Päivät käyvät vähiin, mutta sitä ei oikein vielä sisäistä. Ehkä osin siksi, että päivät ovat vielä niin täynnä ja olen uppoutunut jonkinlaiseen suorittavaan moodiin. Olen nukkunut hieman paremmin, tai pikemminkin yhtenäisemmin, mutta toisaalta alkanut näkemään toinen toistaan sekavampia unia. Alitajunta taitaa työstää muutosta nyt kun kaikki pala palalta konkretisoituu.
Tuntuu hassulle sopia sellaisia asioita kuin kulkukorttien ja työvälineiden palautukset kun arjessa kuitenkin on vielä niin kiinni töissä. Ei ole sellaista hidasta irrottautumista, vaan täysillä loppuun asti. Saa nähdä, miltä viikon kuluttua tuntuu. Tai en tiedä, onkohan silloin vielä liian aikaista tuntea asiaa? Muutoksen sisäistäminen kun varmasti ottaa oman aikansa.
Nyt olen sietänyt harmautta ja koleaa kesää. Helteiden puute ei ole haitannut ihan niin paljon kun on istunut päivät läppärin ääressä, tai oikeastaan sitä ei ole järin edes ajatellut, mutta niin toivon, että kunnon kesä vielä alkaa. Tarvitsen sitä, aurinkoa ja lämpöä.
On myös harmittavaa huomata, että tänä kesänä olen pukeutunut neulepaitoihin, -hameisiin ja jopa samoihin takkeihin, kuin mitä käytin huhtikuussakin. Ihan toiselta näytti viime heinäkuun vaatetus. Ehkä juuri harmauden takia tänä kesänä päälläni on ollut varsin useana päivänä tämä keltainen neule. Ei siksi, että mitenkään erityisen innoissani olisin sen mallista, mutta värissä on sitä kaipaamani kesää ja energiaa.
Neule: French Connection / Hame: H&M / Laukku: Madewell / Sandaalit: Warehouse
Kuvat: Nina, Tunnetila
