Vuosi lähentelee loppuaan ja näköjään joulunpyhissä on tunnelmaltaan jotain, joka laittaa pohtimaan sekä mennyttä vuotta, että suunnittelemaan tulevaa. Tai ainakin sattumalta tasan vuosi sitten tapaninpäivänä julkaisin koosteen vuodelta 2018.
Työ ja raha
Kun miettii kulunutta vuotta ei oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin aloittaa työstä, se kun on tänä vuonna kokenut suurimman muutoksen ja yrittäjäksi jääminen on myös tärkein saavutus vähän aikaan. Alkuvuosi kului yritystoimintaa suunnitellessa ja aloittamista varten säästäessä, kesällä lopulta toteutin pitkään takaraivossa eläneen haaveen ja jättäydyin täysipäiväiseksi yrittäjäksi. Se jännitti, mutta samalla myös koin, että aika on juuri nyt oikea. Olen kerryttänyt vuosia työkokemusta, tiedän mitä osaan ja mitä voin asiakkaalle tarjota, mutta myös markkinat ovat puolellani. Osaamiselleni on tällä hetkellä kysyntää. Se ei kuitenkaan automaattisesti takaa onnistumista tai menestymistä, mutta oli päätöstä edesauttava tekijä. Palaan yrittäjyyden ensimmäisiin kuukausiin omassa postauksessaan, aihe kun on tähän koosteeseen vähän turhan laaja.
Joka tapauksessa yrittäjyys on ollut vuoden kantava teema ja yhtä oppimista. Olen oppinut yrityksen perustamisesta, pyörittämisestä, asiakkaiden tarpeista ja samalla myös itsestäni. Kaikki se on ollut arvokasta ja siinä on paljon pohjaa tulevan vuoden rakentamiseen. Yrittäjyydellä on myös ollut odottamaton sivuvaikutus, se on muuttanut suhdettani rahaan. Kun raha ei yhtäkkiä tulekaan säännöllisenä ja kiinteänä kuukausittaisena samansuuruisena summana ja kaikista oheiskuluista joutuu huolehtimaan itse, on se laittanut tarkastelemaan rahaa ja taloutta entistä analyyttisemmin ja järjestelmällisemmin. Myönnän olleeni vuosikaudet hyvin boheemi rahankäyttäjä, ja siksi onkin iso asia, että ensimmäistä kertaa elämässäni olen tänä vuonna oppinut ja onnistunut säästämään.
Ensin säästin yrityksen perustamista varten, mikä oli näin jälkeenpäin ajatellen erittäin järkevää, ja sen jälkeen olen säästänyt yritykseni puolesta tuleviin maksuihin ja hiljaisempiin kuukausiin sekä omaa elämää ja tulevaisuutta varten. Ja mikä parasta, olen oikeasti onnistunut siinä.
Päästyäni rytmiin säästämisessä olen alkanut haaveilla omasta asunnosta ja alkanut miettimään eläkekertymiä, mahdollisia sairastumisia ja kaikkia elämän käänteitä ihan uudesta perspektiivistä. Jos aikaisemmin koin, etten ehkä koskaan saa omilla tuloilla riittävästi rahaa kasaan omaan asuntoon ja koin sen enemmän sitten joskus jonkun kanssa -haaveeksi, olen tänä vuonna havahtunut, että en voi laittaa tulevaisuuden turvaani muiden tai ehkä sitten joskus -ajatusten käsiin. Niinpä tein ison ryhtiliikkeen ja olen asuntosäästänyt systemaattisesti. Matkaa on vielä paljon, mutta ensimmäistä kertaa ajatus tuntuu realistiselle, ja se motivoi.
Matkustus
Tänä vuonna olen saanut kokea ihania matkoja. Olen käynyt useamman kerran Virossa ja matkaillut kotimaassa. Loppukeväällä kävin Tunisiassa ja Algeriassa, ja marraskuussa koin unohtumattoman matkan Tansaniaan ja poikkesin Qatarissa. Matkailuvuosi on siis ollut antoisa. Vaikka kaukomatkoja on ollut vähemmän, ne ovat olleet sitäkin unohtumattomampia.
