Matka yhdelle kolmesta Mantananin saaresta vaatii aikaa, parhaimmillaan sinne ehtii parissa tunnissa Kota Kinabalusta, tunti maantietä ja tunti vettä halkoen, mutta se kannattaa. Toisin kuin kaupungin edustalla olevat somat pienet paratiisisaaret, se ei ole yltäkylläisen täynnä turisteja, vaikka retkiä sinnekin liki päivittäin tehdään. Mantananin saaret on mainittu Borneon alueen neljänneksi parhaaksi sukkellus-/snorklauskohteeksi, kolme ensimmäistä sijaitsee toisella puolella suurta saarta, joten tämä on kehutuin kohde, johon ehtii tehdä päiväretken.
Mantanania koristaa pitkä ja kaunis valkoinen hiekkaranta, jota kostuttaa lämmin ja matala aallokko. Snorklausretken sinne hankkinut pääsee todennäköisesti nauttimaan kahdesta eri vedenalaisesta kohteesta, ehtien silti rentoutua keskipäiväivän lämmössä rannan riippumatossa löhöillen tai hiekkaan varpaat upottaneena. Vesi on kirkasta ja sykähdyttävän turkoosia. Näkyvyys on hyvä, huomattavasti parempi kuin Kota Kinabalun edustalla. Toki, kuten monissa vastaavissa turistiretkien suosituimmissa kohteissa, korallisto on jo kokenut paljon tuhoa. Sukellusretkeläinen saattaa kuitenkin päästä syvemmälle, kohteisiin, joissa loisto ei ole vielä vaurioitunut. Silti, Mantananin vedenalainen maailma on vaivan arvoinen, ja päihittää mennen tullen Sabahin pääkaupungin lähisaarien näkymät.
Pieniä kaloja on monipuolisesti, kookkaat korallit huojuvat rauhallisessa aallokossa ja pisteinä pohjalla koristaa rannalle rantautuneita kookkaammat koukeroiset simpukat ja sähkönsiniset meritähdet. Mitä etäämmälle retkeläiset tuoneesta veneestä ui, sitä rauhallisempana ja kauniimpana vedenalainen näkymä avautui. Maailma pinnan alla on lumoava ja kaunis katsella, ihan vain kelluen ja hiljaa hengittäen. Aurinko lämmittää selkää, ja tuntuu, ettei ole kiire minnekään. Pitkä päivä Mantananin palmujen kupeessa oli yksi matkan kauneimmista elämyksistä, joka on painunut kuviin ja mieleen, ja lämmittää varmasti vielä pitkään harmailla kotikulmilla tarpoessa.
