Midimittainen printtimekko

Olen viettänyt viime päivinä paljon aikaa kotona koneen ääressä, joten tuli suurena yllätyksenä, kuinka ilmat ovatkaan hetkessä viilenneet. Lähdin ulos tässä kuvien midimekossa, kuten joinain aiempinakin päivinä, mutta kylmä iski iholle ja muutti sen kananlihalle. Tänään luulin oppineeni, ja lähdin liikkeelle pitkähihaisessa midimittaisessa neulemekossa, sillä lopputuloksella, että kaupungilla kiitäessäni hikoilin ja yritin kiskoa mekon hihoja ylemmäs. Tiedä tässä sitten miten pitäisi pukeutua.

Aamupäivän istuin Oodissa ja tuntui hyvältä huomata, kuinka nettisivuprojekti on jo pitkällä ja vaikka alkuviikolla meinasi iskeä epätoivo, nyt olen jo luottavaisin mielin, että saan sivun auki heti alkuviikolla. Kaiken lomassa olen opetellut yrittäjyyteen liittyviä käytännön juttuja, kuten vaikka kirjanpito-ohjelman käyttöä ja syöttänyt kasan tositteita kirjanpitäjälle käsittelyyn. Siinä samalla konkretisoitui se, kuinka pienistä summista on kasvanut iso virta ja toiminnan käynnistäminen haukannut ihan mukavasti rahaa. Kaikki ei toki pakollisia, mutta kuten aiemmin taisin mainitakin, haluan tehdä kunnolla ne asiat, mitä ylipäätään valitsen tehdä, eli olen siten ollut valmis maksamaan tietyistä asioista ja avuista. Kiitän siis itseäni siitä, että onnistuin säästämään kevätkauden aikana. Ne rahat tulevat nyt todella tarpeeseen kun menoja on enemmän kuin tuloja.

Yksi asia, mistä olen pihistellyt on hiukset. Olen janonnut kampaajalle pääsyä siitä kun joitain kuvia katsellessa tajusin, että oho, onpas hiukseni kasvaneet. Ja oikeastaan jo vähän ylikasvaneet. Onneksi on youtube ja eräänä yönä innostuin katselemaan vinkkivideoita siitä, miten leikata omat hiukset ja rohkaistuin testaamaan – tosin näin alkuun vain sellaisella kevyellä vajaan kolmen sentin latvan siistimisellä. Nyt mietin, josko uskaltaisi yli 15 vuoden jälkeen kokeilla tehdä muutaman raidan hiuksiin kotona. Potentiaalien katastrofi, mutta riskit voisi minimoida kokeilemalla ensin hyvin, hyvin varovaisesti. Saa nähdä.