Työmatkustuksen parhaita puolia on uusien paikkojen näkeminen. Pitkät kokoukset ja ohjelmantäytteiset päivät voittaa ne hetket kun pääsee kiertelemään kaupunkia, tai sisällä istumisen oheen on järjestetty kivaa ohjelmaa tai ainakin hyvä illallinen. Keskiviikkona kävin syömässä hauskassa Brauerei Forstissa, Forst-olutmerkin panimoravintolassa, mutta eilisen illallinen löi silti laudalta edellisen päivän.
Upea kirkas sää oli täydellinen illallistaa ylhäällä. Merano on upea pieni kaupunki vuorten keskellä, kumpuileva maisema on äärettömän kuvauksellinen ja olen harmissani, että suuren osan maisemista on nähnyt vain auton ikkunasta käsin. Laajat omenapuurivistöt, siro arkkitehtuuri, vehreä luonto ja ympärillä hohtavat lumihuippuiset vuoret tekevät paikasta upean. Eilen illalla nousimme kaapelivaunutta puolentoista kilometrin korkeuteen, henkeä salpaavien näkymien äärelle, juuri sopivasti nähdäksemme auringonlaskun. Ravintola Gasthaus Hochmuth sijaitsi upealla paikalla, esteettömällä näkymällä alas laaksoon. Paikka oli muutenkin tunnelmallinen ja ruoka erinomaista; talon omia antimia ja jälkiruoaksi herkullinen pieni kakkulajitelma. Myöhään illalla aterian jälkeen ympärillä oli jo pilkkopimeää, vain kaupungin valot loistivat jossain kaukana alhaalla. Myöhään kulkeva kaapelivaunu nytkähti liikkeelle ja sukelsi kohti valomertä, upea kokemus! Tänään viimeinen kokouspäivä, tai puolikas sellainen, ja heti puolen päivän jälkeen suunta kohti Veronaa!
