Sää on heittäytynyt ihan väärään suuntaan ja nyt nuokun hämärässä sängyllä ja kuuntelen etäältä kantautuvaa orastavaa ukkosta. Vaikka kello ei ole edes vielä kahdeksaa, epäilen, etten enää tänä iltana pääse tästä ylös. Nukuin nimittäin viimeyönäkin olemattomasti. Joko valvon ja pyörittelen kaikkia muutokseen liittyviä asioita mielessäni tai sitten nukun levottomasti ja näen toinen toistaan kummallisempia unia. Niinpä vaikka viikko on ollut vajaa, se tuntuu ihan täydelle, ehkä koska mieli on täysi.
Ehkä kaiken sen keskellä olen tarvinnut puputerapiaa. Miehen sisäpihalla asuu pari pientä citykania, joita voisin katsella loputtomasti. Tai oikeastaan niin olen tainnut katsellakin. Siinä on jotain mahdottoman nollaavaa, katsella kun ne nuuskivat, pomppivat, syövät ja vain ovat. Omanlaisensa meditaatiohetki.
Vaihteleva sää on tuonut omat haasteensa arkipukeutumiseen. Kun ulkona on kuuma, toimistossa on kylmä ja kun aamulla on viileää, iltapäivällä saattaakin olla oikein kiva. Ja kotona on lämmin, oli ulkona mitä tahansa, sekin hämää. Tänään lähdin liikkeelle sääennusteisiin liikaa luottaen ja päädyin toteamaan olleeni ihan väärin pukeutunut. Sitä sattuu. Mutta tässä eräänä päivänä tämä asu oli työpäivänä päällä ja tuolloin mätsäsi säähän juuri eikä melkein, eli sopi lämpimään, mutta olematta kuitenkaan liian lomatunnelmainen.
Hame: Postyr / Toppi: Monki / Sandaalit: Warehouse / Laukku: Cambridge Satchel Company
Kuvat: Nina, Tunnetila
