taas toisten seurassa tungen ranskalaisia hampaideni jatkopaloiksi ja mietin, olenko todella 32.
Edelleenkin ystäväpiirini on pieni, mutta voi että, mitä helmiä siinä on. Koen olevani etuoikeutettu siinä, että olen löytänyt ihmisiä, joiden seurassa voin, osaan ja uskallan olla oma itseni. Että he ovat siinä. Tukevat ja jakavat. Olen voinut olla heikko, mutta samalla saanut myös tuntea itseni tarpeelliseksi. Ja paljon muuta. Ystävyyssuhteiden kohdalla tämä on ollut elämäni paras vuosi, ja se on aika todella paljon se!
Jos jotain, niin ehkä sijaa olisi vielä vähän laajemmalle sosiaaliselle piirille, etenkin jollain tapaa samassa elämäntilanteessa oleville, jotka mahdollistaisivat myös spontaanit tekemiset. Voisikohan vuosi 2017 tuoda mukanaan uusia ystäviä?
Hyvinvointi ja ulkonäkö
Hyviin asioihin lukeutuu myös fyysinen hyvinvointi. Siihen nähden, miten vähän olen tänä vuonna viettänyt aikaa jumppasaleilla, olen voinut fyysisesti ihmeen hyvin. Ehkäpä entistä säännöllisemmän ruokarytmin löytyminen on tehnyt hyvää. Olo oman kropan kanssa on muutenkin sinut. Voin oikeasti sanoa, että olen tosi tyytyväinen kehooni ja hirveän sinut sen kanssa. Olo omissa nahoissa tuntuu kaiken kaikkiaan hyvälle.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö ensi vuoden tavoitteeni olisi kohottaa yleiskuntoa. Vaikka olenkin tyytyväinen kroppaani ulkoisesti, haluan vaikuttaa siihen myös sisäisesti, mikä tarkoittaa vähän parempaa lihaskuntoa ja sitä kautta toivottavasti parempaa jaksamista sekä parempi unia. Näin läpi elämäni univammaisena eläneenä haluan panostaa ensi vuonna hyviin yöuniin entistä enemmän ja haavelistan kärjessä kiikkuukin uusi patja – materia, johon panostamisen uskon kannattavan!
Vaatekaappini sisältö on taas ottanut ison harppauksen lähemmäksi sitä, mitä sen haluankin olevan. Ja olen löytänyt tyylimuusaani, Elsan. Vuoteen on siis mahtunut vähän vähemmän krääsää, turhaa, heräteostoksia ja kerrasta nukkaantuvia juttuja. Sen sijaan enemmän vaatteita, jotka saavat oloni hyväksi. Sellaisia, joita on ilo käyttää. Tästä suunnasta en todellakaan halua luopua ensi vuonna vaan päinvastoin, alkuvuoden missio on hankkiutua niistä lopuistakin vaatekaapin turhakkeista eroon!
Asuminen
Rakastan asuntoani. Kaikista aikuisikäni kymmenestä (huh, onko niitä todella jo niin paljon?) asunnosta tämä tuntuu eniten kodilta. Tunnen oloni kotoisaksi ja turvalliseksi, hyväksi. Juuri sellaiseksi, millaiseksi kotona pitääkin olo tuntea. Ja oikeastaan nyt, vuosi muutosta, on asiatkin kotona aika kivasti paikoillaan. Vihdoin.
Mitä kaipaan vuodelta 2017?
Matkoja, haluan matkustaa. Haluan käydä enemmän keikoilla ja kulttuuritapahtumissa. Haluan viettää aikaa hyvien tyyppien kanssa. Fiilistellä. Haluan tuntea itseni jonkun silmissä erityiseksi ja haluttavaksi. Haluan läheisyyttä tätä vuotta enemmän. Lisäksi haluan nauraa ja pitää hauskaa – tähän vuoteen on mahtunut liikaa kyyneliä, enkä jaksa enää itkeä! Uudet kierolla huumorintajulla varustetut uudet ystävät toivotan myös ilolla tervetulleeksi elämääni! Ensi vuodesta tulee hyvä vuosi. Ja vaikkei tulisi, suhtaudun siihen sellaisena.
