Tuntuu käsittämättömältä, että ihan näinä hetkinä edessä on reissuun lähtö. Se omassa mielessä tarkoittaa loman viime metrejä. Kun palaan, on käytännössä edessä myös töihin paluu. Tai pikemminkin niiden aloittaminen.
Aika on mennyt niin nopeasti ja yritän muistuttaa itseäni, etten ihan vielä antaisi mielen lipua arkeen. Se on yllättävän vaikeaa.
Loman päättämisessä matkaan on se riski, että mieli alkaa jo laskemaan loman lopun päiviä eikä ihan osaa lipua sellaiseen ihanaan kesähuolettomuuteen. Toisaalta on myös mahdollisuus, että ajan hetkeksi unohtaa ja on vain muualla, niin kuin monesti matkustaessa käy. Ehkä tätä samaa ei olisi jos palaisin vanhaan tuttuun, tietäisin mitä odottaa. Nyt uuden jännitys on nipistellyt takaraivossa. Kun ei ihan tiedä mitä on edessä, mielikin taittuu helposti pieneen levottomuuteen. Sitä ikään kuin työstää muutosta ja varautuu siihen kaaokseen, joka mielessä ensi kuukausina vallitsee kun yrittää omaksua kaikkea uutta.
Mutta tänään kun suuntaan lentokentälle yritän pysäyttää noiden ajatusten virran. Tai ehkä se tapahtuu jopa ihan luonnostaan kun näkee matkaseuran ja astuu turvatarkastuksen läpi.
Joka tapauksessa, yritän pitää blogilomaa vielä reissun ajan. Pari postausta on ajastettuna, mutta luulen, etten muuten päivitä. Instagramissa sen sijaan yritän olla aktiivinen, stories-puolta on niin helppo päivittää aina nettiyhteyden ollessa käsillä. Siellä siis ajantasaisia reissufiiliksiä, jos sellaiset kiinnostavat!
Ihanaa viikon loppua, nauttikaa lämmöstä kun sitä vielä on saatavilla! Moldovaan sääennuste näytti kauniin rivin päivittäistä 31 astetta, joten hyvä, että helteisiin on ehtinyt jo tottua.
