Kevättä asussa

Yksi ihanista kevään merkeistä on kotikaupungin hiekattomat kadut. Tänään keskusta kulmilla kävellessä useammassakin kohtaa havahduin ihanaan näkyyn; kuivat ja puhtaat jalkakäytävät! Iloa ei vienyt sekään, että oli yllättävänkin viileää ja myöhemmin iltapäivällä ikkunoista näkyi kevyt lumisade, joka vaihtui kotiin kävellessä ilkeäksi räntätihkuksi. Kiedoin kaulahuivia pään ympäri ja yritin tirkistellä lomasta pysyäkseni reitillä.

Siitäkin huolimatta olen jo lähtökuopissa hylkäämään talvivaatteet ja vähän esimakua otinkin siihen viime viikonloppuna kokeilemalla hieman kevyempää takkia. Paksun huivin kanssa pärjäsi yllättävänkin hyvin, mutta toki sää heittelee vielä paljonkin päivien välillä.

Kuvien vuosia sitten hankittu vaalea takki on yksi suosikeistani, mutta jäänyt parina viime vuonna käytöltään vähemmälle harmillisen tahransa takia. Aikoinaan kaadoin päälleni aamulla mukaan napatut kahvit, jotka tahrasivat niin avoimen takin alta näkyneen vaalean paitani kuin tietenkin itse takin. Suurin tahrarykelmä sijaitsee kahvia pidellen käden hihan takaosassa, mutta kyllä tahravana näkyy päivänvalossa hyvin saman puolen etukappaleessakin lähes helmaan asti. On oikeastaan ihme, ettei se oikeastaan erotu kuvista, vaikka tietää mitä etsiä. Luonnossa ei nimittäin tarvitse arvailla, onko jotain käynyt takille vai ei.

Käytin takin kyllä pesulassa, mutta tahra jäi, eikä kuulemma asialle voi enempää tehdä. Koska pidän takin mallista ja väristä, en ole kuitenkaan raaskinut luopua. Sitä ei kuitenkaan enää huvita käyttää yhtä aktiivisesti, sillä lähes aina sen ollessa päällä, joku huomauttaa tahrasta ja saan selittää saman kahvivahingon uudestaan. Se muistuttaa tahran näkyvyydestä, niinpä se on päällä lähinnä omalla ajalla, iltaisin ja tietty niinä hetkinä, jolloin en vain jaksa välittää.