Kiireisten ja huonosti nukuttujen viikkojen jälkeen ajattelin, että hengähdys maaseudun rauhassa ja ystävän seurassa voisi tehdä hyvää. Joutsassa tuntui vielä enemmän syksy ja perjantaina bussimatkan aikana havahduin siihen, kuinka pitkällä ruska jo onkaan. Jotain sellaista, mitä joko arjen kiireissä tai täällä keskustan kumilla liikkuessa ei ole tullut ajatelleeksi.
Vaikka en vieläkään oikein saanut nukutuksi (mikä on poikkeuksellista, yleensä Joutsassa vieraillessa olen nukkunut syvään ja pitkään), niin maisemanvaihdos rentoutti. Teki hyvää olla ja jutella, vaihtaa kuulumisia ja sanoittaa ääneen menneitä viikkoja ja myös toiveita tulevaan vuoteen. Niin, mietin jo tulevaa vuotta vaikka tätäkin on jokunen kuukausi jäljellä. Vaikka viikon väsymys painoi sen verran että osan hetkistä vain olimme hiljaa ja söimme karkkia, sekin sopi. Parasta on, kun voi olla seurassa ilman tunnetta, että pitäisi väkisin yrittää olla sosiaalinen. Seurassa, jossa hiljaisuus ei tunnu painolle vaan rauhalliselle.
Tuulen ja koleuden keskellä aurinkokin näyttäytyi ja häikäisi ihanasti. Syysvalossa on jotain erityisen kaunista. Kun viimeksi näin nämä pellot, olivat ne tuuheina keskikesän viljasta, nyt sato oli korjattu ja maisema hehkui keltaiseen ja ruskeaan taittuvia sävyjä. Tämä samainen mekko oli muuten Joutsassa mukana vuosi sitten marraskuussakin. Silloin maahan oli ehtinyt jo ensilumi ja maisemaa hallitsi marraskuulle tyypillinen harmaus. Ehkä marraskuussa seuraavan kerran taas maaseudulle?
Mekko: Zara / Hiusdonitsi: Lindex / Nilkkurit: Unisa
Kuvat: Ilona, Torpan tyttö
