Huomenta ja raukeaa lauantaita! Vietän parhaillaan rauhallista viikonloppuaamua ja sängystä olen toistaiseksi noussut vasta avaamaan verhot, noutamaan villasukat ja valmistamaan aamukahvin, jonka palasin peiton alle nauttimaan. Parhautta.
Aamukahvista tuli mieleen, että olin tammikuussa epäsuotuisten sattumien takia hetken aikaa ilman kahvikonetta. Elämäni pahinta aikaa. No ei sentään, mutta rutiinin puuttumisen huomasi.
Toimistopäivinä juon kahvini töissä, mutta muina päivinä rakastan herätä hitaasti kotona aamukahvin kanssa. Kun sain joskus päälle vuosi sitten tämän avaruussukkulan näköisen Nescafén Dolce Gusto -kahvikapselikoneen blogin kautta, en olisi ikinä arvannut, kuinka paljon siihen tykästyn. Laite on ihan mahtava ja olen kokeillut vaikka mitä kahvimakuja, mutta lopulta kuitenkin jämähtänyt niihin perinteisimpiin.
Ehkä parasta on nopeus, kahvi valmistuu hetkessä. Ei tarvitse keittää eikä odottaa. Saan kaipaamani kupin juuri silloin kun sitä haluan. Ja se maistuu ihanalle! Niinpä vaikka kotoa puuttuu vielä sitä sun tätä oleellista, kuten vaikka ruokapöydältä tuolit, niin kahvikoneen saapuminen viimeisteli kodin tunnun.
Mutta milläpä asialla ei olisi kääntöpuolensa, niin hyvää ja helppoa arjen iloa kuin kahvikapselit tuovatkin, en voi olla vaivaantumatta niiden epäekologisuudesta. Kukakohan keksisi ympäristöystävällisemmät pakkaukset vai onkohan sellaisia jo?
Ps. Olen taas aktivoitunut Snapchatissä, joten klikkaa nimimerkki am.arjasto seurantaan. Nähdään siellä! Kivaa lauantaita kaikille!
