Joitain vuosia sitten tuntui, että kaikki suuret matkalaukkuni hajosivat noin vuodessa. Syytä saattoi olla siinä, että olin pihistellyt kriittisissä kohdissa tai joutunut hankkimaan jonkun hätäratkaisun reissussa, joka sitten yllättäen ei kantanutkaan kovin pitkälle. Siihen nähden on hassua, että hieman epäröin kolmisen vuotta sitten kovakantiseen matkalaukkuun siirtymistä. Olin tottunut kangaskantisiin ja jollain tapaa kuvittelin ne paremmin iskuja vastaanottaviksi ja rakenteeltaan kevyemmiksi, mutta olin väärässä.
Blogin kautta satu ranskalaisen Delseyn helmenharmaa nelipyöräinen Vavin on ensimmäinen kovakantinen matkalaukkuni, ja samalla se on myös pisimpään koskaan kestänyt iso matkalaukkuni. Lisäksi laukku näyttää ihanalle, elegantille.
Cabin-koon laukkuni on toki edelleen pehmeä, vuosikausia palvellut Samsonite. Vanha ja erittäin kulahtanut, mutta rakenteiltaan loistokunnossa. Kipuilen visuaalisuuden kanssa, mutta en ole vielä tullut hankkineeksi rinnalle uutta, vaikka se onkin mielessä ihan joka kerta kun kyseistä laukkua käytän.
Kevyt ja kivannäköinen matkalaukku
Isompaa matkalaukkua valitessa tärkeimpiä kriteereitäni oli keveys. Tasapainoilin tämän ja Air-mallin kanssa, mutta koska tämänkin paino oli vaivaiset 3,5 kiloa ja muutenkin vaikutti olevan enemmän makuuni, päädyin Vaviniin.
Halusin laukun, joka ei paina jo valmiiksi niin paljon, että haukkaisi tuntuvan osan lentoyhtiöiden painospekseistä, ja siinäkin valinta meni nappiin. Vaikka laukku tuntuu pienesti huteralta tyhjänä keveytensä takia, täytenä se on vankka ja liikuteltaessa kevyestä rakenteesta kiittää.
Laukun sisus on tehty keveyttä tukien, joten se on melko simppeli, mutta käytännöllinen. Kun toisen puolen saa kokonaan vetoketjulla umpeen, on siitä tullut käytettyjen vaatteiden pyykkipuoli sekä pienemmän tavaran kuljetuskätkö. Sisältö pysyy hyvin erillään, eikä sitä tarvitse taskun puolella vyöttää kiinni. Keskellä on kaistale, jonka vetoketjun avaamalla saa laukkuun sen verran lisätilaa, ettei vielä kertaakaan ole käynyt niin, ettei ruumaan menevät tavarani olisi hyvin mahtuneet siihen.
Vavin on kulkenut mukana useilla matkoilla, erityisesti niillä pidemmillä (cabin-mallin kanssa matkustan mieluummin lyheymmille viikonloppureissuille). Tätä harmaata matkakaveria olenkin raahannut niin Romanian mukulakivillä, heitellyt autoon ja takaisin eri roadtripeillä, kirskonut läpi kaupungin paahteisessa Chisinaussa ja seikkaillut yhdessä Maltalla.
Pintaan on kertynyt jälkiä kentillä liimatuista tarroista, mutta se ei haittaa. Pidän siitä, että matkalaukusta näkyy seikkailujen jäljet. Voisi ajatella kovan pinnan miinukseksi, että tarrat lähtevät huonommin kuin kangaspinnasta, mutta on makukysymys haittaako se. Itse en ole jaksanut lähteä irrotusoperaatioihin.
Laukku on siis joutunut kovalle koetukselle, mutta se on kestänyt. Kantokahva on paikoillaan (edellisen ison laukkuni kanssa se jäi käteen nostaessa alle vuoden jälkeen ostopäivästä) ja kaikki neljä pyörää rullaavat edelleen pehmeästi. Neljä pyörää on muutenkin huikea juttu. Tasaisella maalla laukkua ei tarvitse vetää vaan sitä voi rullata rinnalla, jolloin se liikkuu kevyemmin ja helteessä säästyy parilta ekstra hikikarpalolta.
Vahinkolukittu laukku
Viime reissun aikana mietin, miten tyytyväinen olenkaan ollut tähän Delseyn laukkuun, siitä tämäkin postaus kumpusi.
Harmillinen moka tosin kävi heti menomatkalla. En tiedä mitä ajattelin, tai oikeasti en tainnut ajatella, sillä kentän jonossa jutellessa napsautin vetoketjut lukkokoloihin ja unohdin ne siihen. Tietenkin lennon aikana lukituksen numerorinkulat liikkuivat ja kun perillä yritin avata laukkua, tajusin virheen saman tien. Hetken aikaa yritin löytää onnella oikeaa numeroyhdistelmää, joka vapauttaisi lukituksen, mutta kärsimättömänä luovutin. Mies sai voimalla nostettua vetoketjuja niin, että sain ujutettua palaset niistä irti (kuten kuvasta näkyy) ja laukun auki.
Asia olisi teoriassa vielä korjattavissa mikäli jaksaisin etsiä oikeaa numerosarjaa tai tietäisin, missä avain on, mutta kummankaan onnistumiseen en oikein usko. Täytyisi googlata onko muita vaihtoehtoja, vai onko tästä eteenpäin reissattava vetoketjuilla ilman vetimiä.
Jos teillä on vinkkejä niin ajattelemattomuuteni aiheuttaman vahingon korjaamiseen tai kevyeen cabin-laukkuun, kertokaa toki! En tiedä pitäisikö matkustamoon mahtuvan laukun kohdalla siirtyä myös kovapintaiseen vai pysyäkö kangaskuorisessa. Siinä ei kuitenkaan iskunkestävyys ole tärkeintä vaan keveys sekä tilavuus, sekä tietenkin pitkäikäisyys. Vanha Samsoniteni on varmaan jo 15-vuotias ja vaikka toimiikin rakenteensa puolesta, tuntuu tämän päivän vaihtoehtoihin nähden vähän turhan raskaalta ja toki näyttää nuutuneelta.
Toinen luottomatkakaverini on muuten Re-Kånken -reppu, eli kierrätysmuovipulloista tehdystä materiaalista valmistettu Kånken. Harkitsin sitä pitkään alussa kyllästyttyäni näkemään merkkiä kaikilla, mutta ajattelin kierrätysmateriaalin tuovan reppuun riittävän twistin ja hankin sen lopulta. Sittemmin sekin on ollut vakkarikäytössä ja tykkään todella paljon! Hehkuttuani aikani sitä mieskin päättyi saman repun (joskin erivärisen) hankintaan, joten nyt ollaan matkoilla Kånken-samikset. Se on ihan loistava ja kivan kevyt cityreppu, joka toimii myös pienillä retkillä ja kun käytössä on ruumaan menevä matkalaukku, nappaan tämän matkustamoon mukaan.
Matkalaukku saatu blogin kautta.
