Tänään olen ollut todella poikkeuksellisen tehokas ja saanut niin paljon aikaan, että ihmetyttää itseäkin miten olen ehtinyt kaiken sen. Tosin ehkä se johtuu siitä, että kerrankin en ole roikkunut päivää blogin ääressä tai ylipäätään koneella, vaan olen kolunnut siivousvälineet kainalossa asunnon nurkkia tehden kunnon kevätsiivousta. Koti ottikin taas yhden päivän aikana aimo harppauksen oikeaan suuntaan ja alan hiljalleen uskoa, että tästä ihan oikeasti joskus tulee valmis. En näköjään saa aikaan pienissä paloissa ja pikkuhiljaa vaan joko paljon tai ei yhtään (harmillisen usein tosin jälkimmäistä), viime aikoina onneksi vähän aktiivisemmin. Ehkä se on tämä kevät (ja pölyn aivan erityinen silmiin pistäminen) joka inspiroi? Joka tapauksessa, kroppa on kuin olisin tehnyt pitkänkin treenin salilla vaikka olen vain siirrellyt, kurotellut, imuroinut, kantanut ja kaikkea siltä väliltä. Aamupäivästä ehdin käydä myös kippaamassa kassillisen kirppiskamaa Kaivarin kanuunaan (pöytä 48), mutta saa nähdä kuinka paljon niistä ehtii enää näiden viimeisten kahden päivän aikana käydä kaupaksi. Rekit olivat kuitenkin jo selvästi tyhjentyneet sitten viime poikkeamisen, mikä on oikein hyvä juttu! Mitä vähemmän tarvitsee kantaa takaisin, sen parempi!
Jos päivään mahtui paljon hyvää niin vastaan tuli myös kylmä kääntöpuoli kun suru-uutiset matkasivat luokseni, tosin vasta illalla, muuten tuskin olisin saanut tehtyä kaikkea sitä mitä nyt ehdin. Olemme jo aikaa sitten merkanneet kalenteriin tulevalle viikonlopulle reissun isoäitini luokse, koko kevät kun on ollut tarkoitus käydä, mutta sitten sitä ei muka vain ole ehtinyt. Niinpä nyt olen odottanut kovasti tulevaa lauantaita ja näkemistä pitkästä aikaa, mutta aina asiat eivät mene suunnitelmien mukaan. Illalla tuli soitto, että hän on saanut sairaskohtauksen ja tila on romahtanut hetkessä. Nyt niin lyhyen ajan päässä siintävä lauantai onkin yhtäkkiä valtavan kaukana, niin kaukana, että voin vain itsekkäästi toivoa, että ehtisin vielä nähdä hänet ja silittää kättä, vaikkei hän kaikella todennäköisyydellä enää minua tunnista tai tervehdi. Siinä riittää sulateltavaa.
Farkut & pusero: Zara / Kengät: Marian / Laukku: Michael Kors
Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.
