Tänään herätessä aamu-usvaan ja vasta-avatusta ikkunasta sisään hiipineeseen viileyteen tuntui lähes väärältä tarttua kesän kuviin, etenkin asuihin. Tämän maksimekon työnsin jo kaapin perälle, vaikka se oli yksi loppukesän suosikkejani. Oikeastaan se olisi varmaan ollut koko kesän suosikkeja, ellen olisi tullut ostaneeksi sitä kesän oltua jo pitkällä. Erityisesti reissussa se oli ihana ja onneksi tulee uusia kesiä. Mekko kyllä toimi kivasti vaaleaan neuleeseenkin yhdistettynä, kuten täällä Viron reissun kuvissa vilahtaa, mutta silti siinä on jotain liian kesäistä sopiakseen enää toimistoarkeen.
Nyt yritän saada virtaa sunnuntaihin. Juotuani kaksi kuppia kahvia tuntuu, että tarvitsisi vielä yhden, mutta millään ei jaksaisi keittää. Viikonloppuaamun suuret haasteet.
Arkiasiat alkavat jo hiipiä mieleen ja puolivahingossa eksyin lukemaan työsähköposteja, ikään kuin vanhasta tottumuksesta. Yritän pitää ajatuksia kurissa keskittyä edessä olevaan täyteen vapaapäivään, joka vielä hakee muotoaan. Eilisen löhöilyn sijaan tänään on kuitenkin saatava keho liikkeelle jollain tapaa. Mutta ensin lisää kahvia.
Maksimekko: & Other Stories / Sandaalit: Vagabond
Kalenteri seinällä muuten hehkuu kesäkuuta, vaikka oikeasti kuvat on napattu elokuun puolivälissä. Puolittain unohdin kääntää kalenterin lehden loppukesän reissun takia, enkä myös liioin pitänyt elokuun kuvasta, joten tavallaan myös annoin itseni unohtaa oikeaan kuuhun siirtymisen. Syyskuun sivu sen sijaan kääntyi ajallaan, heti ensimmäisenä päivänä. Mieli sen sijaan ei ole ihan vielä omaksunut ajatusta syyskuusta.