Tulevaan vuoteen on jo varattua matka tuttuun Wieniin, mutta haluaisin myös käydä Ranskassa sekä nähdä ihan uusia maita kauempaa. Kazakstan kiikkuu edelleen toivekohteiden kärjessä. Haluaisin myös saada työkuviot rullaamaan niin, että olisi mahdollista viettää pidempiä jaksoja ulkomailla ja tehdä sieltä käsin asiakastöitä, mutta aika näyttää onko se vielä ensi vuonna realistinen toive.
Liikunta ja hyvinvointi
Tänä vuonna olen liikkunut säännöllisesti, mikä on itselle tärkeä asia. Vaihdoin toissa vuonna kuntosaliketjua ja ensimmäistä kertaa vuosiin aloitin kuukausijäsenyyden. Se on tuonut rytmiä liikuntaan, mutten ole oikein onnistunut löytämään uudesta paikasta suosikkitunteja ja mieluista tunnelmaa, mikä on vähän harmittanut. Pääasia silti on, että liikunnasta on tullut säännöllinen osa arkea, mutta sitä on vielä varaa lisätä. Yrittäjyys on omalta osaltaan lisännyt mukavasti arkiliikuntaa. Istun vähemmän ja liikun päivisin enemmän, ja myös käveltyä tulee siten entistä aktiivisemmin.
Pääasiassa olen tänä vuonna voinut fyysisesti ihan hyvin, mutta tilapäiset stressijaksot ovat näkyneet ja tuntuneet kehossa, joten ensi vuonna tavoitetila on kuunnella ja huomioida kehoa entistä enemmän. Olen jo syksyn aikana lisännyt unitunteja, sillä yrittäjänä ei ole aiemman kaltaista välttämättömyyttä olla toimistolla aikaisin aamulla. Se on ollut merkityksellistä, mutta ensi vuonna vähän vielä lisää unta. Lisäksi vähän vähemmän karkkia, sitä kun on jostain syystä tänä vuonna kulunut vähän tavallista enemmän.
Ihmissuhteet
Kuluneena vuotena ihmissuhteet ovat soljuneet tasaisina ja rauhallisesti kehittyen. Arki on tuntunut täydelle ja yrittäjyys on läpi vuoden ollut ykkösprioriteetteja, mikä on näkynyt siinä, etten ole nähnyt kaikkia elämäni tärkeitä ihmisiä niin paljon kuin koen, että haluaisin ja pitäisi. Ehkä yrittäjyyteen fokusoituminen on myös vaikuttanut siihen, etten ole jaksanut uhrata energiaa liiaksi parisuhteen suuriin kysymyksiin tai edes pieniin arkikonflikteihin. Olen ehkä ollut tänä vuonna melko itseeni kääntynyt ja kokenut tehneeni tänä vuonna oman elämän kannalta tärkeitä panostuksia ja linjan vetoja, mikä on saattanut näkyä elämäni ihmisille paikoin etäisyytenä. Mutta sen aion korjata ensi vuonna ja nähdä ystäviäkin enemmän! Ja jos tämä vuosi on parisuhteessa ollut tasaisena rullaavaa arkea, ensivuoden suhteen haluaisin tietää, mihin suhde voi kantaa ja pystyykö se kehittymään, kasvamaan ja vuorovaikuttamaan sellaisella tavalla, jolla on mahdollisuus kestää ja kantaa pitkälle.
Tänä vuonna olen kaiken ohessa kantanut huolta ikääntyvästä äidistä ja kunnoltaan heikentyneestä veljestä. En voi väittää, etteikö tulevaisuus siltä osin pelottaisi. Ihan viime vuosina olen havahtunut siihen tosiasiaan, että pahimmassa tapauksessa ei mene kauaa, kun itsellä on yksin kaksi ihmistä, joista kantaa vastuuta ja joiden arkea pyörittää. Se on tuntunut aina kaukaiselle, vaikka uhka on leijunut läpi aikuiselämäni yllä aina äidin rintasyövästä lähtien yllä, mutta nyt viime vuosien tapahtumien jälkeen se on taas konkretisoituut. Terveys voi äkkiä kadota alta ja asiat muuttua nopeasti. Toivon, että se hetki ei ole vielä pitkään aikaan, mutta aihe lipuu silti yön pimeinä tunteina mieleen ja yhä edelleen tuntemattomasta numerosta tuleva puhelu saa hetkeksi jättämään sydämen lyönnin välistä.
