Tämä viime maanantain asu toteutui yhteistyössä kiireen ja laiskuuden kanssa. Kaikki alkoi siitä, että olin haahuillut kotona koko päivän ja kun illalla oli tarkoitus suunnata äidin luona käymään, olikin kello hurahtanut huomaamatta aimo harppauksen eteenpäin ja yhtäkkiä kiire yllätti. Totesin, etten ehdi enää suihkuun ja suihkuteltuani kuivashampoota takkutukkaani havaitsin, että tyvi on niin likainen, ettei kuivashampookaan enää pelasta, vaan se on ihan pakko saada jotenkin piiloon. Koska hattuja en oikeastaan omista tai ainakaan sellaista ei siinä hädässä tullut mieleen, ainoaksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi jäi käteen sattunut kukkapanta, jonka pujotin päähän ilman sen kummempia viimeistelyjä tai viilailuja. Pääasia, että tyvi peittyi ja niinhän se peittyikin, mutta lopputulos jäi kauniisti sanottuna huolettomaksi!
Tyvi oli hoidettu, mutta seuraavan haasteen toi panta. Tuntui, ettei ihan mikä tahansa asu sovikaan sen kanssa yhteen, joten hetken seisottuani vaatekaapilla ilman ideoita totesin, että mekko on aina nopea ja hyvä valinta. Niinpä tartuin suoraan kukkakuvioiseen ja päätin jo ennen päälle laittoa, että kelvatkoon. Eteisessä katseeni osui juuri kotiin kiikuttamiini mokkanahkaisiin remminilkkureihin, jotka sujautin jalkaan siitäkin huolimatta, etteivät ne kieltämättä olleet se ilmeisin valinta kuumaan kesäpäivään. Kello tikitti vauhdilla ja lähtö läheni, kirosinkin, etten ollut tullut meikanneeksi päivällä kun sitä aikaa oli. Taputtelin hopussa mineraalipohjan, sudin vähän ripsaria ja totesin, että jos vien huomion huuliin, muu meikki saakin olla luonnollinen. Siksi siis punaiset huulet. Että sellainen asu, kaikkea muuta kuin harkittu, mutta toimiiko silti? Ainakin äiti tykkäsi, mutta luulen, että äitini tykkäisi vaikka ilmestyisin paikalle juuttisäkissä!
Mekko: Mango / Kukkapanta: Gina Tricot / Remmikengät: Zign, saatu blogin kautta
Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.
