Omistan paljon vaatteita, joiden matkasta luokseni tiedän vain raapaisun. Sitten on muutamia sellaisia, jotka tarinansa myötä melkein kuin syttyvät eloon, ne eivät ole vain vaatteita vaan muistoja. Eivät välttämättä yksin minun muistoja, mutta tietäessäni niiden tarinat, olen ikään kuin osa samaa matkaa kantaessani niitä. Juuri sellainen vaate tuntui ehdottoman oikealta valinnalta äitienpäiväksi.
En tiedä hameen syntypäivää, mutta tiedän, että siitä on ainakin 33 vuotta. Olen nähnyt ruudullisen polvimittaisen hameen joskus aikaa sitten vähän jo kellastuneessa kuvassa, jossa se on äitini päällä Bulgariassa. Muistan ihastelleeni asua, äitiä ja aivan erityisesti laukkua. Äitini on aina tehnyt paljon vaatteita itse, ja niin myös kuvan hame oli hänen Marimekon kankaasta ompelema. En ollut koskaan nähnyt hametta luonnossa, en edes osannut ajatella että sitä enää olisi, äiti kun on pistänyt kiertoon jo aikapäiviä sitten niin monet ihanuudet, joita on kantanut ikäisenäni. Eräänä päivänä tänä keväänä hame kuitenkin ilmestyi esiin erään viereilun yhteydessä, äiti oli löytänyt sen jostain ja pohti mitä siitä askartelisi. Hyppäsin kiireesti väliin pelastamaan luomuksen ja sinä päivänä hame muutti luokseni, pääsin osaksi sen tarinaa.
Sunnuntaina istuin autossa ja mietin, että siinä kuvassa kesällä 1981 hameen kanssa poseeratessa äitini oli 30-vuotias kuten minä nyt, ja nyt päälläni on sama hame melkein tasan 33 vuotta myöhemmin. Hassua ajatella, missä kaikkialla se onkaan reissannut ja miten monta paikkaa nähnyt, niin paljon käytetty ja kaunis edelleen.Tällaista vaatetta on ilo kantaa ja aion vaalia sitä yhtä rakkaudella kuin äitini nuoruudesta säilyneitä kauniita vöitä, jotka muutama vuosi sitten omin itselleni.
Pusero: Sfera / Vyö: H&M / Kengät: China Girl
Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.