Yritän kääntää pelon voimavaraksi ja ohjata toimintaan. Ajattelen, että nyt kannattaa tehdä, kokea ja matkustaa, sillä tulevaisuus on arvaamaton. Haaveita ei kannata jättää odottamaan. Samalla se kuitenkin on tuskallinen huoli ja jatkuva velvollisuudentunto, josta en taida näin ikääntyvän yksinhuoltajan ainoana ns. normaalikuntoisena lapsena taida päästä koskaan yli ja ohi. Sitä huolta olen kantanut tähän asti, ja tänä päivänä se tuntuu konkreettisemmalta kuin koskaan, yksinäinen ja valitsematon vastuu muista ihmisistä. Mietin myös, kuinka paljon se kaikki vaikuttaa käsitykseeni mahdollisista omista lapsista, ehkä yllättävänkin paljon. Vuosi sitten kirjoitin lapsettomuudesta, sekin on aihe, johon ajattelin palata oman postauksen muodossa myöhemmin.
Mitä toivon vuodelta 2020?
Olen viime päivinä yrittänyt miettiä vastausta kysymykseen, mitä toivon tulevalta vuodelta. Olen elämässäni hyvin kehitysorientoitunut ja kaipaan tunnetta, jossa haastan itseäni ja menen eteenpäin. Tänä vuonna yrittäjyys on ollut iso teema, mutta mitä sen jälkeen, mitä ensi vuonna? Tietenkin on paljon pieniä asioita, mutta suuressa kuvassa, mihin haluan itseäni ja elämääni kehittää ja viedä? Se on osin vielä avoin kysymys.
Ainakin haluan kehittää yritystoimintaani ja olenkin varannut sen työstämiselle alkuvuodesta aikaa. Haluan vakiinnuttaa toimintaa ja saada siihen turvaa tuovaa jatkuvuutta. Lisäksi olen ajatellut kevätkaudelle mentorointia, ja muistiinpanoista löytyykin jo alustavasti vihreää valoa näyttänyt oman alan superammattilainen, joten olisi hullua olla tarttumatta tilaisuuteen. Mentoroitavaksi päätyminen varmasti haastaisi tervetulleella tavalla ajattelemaan omaa uraa ja osaamista. Lisäksi haluan matkustaa ja kokea uusia asioita, sekä mieluusti perinteisten lomien sijaan ajatella enemmän työntekoa eri paikoista.
Tulevana vuonna haluan myös muuttaa. Oma asunto ei vielä tällä aikajaksolla ole realistinen, näin yrittäjänä kun en yksin ole pankille kummoinen lainakandidaatti. Koska teen nyt kotoa käsin töitä, kaipaan pikkaisen lisää neliöitä ja muutenkin, aika tässä asunnossa on tullut täyteen. Niinpä toivon, että uusi koti löytyisi kevään aikana.
Läheisiä ihmisiä haluan nähdä enemmän ja parisuhteelta toivon kykyä kohdata isoja kysymyksiä ja ylipäätään vuorovaikutuksen kehittymistä. Ensi vuonna haluan tietää, mihin suhde voi kehittyä ja pystyykö se kasvamaan passiivisesta eteenpäin lipumisesta aktiiviseksi tiimityöksi, joka kykenee vastaanottamaan elämän kipeätkin aiheet rohkeasti ja proaktiivisesti vastaan. Mutta ihmissuhteiden ohella aion tarkkailla myös itseäni. Olen elänyt jo riittävästi huomatakseni tapojani ja toistamiani kaavoja, ja niitä haluan aktiivisesti haastaa.
Vaikka siis isoa määriteltyä kattotavoitetta vuodelle ei varsinaisesti ole, on paljon pieniä ja toisaalta elämänlaadullisesti tärkeitä. Ja ylipäätään toivon tasapainoa, onnellisia kokemuksia sekä kohtaamisia ja terveyttä.
Kuvituksena tuttuun tapaan Instagram-tilini vuoden eniten tykätyimmät kuvat.
