Koen tämän kesän alkaneen toukokuisesta Kaukasuksen reissusta, jolloin sai ensikosketuksen lämpöön ja kesäelämään.
Kesä tuntuu menneen vauhdilla, mutta kun pysähtyy miettimään, huomaa miten paljon siihen oikeastaan onkaan mahtunut. Näin monipuolisen kesän ja mielettömien säiden jälkeen tuntuu jotenkin poikkeuksellisen oudolta ajatus arjesta ja syksyyn siirtymisestä, vaikka normaalisti rakastankin syyskautta. Ehkä se ihastus pääsee vielä esiin kunhan loman ja arjen murros on selätetty.
Georgian, Azerbaidzanin ja Armenian reissu oli mieletön. Yksi elämäni parhaista reissuista. Tbilisistä en ole vielä kirjoittanut blogiin paljoa, mutta se on mielessä ja tulee kyllä. Kohde teki jotenkin niin ison vaikutuksen, että oikeiden sanojen löytäminen vie aikaa.
Kun palasimme, sappiaoireet pamahtivat kovempina kuin koskaan. Liekö reissaamisella ollut jokin vaikutus asiaan.
Ihanan reissun jälkeen ajatuksissa olikin yhtäkkiä vain fyysinen vointi ja sen heittely. Jouduin perumaan suunniteltuja juttuja ja juoksemaan lääkärissä. Alakuloisuus iski ja pelkäsin menettäväni koko kesän. Onneksi niin ei käynyt. Pääsin leikkaukseen todella nopeasti ja toivuin kotona kun muut nauttivat kesähelteistä. Silloin en vielä tiennyt, että ne jatkuvat lopulta läpi kesäkuukausien ja saan omankin loman ajalle yllin kyllin aurinkoa.
Siihen toipumisen ja lomalle lipumisen väliin tipahti mahdollisuus uuteen työhön, ja löysinkin itseni tavallisen lomaa ennakoivan työarjen sijaan laittamasta kasaan työpöytääni, siivoamassa konetta ja jättämässä jäähyväisiä ihmisille. Mieli myllersi, mutta aluillaan oleva loma enteili jo mielessä.
Sain ihanat neljä kesäviikkoa.
Tässä lomassa myös poikkeuksellista oli se, että ehkä ensimmäistä kertaa aikuisiälläni vietin paljon aikaa yksin. Ei ollut ketään lomakaveria, vaikka välillä sellaista kaipasinkin, ja muutenkin sosiaalisella rintamalla on nyt ollut vähän hiljaisempaa. Päätin kuitenkin kääntää yksin olon voitoksi ja sairasviikkojen jälkeen halusin ahmia kesää. Niinpä tein juttuja yksin. Luin puistossa, testailin Helsingin aamiaisia, poikkesin Lonnassa ja uin Altaalla. Juuri sellaisia asioita, mistä olin haaveillutkin. Myös ekaa kertaa jätin blogin taka-alalle, teki mieli vain olla ja antaa mielen levätä.
Toki sain kokea ihania juttuja seurassakin, käydä Loviisassa, viettää pari päivää Joutsassa ja istua iltaa niin Tervasaaressa kuin Vallisaaressakin. Juoda viiniä kesäillassa, käydä keikoilla ja opetella pyöräilemään pitkän tauon jälkeen.
Se kaikki teki hyvää, oikeastaan niin hyvää, että vaikka vastassa onkin kiinnostava työprojekti, arkeen paluu on kieltämättä tuntunut jotenkin poikkeuksellisen hankalalta. Heinäkuun aikana löysin itsestä todellisen kesäsielun, jota olisin mielelläni vielä vaalinut.
Loppujen lopuksi siis paras kesä vähään aikaan. Tulisipa tästä syksystäkin sellainen!
Kuvat: Anna-Maria K.
