Ensikosketus Kölniin on ollut kaunis. Vaikka sää on harmaa ja kolea – trenssin kaulusta saa nostaa kohti leukaa ja käsiä ujuttaa syvälle taskuun. Mutta kaupunki itsessään tuntuu lämpimältä. Jotkin kohteet syttyvät hitaasti, joihinkin ei tunnu saavan kosketuspintaa lähestulkoon ollenkaan, mutta Kölnin sykkeestä sain heti kiinni. Ehkä oleellista on ollut sekin, missä olen päätynyt majoittumaan.
Rudolfplatzin kupeesta alkaa alue, joka on täynnä kahviloita ja ravintoloita ja sitten on Ehrenstrasse – mikä ihana katu! Sitä valloittaa trendikkäät putiikit, kiinnostavimmat eurooppalaiset merkit (mutta eivät ne tylsimmät ketjuliikkeet) ja paikalliset putiikit.
Olen eksynyt hypistelemään hauskoja sisustusesineitä (melkein jo sorruin boheemin mattoon tai suloiseen teemukiin) ja haahuillut tunnelmallisissa kirjakaupoissa. Yksi eniten edustetuista kirjataloista kotonani on Taschen, joka on Kölnistä kotoisin. Niinpä olen ammentanut taidekirjaelämyksiä, selannut postereita ja vilkuillut kaupungin museotarjontaa sunnuntaita ajatellen. Ehkäpä ostan vielä kirjan itselleni tuliaisiksi, Taschen-kokoelmani jatkoksi.
Olen eksynyt ja löytänyt itseni paikoista, joihin en suuntavaistollani olisi itseäni asemoinut. Vahingossa kulkeutunut keskustan vilkkaille ostoskaduille ja kääntynyt takaisin. Omat seudut tarjosivat enemmän inspiraatiota kuin kalsat keskustan kadut, jotka olisivat voineet yhtä hyvin olla jossain muussa Keski-Euroopan suuressa kaupungissa. Mutta eksyvä myös löytää.
Olin ajatellut tutustua Kölnin päänähtävyyteen, jylhään tuomiokirkkoon vasta huomenna, mutta kadotettuani itseni kartalta ja luovutettuani paikannuksen suhteen, se olikin yhtäkkiä siinä, edessä ja koko maisemaa hallitsevana. Jotkut asiat ovat liian isoja vangittaviksi kuvaan, niinpä sen komeus ei pääse oikeuksiinsa linssin läpi. Nojailin aukion kaiteeseen, hengitin kuulasta kevätilmaa ja katselin rauhassa. Upea ilmestys! Rakastan muutenkin goottilaisen tyylikauden rakennuksia, joita saa ihailla monessa muussakin Euroopan kaupungissa.
Tänään jatkan siitä, mihin eilen jäin. Ulotan kävelyreittiä entistä etäämmälle. Poikkean Reinin varteen, istun rauhassa päiväkahville johonkin kauniiseen kahvilaan ja kurkistan tuomiokirkon sisään. Ehrenstrasse ihanine kauppoineen kutsuu myös luokseen viimeisiä löytöjä tekemään.
