Kun perjantaina pääsin kotiin neljän tietämillä, nukahdin. Ylös pakotti ainoastaan nopea kauppareissu ja sitten jatkoin torkahtelua kunnes lopulta nukahdin kunnolla. Nyt lauantaiaamuna pitkien yöunien jälkeen olo alkaa olla uudesti syntynyt, mikä merkitys hyvillä yöunilla onkaan!
Tämäkin viikko on mennyt työjuttuja hoitaessa, eikä työviikko suinkaan ole vielä paketissa. On poikettava mm. Hulluilla Päivillä nappaamassa somematskua, käsiteltävä yhdet pikana otetut somekuvat asiakkaalle ja valmisteltava ensi viikolle sovittua somekoulutusta. Lisäsin yritykseni tarjontaan myös somekoulutuksen asiaa jonkin aikaa pohdittuani, mutta kysyntä sysäsi lopulliseen päätökseen. Tämä on itselle tosi iso juttu, sillä näin tosi introverttina ajatus kouluttajan asemasta, eli ikään kuin sisällön- ja keskustelun johtamisesta ja myös vastuusta tiedon siirrossa on todella mukavuusrajojen ulkopuolelle astumista.
Toisaalta taas se on asia, jossa todella haluaisin kehittyä. Niinpä päätin aloittaa varovaisesti, yksilö- ja pienryhmäkoulutuksilla, ja tällä viikolla aloitin sparrailun ja kokonaisuuden rakentamisen, joka tänä viikonloppuna pitäisi saada kunnon esityksen muotoon. En niinkään jännitä sitä, etten osaisi asiaani, vaan jännitän nimenomaan sitä, miten saan asian välitettyä eteenpäin helposti omaksuttavassa muodossa, miten rakentaa kokonaisuus ja ennen kaikkea, miten esittää se riittävän selkeästi – tai noh, ylipäätään esittää. Silmäilin myös ystävän suosittelemaa esiintymiskoulutusta introverteille, ja luulen, että jossain vaiheessa matkan jälkeen suuntaan itse koulutettavaksi. Mutta katsotaan, miten nämä ensimmäiset koulutukset menevät! Jos ovat totaalikatastrofi, voin vähin äänin unohtaa koko koulutusoption.
Tällä viikolla jouduin myös kieltäytymään isommasta projektista, joka olisi alkanut jo tulevalla viikolla. Se oli yllättävän kova paikka, sillä näin yrittäjän alkutaipaleella on takaraivossa koko ajan ajatus, että työtä pitää tehdä kun sitä kerran on. Niin sanotusti takoa kun rauta on kuumaa, ja myös varautua lyhyeen työmarraskuuhun. Sitten ymmärsin, että on tärkeämpää keskittyä hoitamaan olemassa olevat hyvin ja olla lipeämättä liikaa ydintekemisestä, ja päätöksen jälkeen tuli helpotus, ettei tulevan kahden viikon kalenteria tarvitse lähteä uudelleen rakentamaan ison lisätyömäärän takia. Joku kyseli instagramin puolella aiemmin, miten pitää huolta yrittäjänä jaksamisesta ja kysymys on viime aikoina hapuillut mielessä, se on todella hyvä kysymys, sillä aika työn ja vapaan suhteen on nykyään paljon häilyvämpää. Toisaalta taas omaa aikaa voi ottaa eri tavoin itselle tärkeissä kohdissa, kuten vaikka aamuisin, jotka itselle ovat jaksamisen kannalta kriittistä aikaa. Niinpä vaikka tänään tulenkin vielä tekemään töitä, aion ottaa aamun hitaasti ja toisaalta toimia myöhemmin päivällä niin tehokkaasti, että huomenna voin keskittyä ihan muuhun.
Tämä asu on elokuulta, mutta jostain syystä jäänyt roikkumaan kameran muistikortille. Teoriassa asu sopisi tähänkin aikaan, mutta sukkiksilla ja erilaisilla kengillä, sekä tietenkin lämpimän neuleen tai kevyen takin sadetakin alle ujuttaen.
Mekko: Vejits, saatu blogin kautta / Sadetakki: Tretorn / Sandaalit: Vagabond / Laukku: Madewell
Kuvat: Nina, Tunnetila
