Kesän alussa lyhyen kävelymatkan päähän kodistani aukesi Meripaviljongin kylkeen kelluva terassi. Siitä asti on ollut ajatuksena istahtaa Säästöpankin rantaan terassille jokin kesäinen viikonloppu, mutta kuinka ollakaan, kesäviikot ovat juosseet ohi ja mielessä on lähinnä hämmennys – joko todella pian syyskausi on aluillaan? Ehkä kesä tuntuu aina liian lyhyelle, tai sitten se johtuu osin siitä, että lämpö saapui lopulta varsin myöhään. Moni perinteinen kesäjuttu onkin kokematta, kuten vaikka Linnanmäki, Suomenlinna, Allas Sea Pool tai aamukahvit Kauppatorilla. Toisaalta tänä kesänä pinnalla on ollut paljon suuremman mittakaavan asioita. Silti haaveilen vielä kesäkokemuksista enkä yhtään syksystä.
Onneksi vielä on terassikelit ja lauantain sää oli mitä parhain. Auringossa parsa-annosta odotellessa vedin midimittaista hameenhelmaa ylemmäs ja tunsin ihon helmeilevän paahteesta. Mietin mielessäni, kuinka Facebook oli juuri muistuttanut samaisesta päivästä pari kesää sitten. Silloin ilmassa tuntui syksy, jalassa oli villasukat ja ikkunalaudalla valaisi kynttilä. Hymähdin, kuinka kaukaiselle se Huvilateltasta kantautuvaa musiikkia ja suihkulähteen kevyttä kohinaa kuunnellessa tuntui.
Lasi terassin roséviiniä, kasvisruokaa ja rauhallinen terassi. Pidän siitä, että lähelle on ilmestynyt monia kivoja uusia ravintoloita ja vaihtoehtoja ylipäätään. Kiinnostuneena seuraan, mitä lähitulevaisuudessa edessä häämöttävä ranta-alueen remontti tuokaan tullessaan. Ehkäpä lisää mahdollisuuksia nauttia meren läheisyydestä.
Tänään uuteen viikkoon herätessä sää näytti toiselta. Pilvet roikkuivat matalalla, samoin kuin mieli. Lauantain keveä kesäolo tuntui kaukaiselta, mutta toisaalta, jos se jäi kesän viimeksi terassikerraksi niin en valita. Kaikki oli just hyvin. Sittemmin pinnalle on nostettu isompia teemoja, sellaisia, jotka ovat odottaneet syventymistä kesän ja yrityksen käyntiin saamisen taistellessa menneinä viikkoina ensisijaisesta huomiosta.
Nyt mielessä hapuilee melankolia ja mieli pyörittelee niin isoja ja sydämeen osuvia asioita, että tuntuu paljon helpommalta kirjoittaa kesämuistoista kuin unohtua katsomaan osin kiinni unohtuneiden verhojen välistä seinälle heijastuvia myöhäisiltapäivän valonsäikeitä ja sukeltaa syvälle omaan mieleen.
Meripaviljongin terassilounas saatu blogin kautta.
