Aivan Dubrovnikin vanhankaupungin kyljessä on vehreä Lokrum -saari, joka kutsui meidät tänään luokseen. Vanhankaupungin porttien luona nautitun runsaan aamiaisen jälkeen astuimme lauttaan, joka seilasi vajaan vartin matkan rauhalliselle saarelle, josta löytyy kasvitieteellinen puutarha, muutama kahvila, keskiaikainen linna ja ennen kaikkea ihanaa pitkää rantaviivaa. Ranta on kivistä, mutta täynnä pieniä kalliopoukamia, joihin on helppo pujahtaa ottamaan aurinkoa tai ihan vain ihailemaan rauhassa maisemaa. Vaikka lautta tuo saarelle turisteja puolentunnin välein, on tilaa kuitenkin niin valtavasti ja rantaviivaa riittämiin, että ainakin tähän aikaan vuodesta saari tuntuu uskomattoman hiljaiselta ja jopa autiolta.
Kävelimme kauniita puiden varjostamia polkuja, väistelimme vapaina juoksentelevia riikinkukkoja ja ihailimme saarta, poikkesimme oliiviipuulehdossa ja tutkimme kukkivia kaktuksia. Kaikkein upein näky oli kuin tyhjästä avautuva pieni suolainen järvi, joka hohtaa tummanturkoosina ja kutsuu merivettä lämpimämpänä uimaan ja kahlaamaan. Emme toki olleet ainoat pienelle keitaalle löytäneet, mutta ihmettelin silti alueen rauhaa. Ehkä olimme onnekkaita ja satuimme paikalle hiljaisena hetkenä, tai ehkä kaikki vain eivät jaksa nähdä vaivaa tehdäkseen pientä laivamatkaa lähisaarelle vaan jäävät nauttimaan kaupungin tunnelmasta sekä kävellen tavoitettavista rannoista, joita kyllä riittää vanhankaupunginkin kupeessa. Vierailu Lokrumilla oli virkistävä, saarella on soman salaperäinen tunnelma ja sen tuoksuva vehreys on huumaava. Siitä tunnelmasta ammentaneen oli ihana palata rentoutuneena takaisin vilkkaille kujille ja jo tutuksi tulleille kulmille. Huomenna matkamme jatkuu, enkä malta odottaa, miltä kauniiksi kuvailtu Kotor Montenegron puolella näyttää!
Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.
