Pidän rautatieasemista, niissä on omanlaisensa taika.
Rakastan tunnetta, kun päivä ei ole vielä lähestulkoon alkanut ja hiipii hiljaiselle asemalle odottamaan aamun ensimmäistä junaa. Kun muu maailma nukkuu, rautatieasemalla joku on jo aloittanut päivän. Pienillä, hiljaisilla ja rähjäisillä asemilla on oma tunnelmansa. Pysähtyneisyys, johon junan saapuminen ja lähteminen tuo liikkeen, muistutuksen muista maailmoista.
Tai sitten ne suuret ja vilkkaat, kuten Rooman tai Pariisin. Kuulutukset kaikuvat, ihmiset kiihdyttävät askeleitaan, tekstit tauluilla vaihtuvat. Kioskeissa tuoksuu croissantit ja pahviset kahvimukit nousevat torneina valmiina lähtemään suuntiinsa. Sitä samaa energiaa oli Kölnin päärautatieasemalla, jopa keskellä sunnuntaipäivää. Toisaalta, ei kai ihmekään Saksan viidenneksi vilkkaimmalle asemalle.
Toisin kuin Saksassa olisi saattanut odottaa, laiturin tekstit näyttivät muita aikoja ja kohteita kuin minne siihen pysähtynyt juna oli menossa. Ilman hihasta nykäistyä henkilökuntaa tuskin olisin edes noussut oikeaan junaan.
Ehkä olisin vain jäänyt ihmettelemään, miten kaarevaan muotoon kootut jykevät ja ajan patinoimat rautapalkit sekä sirot ikkunaruudut loivat juuri sellaista muotoa, jonka kuvitelmissaan rautatieasemille antaa. Julkisivultaan melko vaatimaton asema on helmi sisältä.
Jos kävelee raiteita sivuten Kölnistä Düsseldorfin suuntaan tavoittaa nopeasti Reinin ylittävän sillan. Junat saapuvat ja lähtevät yhtenään sitä myöten, jokainen ohittaen loputtoman rivin rautakaiteeseen kiinnitettyjä lemmenlukkoja.
Annoin käden lipua varovaisesti värikästä lukkorivistöä myöten. Pysähdyin lukemaan kaiverruksia ja mietin symboliikkaa.
Siinä ne seisoivat, lukittuina paikkaansa kuin varmistuksena pysyvästä rakkaudesta, samalla kun maailma tapahtuu niiden ympärillä – junat kiitävät uusiin kohteisiin, kahlaavat maailmaa, mutta palaavat aina jossain vaiheessa. En tiedä, tympeää kyynisyyttäni ehkä, mutta näen junien liikkeessä suurempaa symboliikkaa rakkaudelle kuin paikoilleen pakotetuissa lukoissa. Vapauden.
Tai ehkä jotkin asiat eivät vain ole tarkoitettu puhki ajateltaviksi vaan nautittaviksi, ja sitä Kölnin juna-asema ja rakkauslukkomeri tarjoavat. Kontrastia, estetiikkaa ja lukuisia tarinoita.
Düsseldorfin lentokentältä pääsee helposti junalla suoraan Kölniin. Junat kulkevat päiväaikaan parinkymmenen minuutin välein ja nopealla yhteydellä matka-aika on vajaa 40 minuuttia, hintaa suuntaansa reilu kymppi.
