Joka muutossa tuntuu katoavan jotain, ja jos ei katoa, niin ainakin hajoaa. Mutta on muutolla hyviäkin puolia uuden kodin lisäksi; vanhasta tulee luovuttua ja kun kaappien sisukset on pakko purkaa muuttolaatikoihin, saattaa kasojen keskeltä löytyä kaikenlaista yllättävää. Tällä hetkellä kaikki on vähän hukassa, mutta on jotain löytynytkin, pitkään kateissa ollutta ja sellaista, mitä en edes tiennyt omistavani. Vähän kuin joulu olisi!
Pakkailua aloitellessani käsiini osui jostain farkukkankainen nyytti, ja sitä tarkemmin availtuani löytö paljastui farkkutakiksi, siksi samaksi, jota olen viimeksi käyttänyt joskus lukioaikoina. En ymmärrä miten se on kulkeutunut huomaamatta muutosta toiseen, olisin kyllä väittänyt heittäneeni sen kiertoon jo aikapäiviä sitten.
Se oli nytkin ensiajatukseni, sysätä se suosiolla UFF:in pussiin, mutta ajattelin verestellä muistoja ja sujahdin takkiin. Eikä se näyttänytkään yhtään niin pahalta kuin olin odottanut, nuoruusvuosien farkkutakkikaudesta kun on jäänyt varauksellinen suhtautuminen niihin. Koko oli juuri oikea, ja kunto hämmentävän hyvä. Ohitin kiertoon lähtevien kassin ja pakkasin takin muuttolaatikoon luvaten itselleni, että tämä pääsee ulkoilemaan vielä tämän kevään/kesän aikana. Katsokaakin, että pidän kiinni lupauksestani! ;)
Seuraavana pakkauspäivänä tyhjensin huivilaatikkoa, ja käteeni sattui pohjilta jotain tyystin toisen tuntuista; koru, jonka luulin hävittäneeni lopullisesti jo aikapäiviä sitten. Suurista etsinnöistä huolimatta, sitä ei vain ollut tullut vastaan, joten epäilin unohtaneeni sen jollekin toissa kesän reissuistani, ja sekös oli ehtinyt harmittaa! Kaikesta päätellen koru oli lipsahtanut ihan väärään paikkaan, josta en osannut ajatellakaan sitä etsiväni, joten voi sitä iloa kun sitä se viimein löytyi – ei epäilystäkään, että tämä pääsee heti käyttöön!
Sitten niitä asteen verran selittämättömämpiä muuttolöytöjä, jostain muualta kuin kylppärin hyllyltä (edellisten perusteella ei ihme jos vaikka sukkalaatikosta tai astiakaapista) sormiini sattui avaamaton Helena Rubinsteinin ripsari, enkä ymmärrä miten olen voinut hankkia Rubinsteinin ripsarin ottamatta sitä heti käyttöön (ja vielä unohtaen koko jutun), yleensä kun ostan ripsarin (erityisesti hintavammat) aina tarpeeseen edellisen ollessa lopuillaan. Rubinstein -kauteni ajoittuu parin vuoden taakse, joten olisiko sitten niiltä ajoilta? Mutta kai sen vielä uskaltaa käyttää kun avaamaton on, joten ei sitten muuta kuin käyttöön.
Toinen mystinen vaatekomeron pohjalta vastaan tullut juttu on vihreät kesäkorkkarit. Availin tyhjänä pitämiäni kenkälaatikkoja, ja niistä yhdestä hämmästyksekseni kurkistivat nämä. Eihän näissä sinällään mitään mystistä ole, uudet kengät selvästi, mutta vaikka kuinka pinnistelen, en pysty muistamaan koska olen tällaiset ostanut (oletan tietenkin, että olen ne itse hankkinut, muuten asiat menisivät entistäkin oudommiksi). Hmm, ehkä tämä kaikki joko kertoo alkavasta dementiastani, suursiivouksen tarpeesta tai ”lievästä” taipumuksesta heräteostoksiin. Tai sitten niistä kaikista, mutta näköjään jos kaipaa jotain uutta, kannattaa ensin siivota vaatekaappi.
Mutta mitä sitten ei löytynyt? Ostin edelliskesän reissultani kauniin rusettineuletakin, ja viimeisen kerran näin sen muistaakseni heti reissun jälkeen laukun purun aloitettuani, mutta sittemmin siitä ei ole mitään näköhavaintoja. En muista koskeneeni siihen enää, liioin siirtäneeni, mutta kun koko muu laukku oli tyhjä, aloin ihmettelemään missä neuletakki on. Kävin pesupussit sun muut läpi, mutta ei jälkeäkään. Eihän se ole voinut tuhkana tuuleen kadota ja vieläpä selvitä piilosilla muutosta, mutta poissa näyttää pysyvän, ja sekös vasta outoa on.
Kaikessa tässä on kuitenkin yksi yhtenevä tekijä, minä, joten aika katsoa peiliin. :)
